Suunnitelmia

Heipparallaa! Kuinkas on siun vuosi lähtenyt käyntiin?

Meikäläinen onnistui saamaan uuden vuoden alkajaisiksi jonkin pöpön, ja olen ollut nyt pari päivää ihan töttöröö, pientä lämpöä, köhää. Ei nyt pahasti, mutta kumminkin. Noh, onneksi on aikaa, teetä ja suklaata, eiköhän tässä pärjätä. Sohvan neulenurkkakin alkaa taas täyttyä...

Ajattelin tässä että, kulki ajatus pikku flunssassa tai ei, teen nyt pitkästä aikaa ihan höpinäpostauksen; kirjoitan vähän auki käsitöihin liittyviä ajatuksia, ideoita ja suunnitelmia tälle vuodelle - tai myöhemmin toteutettavaksi.

Mitään varsinaisia lupauksia en ole tälle vuodelle tehnyt. Valmistuin juuri teologian maisteriksi, joten elämässä on kaikki sen verran auki, etten uskalla mitään suurempaa luvata. Elämäntilanne voi muuttua ihan yhtäkkiä. Ihan mielenkiintoista aikaa, mutta pidemmän tähtäimen suunnitelmia on mahdotonta tehdä.

Haaveilla ja suunnitella voi kuitenkin aina!

Siispä listasin asioita, joita ois kiva tehdä joko tänä vuonna tai joskus myöhemmin. Tässäpä näitä, satunnaisessa järjestyksessä:

1. Itselle neulottu paita. Tarvitseeko tätä edes perustella?

2. Sukkien neulominen lankakerästä, joka on tehty jämälangoista Russian join -tekniikalla. (Pitäiskin kattoa mikä on langanpätkätilanne.)

3. Haluaisin ihan hirmuisesti kokeilla jotain kivaa käsinvärjättyä "luksuslankaa" esim. Louhittaren luolan Väinämöistä. Mutta ko oon tämmönen köyhä maisterin reppana, yhyy. Ei auta ku säästää ensin...

4. Yhteisneulonnan järjestäminen. Ois sukkamalli-idea ja alkukin sille, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Kiinnostaisko, jos järjestäisin joskus hamassa tulevaisuudessa?

5. Haluaisin osata ommella tunikan. (Äitii, apuva!)

6. Lankojen värjääminen kasviväreillä kiinnostaa, etenkin, kun maanläheiset värit on mun juttu.

7. Ohjekirjojen pino kirjahyllyssä kasvoi taas jouluna. Täytyis ottaa niistä malleja työn alle ihan tosissaan. Etenkin Lumi Karmitsan Muhkeat sukat inspiroi...

8. Rohkeutta tarttua englanninkielisiin ohjeisiin kaipaisin lisää. Tosin, neulon huivia englanninkielisellä ohjeella paraikaa. ;)

9. Josko tänä vuonna ehtisin vihdoin kokeilla huovutusta?

10. Jokin isompi projekti, kuten peitto, olisi mukava taas aloittaa.

Siinähän sitä ois taas muutama ajatus tulevaisuuden tarpeisiin. Katsotaan, mitä kaikkea tulee nyt tämän vuoden puitteissa tehtyä. 

Ja ai miten kuvat liittyvät nyt yhtään mihinkään? No, en näitä ekassa ja vikassa kuvassa vilahtavia säärystimiä lisännyt tuohon suunnitelmalistaan, kun ne ehdin jo aloittaa. Hihhii, iha itelle tulee, ja saattavat olla myös Vuodenaikahaasteen viimeinen työni! Se mainitsemani huivikin on myttynä tuolla ekan kuvan hässäkässä. Pöytäliinan vaihekuva on ihan vaan ekstraa. Saa nähdä koska liina valmistuu. Lanka loppuu nimittäin kesken. Joko liinasta tulee pienempi, tai sitten odotan kunnes saan ostettua lisää lankaa. 

