tiistai 13. marraskuuta 2018

Osasin!


Vaihdoin maanantai-illan ratoksi keittiöön kapan 
ja olkkariin pitkät verhot,
äidiltä saadut, kuten suurin osa mun tekstiileistä on.
Samalla kaivoin laatikosta kapan kanssa
yhteen kuuluvat pöytäliinat.

Mutta voi ei.
Iso liina olikin isompi kuin muistin,
kuuden istuttavalle pöydälle tarkoitettu.
Toinen liina taas oli hassun mallinen,
pieni, muttei neliskanttinen,
eikä silti mikään kaitaliina.
Äh. Tungin liinat takaisin laatikkoon.

Ja kaivoin ne parin minuutin jälkeen takaisin.
Mitä järkeä on hillota kaapissa väärän
kokoisia pöytäliinoja? 


Tänä vuonna nämä tekstiilit
saa nyt olla joulunakin,
kuitenkin tulee kuusi ja koristeet lisäksi.


Minulla kun ei ollut edes mitään kaitaliinaa,
joka olisi sopinut verhoihin.

Se, mitä minulla kuitenkin oli,
kuten tarmokkaasti muistutin itselleni, oli ompelukone.
Se olikin saanut olla kaapissa taas ihan tarpeeksi kauan.

Siispä ryhdistäydyin. 
Keskityin ajatukseen käyttökelpoisesta pöytäliinasta,
 mittasin, leikkasin, silitin, nuppineulat kiinni.
Tavasin ompelukoneen ohjeita.

Sain puolattua, sain valittua oikeat asetukset.
Sain kuin sainkin lyhennettyä pöytäliinan!




Menestyksestäni hämmästyneenä,
hermoja kertaakaan vielä menettämättä,
uskaltauduin vielä uuteen yritykseen,
koska sohvatyynytkin kaipasivat 
verhoihin sopivia päällisiä.

Pöytäliinan jämäpala ja pieni pöytäliina
pääsivät työn alle.
Vanhasta tyynyliinasta mitat ja voila,
ilman epätoivoa sain myös ommeltua 
uudet tyynynpäälliset.


Tää Finlaysonin kuosi on aika nätti.
Saniaisia ja mustikanvarpuja.


Siinä minä sitten pöllämystyneenä 
tutkailin aikaansaannoksiani.
Äidille piti lähettää ihan kuva,
että voitko uskoa.
:D

Pieni askel ihmiskunnalle,
mutta iso askel minulle.
En todellakaan ole koskaan tykännyt ommella,
aina menee jotain pieleen, 
en hahmota ommeltavia kappaleita,
suora saumakaan ei ole aina niin suoraa.

Mutta nyt osasin. Onnistuin. Jes!
Ei nyt täydellistä jälkeä, mutta lähes suoraa saumaa jo.
;)




Täällä minä nyt sitten ihmettelen 
onnistuneita ompeluksia,
ja neulon yllä olevia sukkia eteenpäin,
polttelen kynttilöitä,
ja odotan lunta.

Ois kiva, että ulkonakin ois valkoista.




Vielä nukkumaan mennessäni maanantaina
pohdiskelin sängyssä ääneen,
että uskaltaiskohan tässä osaamisen illuusiossa
ommella jotain lisää, vaikka kasseja.

Siihen mies viisaasti totesi,
että tietenkin,
eihän sitä opi kuin harjoittelemalla.

Taidanpa siis jatkaa harjoituksia
ja kerätä taas vähän lisää rohkeutta.
Ompelukoneen jätin jo itseni kiusaksi näkösälle.

Hih. Tykkäätkö sie vaihtaa verhoja
tai muita tekstiilejä?
Ompeletko ne mieluiten itse vai ostatko valmiina?
Entä odotatko jo lunta?
Mukavaa viikkoa!
:)

Ps. Onneksi pöytäliinassa on valmiiksi
himmeitä kahvitahroja...

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Lumihiutalelapaset


Jos edellisissä neulomissani sukissa oli
vihreitä lumihiutaleita,
niin näissä lapasissa lumihiutaleet hehkuvat 
sitten melkein sateenkaaren väreissä.




Tämä Novitan *lapasmalli* on odottanut 
puikoille pääsyä siitä asti, 
kun näin Värikkäitä unelmia -blogin Venlan versiot, 
joissa kuviot oli tehty Papukaija-värillä.
Kurkatkaapa kyseiset lapaset *täältä*.

Venlan lapaset olivat niin ihanat, 
että malli jäi kummittelemaan mieleeni.
Halusin itsekin tehdä vastaavat lapaset,
joissa on jotain värikästä mustalla pohjalla.