Kaikenlaista olen jo ehtinyt aloittaa, ja huomenna keskeneräisten töiden pino todennäköisesti kasvaa, koska aamulla alkaa Sukka-Finlandian eka kisaetappi. (Jos malli ei miellytä, niin sitten en sitä aloita.) Tekeminen ei siis ihan heti lopu, ja hyvä niin. Minusta on mukavaa, kun alkaa uusi vuosi, joululahjahässäkkä on ohi, ja voi keskittyä taas uusiin ideoihin!

Ootko sie tehny tälle vuodelle suunnitelmia käsitöiden suhteen vai menetkö fiiliksen mukaan? (Mulla taitaa kallistua tähän jälkimmäiseen, mutta listaus auttaa jäsentämään ajatuksia.)

Ja mitäs tykkäät blogin uudesta bannerista? Se syntyi ihan extempore, koska vaihtelu virkistää. En oo vielä päättäny, siedänkö ite tuota pinkin määrää, mutta makustellaan nyt hetki.

Niin, ja pysyvämmän uuden bannerinkin haluaisin taas piirtää iha itte... Noo, kattellaan, kun keritään. Ihanaa viikonloppua teille kaikille ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat! <3

33 kysymystä - puoliso vastaa

Nappasin *Maatiaiskanasen elämää -blogista* haasteen, joka vaikutti niin hauskalta, että pitihän se katsoa, mitä se oma puolisko vastaisi seuraaviin kysymyksiin. Tässäpä tulos! ;)

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
- No emminä nyt tommost... Ei meil mitää treffejä, me vaan alettiin.
Hihi, niin, ystävyys roihahti sitten jossain vaiheessa, yhden leirin aikana. ;)

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
- Et

3. Pidänkö halailusta?
- Pidät

4. Halusinko pienet vai isot häät?
- Sopivat

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
- Olet
Kukapa ei olisi kävellyt joskus punaisia päin?

Viimeisin kuva meistä, geokätköilyreissulla
pysähdyttiin yhdelle laavulle paistamaan makkarat.

6. Millainen on voileipäni?
- Väärin laitettu, sillä juusto kuuluu päällimmäiseksi.
Höpöhöpö. Juusto kuuluu alle!

7. Millaista musiikkia kuuntelen?
- Itsesi näköistä

8. Mitä pelkään?
- Hämähäkkejä

9. Kestänkö stressiä?
- Et

10. Oudoin tapani?
- Mitähän tohon kehtais sanoo... Onhan niitä.
Hysss...

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
- *ihme virnuilua* Nyt on paha kysymys. Ehkä johonki tällasii organisointijuttuihin, kuten kaupan hyllyjä järjestelemään.
Nyt en ymmärrä! Oon somistanut kukkakaupan näyteikkunankin joskus! Hämmentävä vastaus. Olen eri mieltä. :D

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
- Varmaan joku tummahipiäinen näyttelijä. Hugh Jackman?
Hahaha... Mitä ihmettä?! xD

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
- Ostaisit ainakin lankoja ja matkustelisit ja opiskelisit varmaan lisää.
Totta! Lotto vetämään.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Oranssi. Kirkas ja räiskyvä.
<3

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
- Turhanpäiväinen jahkailu.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani?
- Ranskalaiset.
*reps* :D

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
- No ei sellast ole. Mie tykkään sin vaatteist.
Aww.<3 Vaikkakin joskus et voinu sietää tätä mun kissapipoa!!

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
- Kauhee nälkä taas. :'D
Tälle käkätin varmaan puol minuuttia.

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
- Joo-o. Ja sinua on pakko hoitaa, koska olet niin surkean näköinen.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
- Tiuskit ja mökötät ja äriset ja muriset kunnes lopulta sovitaan.
Aina sovitaan.<3

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
- Yleensä jotain, jossa on vuohenjuustoa.
Kyllä! Mun herkkua! Kanan kanssa tai salaateissa. Nam.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausilla?
- *merkitsevä katse sohvannurkkaan* neulomisen, virkkaamisen yms. parissa.
Ihanko totta... ;)

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
- Se kun minä jätän tavaroita johonkin, mihin ne eivät kuulu.
Khihih... Ei se, jos laittaa johonkin, mutta kun ei ota pois... :D

24. Entäs piristymään?
- Aamukahvi, pienet asiat arjessa, sipsit ja ranskikset.
Aamukahvi on parasta, kun mies keittää! Ja sipsut ja ranskikset, hys nyt... Kukat lisäisin listaan. ;)

25. Millainen olen aviovaimona?
- Et sä nyt hirveesti oo muuttunu siitä mitä olit tyttöystävänä. Ehkä ajan kanssa vähän aikuistunut.
Kröhöm. Kiitos samoin. :D Seitsemässä vuodessa ehtii tapahtua kaikkea.

26. Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui?
- Sinä. Sun huoneessa.
Väärin. Sinä! Ja monta kertaa ennen kuin sanoin takaisin. ;) Mutta min huoneessa, jep.

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
- Heräät. Höhö. Ensimmäiseksi menet vessaan.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
- Rentoja

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
- Tiskaamista. Laseihin saattaa jäädä tahroja ja sitä sinun kiroilua ei jaksa kuunnella.
Siksi meillä onkin seuraava työnjako: mies tiskaa, minä pesen pyykit. Kaikille mukavampaa! Käsin tiskaaminen on ihan pepusta. :D

Höpönassujen höpöhetki

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

- Molemmat. Yhdessä.
Niin. Vaikka sie polkasit kakkua leikatessa ekana, senkin!!

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
- Iloisuus ja energisyys.
Ei uskois kun ei aamulla meinaa saada mua ylös sängystä. :D

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
- Hymy
:)

33. Ihanin yhteinen muisto?
- Ensimmäinen yhteinen kesälomareissu ja sit meiän vihkiminen.
Tuitui.<3

Aika hyvin vastattu. ;) Oli muuten tosi hauskaa kysellä ja kuunnella vastauksia! Suosittelen kokeilemaan kotona, vaikka ei mihinkään julkisesti listaiskaan. Kiitos Hilu haasteen esille tuomisesta, lisään alkuperäisen haastajan tähän jos jostain löytyy. 

Näissä tunnelmissa, rentoa ja hauskaa viikonloppua kaikille! <3 La tai su kuvaan ja esittelen tällä viikolla valmistuneet lapaset, pysykää kuulolla! :)

Ikävämpi juttu

Heipparallaa rakkaat lukijat,

mitäs teille kuuluu?

Minun totta tosiaan oli tarkoitus palata 

postailemaan vasta elokuussa, mutta kävikin nyt ikävästi niin,

että meikäläisen loppurutistus töissä vaihtui sairaslomaan.

Joku teistä ehkä muistaa, kun valittelin vatsaongelmia alkukesästä.

No, niiden kanssa ollaan tultu siihen pisteeseen, että vietin eilen puoli päivää päivystyksessä tippaletkun jatkeena.

Pari aamua meni siis ripulin lisäksi oksennellessa,

joten aloin olla jo aika heikossa hapessa.

Lisänesteytys tuli tarpeeseen; mussa on nyt kuusi neulanreikää,

kun ei meinannut tulla verta sormenpäästä,

ja tippaneulan sai vasta kolmannella yrittämällä hyvään paikkaan.

Suonet olivat siis kuivat. Normit verikokeet sentään sai ekalla yrityksellä...

No, onni tässä hässäkässä on se, että kohtasin lääkärin, joka vihdoin oli sitä mieltä että selvitetäänpä tämä oireilu 

nyt perin pohjin. (Niin, 2-3kk tässä on kärvistelty välillä enemmän, välillä vähemmän, kaksi lekurikäyntiä on jo alla.) Nyt sain vihdoin lisää lähetteitä ja lisää troppeja, asia alkaa rullaamaan.

Toki joudun koko ajan tarkkailemaan oloani,

ja yhtään en oikein tiedä mitä uskaltaisin syödä.

Mutta ainakin tämä vointini on nyt otettu tosissaan.