Alkuperäinen tarkoitukseni oli käyttää lapasissa
sitä pinkki-violettia Polarista.
Ehdin sitä jo kokeillakin, mutta purkuunhan se meni.
Polariksessa oli niin tummia kohtia, että kuvio
ei olisi erottunut mustasta taustasta kunnolla.

Siinä sitten valmiiden resorien kanssa mietin 
ja mallailin lankoja, joita kotoa löytyi.
Papukaijaakin olisi ollut, mutta päädyin lopulta 
tähän värikkääseen Naisten Pankki-lankaan.
(Värit tulevat Naisten Pankin logosta.)




Venla oli muuten saanut inspiksen lapasiinsa 
melkein samanlaisista lapasista,
jotka voi kurkata vaikkapa instasta *täältä*.
@lankavallankumous-tilin kaima oli tehnyt yhtä pirtsakat
lapaset ensin, mutta raitalanka ei ole tätä samaa,
vaikka äkkiseltään siltä näyttääkin.
Tässä Naisten Pankki -langassa ei ole violettia eikä oranssia.

Hih. Apinointihan on yksi ihailun muoto, vai miten se oli.
;)




On mahtavaa, miten ihmiset keksivät mitä kauniimpia
värivariaatioita erilaisiin lapas- ja sukkamalleihin.
Samat mallit näyttävät ihan erilaisilta,
kun värit vaihtaa.
Sekin on luovuutta se.

Ja eiks oo ihanaa väriterapiaa tämmöset nyt,
kun marraskuun pimeys ja sateet ovat tulleet!
Minusta ainakin.
Ja arvatkaapa, osaanko päättää, annanko lapaset lahjaksi,
vai pidänkö ihan itte?! Mitä sie tekisit?


Maahinenko se kiven takaa kurkkii?


Minusta myös tuntuu siltä,
että sitä pinkki-violettia Polarista täytyy 
vielä kokeilla vaikka harmaan pohjan kanssa.
Tsihih! ;)

Neuloin nämä muuten kolmosen puikoilla,
enkä jaksanut kohdistaa raitalankoja.

Seuraavaksi, tai no työn alla jo, 
on jotain sinivalkoista!
Nyt leikitellään väreillä ihan huolella.

Levollista sunnuntai-iltaa, hyvää isänpäivää
ja mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!
<3

torstai 8. marraskuuta 2018

33 kysymystä - puoliso vastaa

Nappasin *Maatiaiskanasen elämää -blogista* haasteen, joka vaikutti niin hauskalta, että pitihän se katsoa, mitä se oma puolisko vastaisi seuraaviin kysymyksiin. Tässäpä tulos! ;)

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
- No emminä nyt tommost... Ei meil mitää treffejä, me vaan alettiin.
Hihi, niin, ystävyys roihahti sitten jossain vaiheessa, yhden leirin aikana. ;)

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
- Et

3. Pidänkö halailusta?
- Pidät

4. Halusinko pienet vai isot häät?
- Sopivat

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
- Olet
Kukapa ei olisi kävellyt joskus punaisia päin?



Viimeisin kuva meistä, geokätköilyreissulla
pysähdyttiin yhdelle laavulle paistamaan makkarat.



6. Millainen on voileipäni?
- Väärin laitettu, sillä juusto kuuluu päällimmäiseksi.
Höpöhöpö. Juusto kuuluu alle!

7. Millaista musiikkia kuuntelen?
- Itsesi näköistä

8. Mitä pelkään?
- Hämähäkkejä

9. Kestänkö stressiä?
- Et

10. Oudoin tapani?
- Mitähän tohon kehtais sanoo... Onhan niitä.
Hysss...

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
- *ihme virnuilua* Nyt on paha kysymys. Ehkä johonki tällasii organisointijuttuihin, kuten kaupan hyllyjä järjestelemään.
Nyt en ymmärrä! Oon somistanut kukkakaupan näyteikkunankin joskus! Hämmentävä vastaus. Olen eri mieltä. :D

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
- Varmaan joku tummahipiäinen näyttelijä. Hugh Jackman?
Hahaha... Mitä ihmettä?! xD

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
- Ostaisit ainakin lankoja ja matkustelisit ja opiskelisit varmaan lisää.
Totta! Lotto vetämään.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Oranssi. Kirkas ja räiskyvä.
<3

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
- Turhanpäiväinen jahkailu.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani?
- Ranskalaiset.
*reps* :D

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
- No ei sellast ole. Mie tykkään sin vaatteist.
Aww.<3 Vaikkakin joskus et voinu sietää tätä mun kissapipoa!!