En vielä spekuloi, mikä mahtaa olla päivittäisen ongelmani syy, (enkä kaipaa arvailudiagnooseja) mutta luotan siihen,

että ainakin syy selviää, ja sitten toimitaan tulosten mukaan.

Sitä ennen yritän ottaa rauhallisesti ja pitää lipun korkealla. Kipuja mulla ei onneksi ole, mikä on kyllä ihme, mutta olo osaa olla kyllä muuten kurja... Välillä ihan itkettää, mutta vähemmästäkin.

No, ainakin ehdin nyt neuloa ja levätä. Se on ihan positiivista.

Seuraavaksi valmistuvatkin taas yhdet sukat, sellaiset kesäsateen väriset. Ja hei, hienoa, kun käyneet osallistumassa *sukka-arvontaan*! Vielä ehtiikin osallistumaan tosi hyvin, aikaa on sinne elokuun 13. päivään.

Tällaisia kuulumisia miulla tällä kertaa. Toivottavasti teillä menee paremmin! Mukavaa loppuviikkoa! <3

Työtä ja huvia

Heipparallaa blogiystäväiset, täällä ollaan taas, leirin jälkeen väsyneenä, mutta onnellisena ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

Kuten olette ehkä havainneet, niin olen ollut alkukesän tiiviisti töissä. Toimin kesäteologina nyt neljättä kesää, ja yhtä mukavaa on kuin aina ennenkin, vaikka olenkin tällä kertaa itselleni uudessa seurakunnassa.

Mutta mitä se kesäteologin työ sitten tarkoittaa? Tämä aihepiiri on tuntunut kiinnostavan teitä lukijoita. Siispä, kuten lupasin, kerron siitä taas vähän lisää.

Perinteinen juhannussää, tuulta ja tihkua.

Tänä kesänä olen ehtinyt olla mukana mm. päivärippikoulussa, tavallisella rippileirillä, mopomiitissä (kaupungin ja srk:n yhteinen tapahtuma radalla, jossa saa valvotusti ajaa mopoilla), palvelutalohartaudessa ja seurakunnan juhannusjuhlassa. Viimeisimpään liittyvät nämä kuvat rististä ja allekirjoittaneesta. Kesä kuivaa minkä kastelee, myös teologin...

Näihin työtehtäviin mahtuu paljon kaikenlaista. Olen esimerkiksi paistanut mopoilijoille makkaroita, pessyt ison kassillisen legoja laitostiskikoneessa, suunnitellut ja toteuttanut opetusta, pitänyt puheita, lausunut runoja, askarrellut, leikkinyt, esiintynyt sketsissä, laulanut, nauranut katketakseni, syönyt paljon...

Pähkinänkuoressa kesäteologin työhön mahtuu kaikkea hyvin käytännöllisestä hommasta aina suunnittelutyöhön ja kirjoittamiseen. Työ on todella monipuolista - ei suinkaan aina siistiä sisätyötä. Hihat joutuu/pääsee käärimään useammin kuin ehkä kuvittelisikaan.

Sitten, kun miusta tulee pappi, niin voitte lisätä listaan paljon ihmisten kodeissa käymistä, kokoustamista, puheluita, kirkollisia toimituksia ja niiden valmistelua... Puhumattakaan siitä, että esim. kastekodissa pääsee joskus vaikkapa köökin puolelle, jos tarve vaatii. ;)

Puhutteleva asetelma rippileirin varrelta. :)

Teologin työn ydin on ihmisten kohtaamisessa, ihmisten kanssa olemisessa ja yhdessä tekemisessä. 

Kesäteologin kohdalla (eli useimmin rippikoulutyössä) tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että aika kuluu enemmän tai vähemmän rattoisasti 14-15-vuotiaiden kanssa.

Itse tykkään erityisesti juuri nuorisotyöstä, ja toivon, että saisin pappisuran alkajaisiksi nuorisotyötä myös tehdä sitten... Aika näyttää, toteutuuko toive, mutta se ois se min juttu just tällä hetkellä.