18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
- Kauhee nälkä taas. :'D
Tälle käkätin varmaan puol minuuttia.

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
- Joo-o. Ja sinua on pakko hoitaa, koska olet niin surkean näköinen.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
- Tiuskit ja mökötät ja äriset ja muriset kunnes lopulta sovitaan.
Aina sovitaan.<3

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
- Yleensä jotain, jossa on vuohenjuustoa.
Kyllä! Mun herkkua! Kanan kanssa tai salaateissa. Nam.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausilla?
- *merkitsevä katse sohvannurkkaan* neulomisen, virkkaamisen yms. parissa.
Ihanko totta... ;)

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
- Se kun minä jätän tavaroita johonkin, mihin ne eivät kuulu.
Khihih... Ei se, jos laittaa johonkin, mutta kun ei ota pois... :D

24. Entäs piristymään?
- Aamukahvi, pienet asiat arjessa, sipsit ja ranskikset.
Aamukahvi on parasta, kun mies keittää! Ja sipsut ja ranskikset, hys nyt... Kukat lisäisin listaan. ;)

25. Millainen olen aviovaimona?
- Et sä nyt hirveesti oo muuttunu siitä mitä olit tyttöystävänä. Ehkä ajan kanssa vähän aikuistunut.
Kröhöm. Kiitos samoin. :D Seitsemässä vuodessa ehtii tapahtua kaikkea.

26. Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui?
- Sinä. Sun huoneessa.
Väärin. Sinä! Ja monta kertaa ennen kuin sanoin takaisin. ;) Mutta min huoneessa, jep.

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
- Heräät. Höhö. Ensimmäiseksi menet vessaan.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
- Rentoja

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
- Tiskaamista. Laseihin saattaa jäädä tahroja ja sitä sinun kiroilua ei jaksa kuunnella.
Siksi meillä onkin seuraava työnjako: mies tiskaa, minä pesen pyykit. Kaikille mukavampaa! Käsin tiskaaminen on ihan pepusta. :D



Höpönassujen höpöhetki


30. Kumpi määrää kaapin paikan?
- Molemmat. Yhdessä.
Niin. Vaikka sie polkasit kakkua leikatessa ekana, senkin!!

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
- Iloisuus ja energisyys.
Ei uskois kun ei aamulla meinaa saada mua ylös sängystä. :D

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
- Hymy
:)

33. Ihanin yhteinen muisto?
- Ensimmäinen yhteinen kesälomareissu ja sit meiän vihkiminen.
Tuitui.<3

Aika hyvin vastattu. ;) Oli muuten tosi hauskaa kysellä ja kuunnella vastauksia! Suosittelen kokeilemaan kotona, vaikka ei mihinkään julkisesti listaiskaan. Kiitos Hilu haasteen esille tuomisesta, lisään alkuperäisen haastajan tähän jos jostain löytyy. 

Näissä tunnelmissa, rentoa ja hauskaa viikonloppua kaikille! <3 La tai su kuvaan ja esittelen tällä viikolla valmistuneet lapaset, pysykää kuulolla! :)

tiistai 6. marraskuuta 2018

Vihreitä lumihiutaleita


Osallistuinpa taas Niina Laitisen yhteisneulontaan.
Tällä kertaa yhdessä neulottiin 
Isänpäiväsukat vuosimallia 2018.




Kyseinen yhteisneulonta ei alunperin 
ollut suunnitelmissani ollenkaan.
Olin ajatellut, että en lähde KAListelemaan tänä syksynä.

Ja pöhpah. Tulipa taas käännettyä kelkkaa,
tai ylipäätään hypättyä siihen.

Kun olin selvinnyt syysloman varkkaleireistä,
niin kotiin tultuani kaipasin jotain aivotonta neulottavaa.
Yhteisneulonta, jonka aloituksesta 
olin noin viikon myöhässä, alkoi tuntua houkuttelevalta.
Valmiita kuvioita sopivissa pätkissä.




Enpä siinä sitten aikaillut, puikot heilumaan.

Lankojen (7 veljestä) värit valikoituivat sen mukaan, 
mitä kotoa löytyi.
Ajattelin ensin sinistä värimaailmaa,
mutta ainoa järkevä pohjaväri oli sen verran 
tummaa harmaata, etteivät siniset langat 
olisi siitä mihinkään erottuneet.

Siispä sukkiin tuli nyt mm. vihreitä lumihiutaleita.
Radioaktiivisiako?




Ei tämä nyt missään nimessä paras 
mahdollinen väriyhdistelmä tähän malliin ole,
mutta ajaa asiansa.
Kuviotkin erottuvat vielä suhteellisen hyvin,
ja ainakaan tässä värimaailmassa ei lika heti näy.
;)

Hih.
Joulupukki saa kiikuttaa nämä
 eräälle vihreän ystävälle.