Nuoret ovat aitoja, siitä tykkään. Ja jos työntekijä ei ole aito, he vaistoavat sen heti. Heille ei voi esittää mitään, ja se on minusta hyvä asia.

Arvaatteko, mille oppitunnille tuunasin lahjalaatikon?

Mikä tässä työssä on sitten parasta? 

Parasta ovat minusta ihmiset, joiden parissa saa työskennellä. Miettikääpä hetki sitä, kuinka moneen uuteen ihmiseen olen saanut tutusta kesäisin! Puhutaan lähes sadasta ihmisestä per kesä, jos teen vaikkapa kolme rippileiriä, joissa jokaisessa on noin 25-30 leiriläistä plus isoset ja muut työntekijät. Ja juu, opin leiriläisten nimet kyllä joka kerta. En tosin enää loppukesästä kaikkia muista, kun ihmisiä tulee ja menee niin paljon, mutta kumminkin.

Pappina tapaisin ihmisiä vielä tätäkin enemmän.

Ja niin, onhan siinä puolensa ja puolensa. Vapaa-ajalla en niin hirveästi seuraa tarvitsekaan, eivätkä kaikki kohtaamiset ratkiriemukkaita ole. Mutta lähtökohtaisesti ihmiset ovat kivoja, nuoret etenkin.

Tänä kesänä leireillä on ollut tunnemato.
Aina aamuisin jokainen saa kiinnittää omaa fiilistä
kuvaavan pallukan matoon kyseisen päivän kohdalle.

Toiseksi parasta työssä on mielestäni se, että saan toteuttaa itseäni, olla luova ja haastaa itseäni. Mukavuusalue venyy ja paukkuu ihan pakostikin. Epäonnistuminen opettaa, ja onnistumiset taas auttavat eteenpäin.

Tänä kesänä olen myös löytänyt itsestäni sellaista rohkeutta, jonka olemassaolosta en ollut ollut ihan varma. Mutta kyllä se siellä jossain on. Vähän kerrallaan uskallan enemmän.

Ja sellaistahan tämä työ on, että koskaan et voi olla valmis. Aina tässä oppii uutta. Opin itsestäni, opin ihmisistä, opin tekemään ja opettamaan uusilla tavoilla, opin uskosta.

Värityskuvat ovat kiva lisä opetukseen.
Näihin olen tutustunut tänä kesänä.

Siitä, kuinka hyvä olen tässä työssä, täytyisi kysyä totuudenmukaista kuvausta heiltä, jotka kanssani tai ohjauksessani ovat, mutta omasta mielestäni vahvuuteni tässä hommassa on se, että olen luova ja helposti lähestyttävä, olen kiinnostunut ihmisistä. Läsnäolon taito, sitä mulla on.

En ole ehkä se hauskin, fiksuin tai filmaattisin (no okei joskus saatan yllättää) työntekijä, mutta osaan olla ihmisten kanssa, ja huumorintajua on. Olen myös kärsivällinen ja organisointikykyinen. Molemmista ominaisuuksista on hämmästyttävän paljon hyötyä seurakuntatyössä!

Oppitunti luomisesta;
luomispäivät ryhmätöinä luonnonmateriaaleista.

Hmm. Miulla leiriväsymys vielä puurouttaa ajattelua jonnii verran, joten en varmaan just nyt edes muista kaikkea, mitä olin ajatellut sanoa. Mitähän vielä pitäisi kertoa? Kertokaa te, mitä haluaisitte vielä tietää. Vastailen kyllä tuttuun tapaan kommentteihin. Myös postausaihetta tästä aihepiiristä saa ehdottaa, mikäli tämä teitä kiinnostaa.

Toivottavasti tästäkin pienestä kurkistuksesta teologin työsarkaan on iloa jollekulle!

Edelleen olen sitä mieltä, että olen oikealla alalla. Tee työtä, jota rakastat! Niin toivoisin, että ihmisillä olisi oikeasti paremmat mahdollisuudet tehdä elämässään työtä siksi, että siitä tykkäävät, eivätkä siksi, että on vain pakko tulla toimeen. Työssä viihtymisellä on tosi iso merkitys omalle jaksamiselle.