Kokohan näissä on noin 38, naistensukat tein.
Neuloin pienimmässä, 39 koossa, 
mutta teräosan jätin lyhyemmäksi.
Toiset kokovaihtoehdot olivat 42 ja 45.

Notta semmoset, kelpo sukat, vaikkei nyt niin
ihmeelliset muuten.
Taas on yksi yhteisneulonta taputeltu.

Seuraava projekti vielä hautuu mielessä.
Ois yksi tilaustyö, mutta sillä ei oo kiire.
En oikein tiedä, millaisella neulontatuulella olen,
mitä ois kiva tehä just nyt.

Mitäs siulla on työn alla tai ajattelit seuraavaksi tehdä?
Mukavaa viikkoa!
:)

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Marraskuun valoja


Se on täällä taas.
Monen suomalaisen mielestä kenties
vuoden synkin kuukausi.
Pimeys. Marras. Pyhäinpäivä. Alho.

Ja silti...
Juuri pimeydessä valo loistaa kirkkaimmin.




Yhden kynttilän liekki riittää sytyttämään 
monta monta muuta.

Samoin ilo tarttuu. Hymy tarttuu.
Koitetaan muistaa se tässä syyshämärässä,
koitetaanhan?




Minä 'askartelin' itselleni hieman lisää
tunnelmavalaistusta kukkatelineestä ja
tuoksukynttilöiden jäljiltä säästetyistä ja 
puhdistetuista lasikipoista.




Kukkateline on pyörinyt jo jonkin aikaa 
tyhjänpanttina olohuoneessa, 
kun tarvitsin lisätilaa ikkunalle pelakuiden talvetukseen,
ja siirsin parvekkeelta pienen pöydän siihen tarkoitukseen.

Nyt halusin vähän naamioida kukkatelinettä 
sopimaan paremmin sisustukseen,
vaikka se edelleen on hassuhkossa paikassa hyllyn edessä,
kun se ei yksinkertaisesti muualle mahdu.

Lasikipot esiin ja kynttilät palamaan, tunnelmaa!
Unohdetaan se sijoituksen ongelmallisuus.
;)


Kierrätys kannattaa, näistä lasikipoista on moneksi.



Moni muukin asia, kuten pölypallot tai tiskit, unohtuu,
kun sammuttaa valot ja sytyttää kynttilöitä ja kausivaloja...





Eiköhän tällä taktiikalla yksi kaamos voiteta, hih.
Joulukuusen virittelyä odotelen vielä, 
siihen tuleekin tänä vuonna 
vähän erilaiset valot.
Siitä lisää sitten kuukauden päästä.

Sitä odotellessa,
toivon sinulle valoa marraskuun iltoihin 
ja harmaisiinkin päiviin.
<3

torstai 1. marraskuuta 2018

Vuodenaika-haasteen syyskooste


Niin se vaan on, 
että syksy on kääntynyt jo marraskuun puolelle.
Samalla olen havahtunut siihen,
että on jälleen *Vuodenaika-haasteen* koosteen aika.
Tosi kivoja ja erilaisia haastetöitä on taas syntynyt.
Tässäpä siis listaus tähän mennessä valmistuneista
syksyisistä haastetöistä, olkaa hyvät!


Min syksyinen työ on ollut koko syksyn olkkarin
pöydän somisteena kynttilälautasen alla.


Craft Candidate
Vuodenaika-haaste: Syksy: saumaton neuletakki
Tavaroiden taikamaailma

Variksen villat
Vuodenaikahaaste: syksy

Zakuska-pöytä
Syksyllä jojoillaan



Ja ei hätää, jos syksyn haastetyö on vielä vaiheessa,
listaan sen tähän postaukseen sitten myöhemmin.
Jos olen epähuomiossa sivuuttanut jonkin postauksen,
tai jos linkeissä on jotain hassua,
niin kertokaa, korjaillaan.

Kivasti ootte jaksaneet pysyä haasteessa mukana!
Nyt vaan talvi-teemaa työn alle.
Talvisen haastepostauksen
(ja jos on muita tekemättömiä vielä) deadline
onkin sitten tammikuun lopussa.

Porkkanana mainittakoon nyt vielä,
että kaikki, jotka ovat neljä työtä tehneet
ja niistä postanneet tammikuun loppuun mennessä,
ovat mukana arvonnassa,
jonka palkinto/palkinnot ovat miulla mietintämyssyssä.
;)

Mukavaa marraskuuta ja tsemppiä 
haasteeseen!
<3