Voi kun itsekin saisin sitten pian oman alan töitä, kun valmistun. Ei auta kuin toivoa (ja rukoilla). Vähän on vihreää valoa näkyvissä tämän suhteen, mutta ei vielä mitään varmaa. Ja valmistutaan nyt ensin, siihen vielä hetki menee...

Tällaista höpinää tällä kertaa. Ehkä seuraava postaus on vähemmän väsynyt ja sekava. :D Siunausta ja iloa sinun viikkoosi! <3

Auringonkukkia ennen juhannusta

Enpä olisi uskonut, että sinä päivänä, 

kun perinteisesti laitetaan kesäkukat (10.6.),

saisinkin ihastella jo ensimmäistä aukeavaa auringonkukkaa.

Siis auringonkukkaa, ennen juhannusta!

Jo on aikoihin eletty.

Ihanaa kumminkin näin.

<3

Parvekemansikkakin on alkanut kukkia,

ehkäpä juhannuksena sais suun makiaksi?

Ja juu, tätä seuraavaa en kommentoi muuten

kuin että kun antaa pikkusormen...

Niin. Mulla on nyt yhden pelakuun sijasta viisi.

Ja kattokaa nyt tätäkin.

Tuommoinen ällö tyttömäinen ruukku,

ja sitten sille aluslautaseksi isäpuolen äidin 

peruina jäänyt kukallinen posliinilautanen.

Voitte uskoa, että meitä äiteen kanssa nauratti,

kun tätä yhdistelmää teimme.

Se on niin hirveä, että se on hieno.

Harmi vain, että en saanut nyt kuviin tuota oikeaa 

pinkin sävyä, joka riippapelargonin kukissa on,

se on aika veikeä livenä.

Seurana pelakuilla on markettaa ja äiteen 

ojasta kaivettua suikeroalpia.

Mitäs luulette,

saadaanko myös liljoja jussiksi?

Tunnelma parvekkeella on aika ihana just nyt.

Olen niin iloinen,

että tähän kukkahullutukseen ryhdyin tänä keväänä.

Kyllä tulee iltaisin hengähdettyä tämän 

kukkapaljouden keskellä,

kun töiltä kerkeää.

Olen tänäänkin ollut aamulla toimittamassa 

messua päiväriparilaisten kanssa.

Töitä siis riittää, ja oon tykänny olla.

Muuten onkin kaikki ihan mainiosti,

mutta terveys vähän reistaa.

Vatsan kanssa on ollut ongelmia, kävin ihan

lekurilla, ja nyt odottelen labratuloksia.

Toivottavasti pian sais jotain tietoa,

odottelu on hermoja raastavaa...

Että ei kiva, vie mehuja, kun ei oo hyvä olla.

Mutta päivä kerrallaan mennään,

oloa kuulostellen.

Täytyy nyt yrittää keskittyä niihin asioihin,

jotka ovat hyvin - kuten siihen,

että olkapää alkaa pikku hiljaa toipua.

Ja elämä on ihan kivaa,

noin niin kuin kokonaisuudessaan.

Mikä sinua ilahduttaa ja auttaa jaksamaan just nyt?

Rauhallista sunnuntai-iltaa,

ja iloa ja siunausta alkavaan viikkoon!

Nähdään taas kun töiltä ehdin.

<3

Arki rullaa ja kasvit kasvaa

Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.

:)

Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,

sekä nämä mustasilmäsussut,

jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.

Kattokaa ny, reilu viikko sitten:

Ja nyt:

Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!

Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.

Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.

Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,

ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.

Muurinkelloa olen harkinnut,

mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?

Se jää nähtäväksi.

;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa

ja hanskat tallessa.

Merkityksellinen kasvi - auringonkukka

Maatiaiskanasen Elämää -blogin Hilu 

kertoi maaliskuun puolella eräässä postauksessaan 

hänelle itselleen merkityksellisestä kukasta,

*päivänsinestä*, ja hän pyysi samalla 

lukijoita kertomaan itselleen erityisestä kasvista.

Ajattelin nyt ottaa kopin tästä aiheesta.

Minulle erityinen kasvi, kukka, on auringonkukka.

Hääkimppuni.<3

Auringonkukat ovat lempikukkiani.

Ne ovat niin kiehtovia ja kauniita kukkia,

etten yhteen postaukseen saa edes mahtumaan 

kaikkia ajatuksia, joita ne minussa herättävät,

mutta koitan aavistuksen verran valaista asiaa.

Ennen kaikkea auringonkukat kuvastavat minulle toivoa.

Ne kurkottavat aina aurinkoa kohti.

Toisekseen auringonkukkien kauneus piilee 

niiden epätäydellisyydessä.

Ne ovat upeita ja aurinkoisia huolimatta siitä,

mihin suuntaan, miten ja millaisina ne kasvaa tönöttävät.

Ne ovat rohkeasti juuri sellaisia kuin ovat,

myös sittenkin, kun tulee talvi.

Ne tönöttävät edelleen, raaskun ja surullisen näköisinä,

mutta kumminkin täynnä elämää

- huikea määrä siemeniä odottaa seuraavan kesän 

pieniä aurinkoja tai kuluvan talven nälkäisiä

pikkulintuja.

Aina ei voi loistaa. Välillä pitää kerätä voimia.

Mutta sitten kun loistetaan,

hehkutaan kilpaa auringon kanssa.

Auringonkukka oli myös ensimmäinen kukka,

jonka mieheni antoi minulle,

kun aloimme seurustella,

ja sen tähden halusin auringonkukkia 

myös hääkimppuuni.

Samalla koko kukkaidea lähti vähän lapasesta,

koska häistämme tuli kaikin puolin 

auringonkukkateemaiset,

teemaväreinä keltainen, violetti ja valkoinen.

Auringonkukkia oli oman kimppuni lisäksi 

kutsuissa, pöytäkukkina, kakussa (josta mulla

ei valitettavasti tähän hätään ole kuvaa),

morsiusneidon omassa pikkukimpussa,

hääkylteissä...

 

Kaikki hääkyltit (huimat 3kpl)

ovat muuten tallella.

Yksi on meillä kotona parvekkeen piristeenä,

ja kaksi muuta ovat anoppiloissa.

 

Hmm. Oli se kaunis näky,

kun auringonkukkia oli pöydissä ja 

kaikkialla muutenkin.

Ja sattui vielä sen elokuun (2016) lämpimin ja 

aurinkoisin päivä hääpäiväksi.

<3

Iloa ja onnea, niitäkin auringonkukat kuvastavat.

Keltainen on ilon, onnen ja ystävyyden väri,

joten se sopi muutenkin häihin,

ja meihin!

Ja niin, jos minun pitäisi itseäni kuvailla kukalla,

se olisi auringonkukka.

Semmoinen kääpiöversio, kun olen aika lyhytkin.

Hih. Nojoo. Mutta kyllä se minua kuvaisi.

Hymyilen paljon, nauran paljon - näin olen kuullut.

Olen perusolemukseltani pirtsakka.

Mutta on minulla tietynlainen taipumus alakuloisuuteen.

Sitten uidaankin syvissä vesissä.

Mielialani onkin sellainen vuoristorata,

vaikka juuri nyt on onneksi pidempi tasainen jakso 

elämässä meneillään.

Mutta toivoa on. Aina. 

Ja siitä nämä auringonkukatkin muistuttavat.

Eka hääpäivä. <3

  

Ja vaikka auringonkukkasesonkiin on vielä aikaa,

niin kevään narsisseissa on jotain samaa 

kuin auringonkukissa.

Ne saavat hymyn huulille.

Ja kyllä, keltaisia kesäkukkia aion laittaa parvekkeellekin.

Ehkä kylvän jopa muutaman auringonkukan, saa nähdä.

;)

Mikä siulle on tärkeä kasvi tai kukka?

Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista 

viikonloppua teille kaikille!

<3