lauantai 9. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarha - 10 faktaa


Bongasin Maatiaiskanasen elämää -blogista hauskan haasteen, jossa vastataan kymmeneen kysymykseen itsestä ja puutarhasta. Minusta idea oli kiva ja helposti lähestyttävä, joten otan siitä itsekin kopin! Juu-u, tiedän, että minulla ei vielä ole omaa puutarhaa, mutta sehän ei tarkoita, ettenkö olisi puutarhaihminen! ;) Hih. Jos muuten haluat, niin ota siekii koppi tästä haasteesta. Vastauksia on kiva lukea!




1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Äidilläni on ollut puutarha niin kauan kuin muistan, jokaisen kodin yhteydessä. Olen imenyt siis puutarhatietoutta itseeni tavalla tai toisella ihan vauvasta asti. Vahvoja muistoja lapsuudesta ovat vasta leikatun nurmikon tuoksu, omat omenat ja herukat, sekä erilaiset kukkapenkit. Muistan elävästi suurien kivien ympärille tehdyt istutukset ja kasveista etenkin päätähuimaavat ritarinkannukset, tuoksuvan juhannusruusun sekä iloisen keltaiset päivänliljat. Lapsuuteni puutarha oli iso. Oli yläpiha, alapiha, ranta laitureineen ja pieni metsikkö, jonka läpi meni polku postilaatikolle ja ulkohuussille.




2. Vahvuuteni puutarhurina
Tutkin ennen kuin hutkin. Otan mieluusti selvää asioista ensin, ennen kuin päätäpahkaa kokeilen. Mietin nytkin, vaikka on vain parveke, että mitkä kasvit siellä viihtyvät, eteläisessä paahteessa. Kuinka kauan mikäkin kukkii, voiko jonkin kasvin saada talvehtimaan jne. Samaa tekisin oman puutarhan kohdalla. Uutta pihaa katselisin ensin yhden kokonaisen kasvukauden tekemättä suuria muutoksia, jotta näkisin, missä on mitäkin, ja miten piha vuoden aikana elää, miten valo tulee mihinkin kohtaan puutarhaa... Juu nou.

3. Haasteeni puutarhurina
Tämä on vaikein kysymys! Kai se kaikkien puutarhurien kohdalla on niin, että välillä on malttamaton, turhautuu, kun ei pääse tekemään jotain tai jotain jää tekemättä. Tai sitten vastaavasti vetkuttelu ikävien hommien kanssa, ne vain lykkääntyvät. Mutta täytyy vastata tähän sitten joskus uudestaan, kun se oma piha on.




4. Unelmieni puutarha
Saanko tehdä listan?
- Mahdollisimman vähän leikattavaa nurmipinta-alaa.
- Korkeintaan pari omenapuuta.

- Useampi herukkapensas, mustaherukat on mun suurinta herkkua.
- Kunnon kokoinen ja kaunis kasvihuone, jossa voi myös oleskella.
- Polkuja ja istuskelupaikkoja.
- Kellari tai muu sopiva tila daalioiden ym. talvetukseen.
- Perennapenkkejä ja ruukkupuutarha.
- Vaahterat ja erikoisemmat kuuset on lähellä sydäntä.
- Kunnon kompostisysteemit!
- Takorautainen kaariportti köynnösruusulle/kärhöille, ja muutenkin tykkään kaikista takorautajutuista valtavasti. Niitä sais olla.
- Ei mitään vesiaiheita, ainakaan isoja. Inhoan niiden putsaamista (kokemusta on).
- Erilaisia pintoja ja muotoja, tykkään ajatuksella sommitelluista kokonaisuuksista. Haaveilin joskus muuten maisemoijan ammatista. :D
- Värejä, värejä, värejä. Minusta puutarha saa hehkua!
- Auringonkukille oma ala. <3




5. Puutarhakirja pöydälläni
Hmm. En omista. Jos tarvitsen, lainaan. Paljon tietoa löytyy myös netistä. Hankin kirjoja sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani
Auringonkukat, liljat, pelargoniat, krookukset, pionit.

7. Vihannes/kasvis, joka löytyy aina puutarhastani
Salaatti. Kaikki muu fiiliksen mukaan. Tomaatit, porkkanat ja sipulit vois olla se juttu.




8. Paras puutarhavinkkini
Hiljaa hyvä tulee.

9. Lempipuutarhatyökaluni
Harava! Ja kottikärryt sekä kevyt lapio. Rakastan haravoimista. Olen ollut pari kesää hautausmaalla töissä, ja olen asunut pari vuotta vuokralla omakotitalossa, jossa oli isohko piha ja paljon puita. On siis tullut haravoitua jonnii verran. Tykkään siitä tosi paljon, käden jälki näkyy heti. Ja mieluiten nostelen kasat kottikärryyn haravan ja lapion avulla, joten ei tartte kyykkiä turhaan.

10. Mottoni
Nauti hetkestä kerrallaan.




Oma bonuskysymys: Mikä on parasta puutarhassa?

Minusta se on puutarhan vertauskuvallisuus.
Puutarha opettaa paljon, ja antaa paljon.
Ja sitä sietää miettiä, että jos kohtelisi
toisia ihmisiä samoin kuin puutarhaansa,
niin millaista se olisi - parhaimmillaan, pahimmillaan?

Niinpä. Ihmissuhteet vaativat monesti 
samoja asioita kuin puutarhakin. 
Työtä, vastuullisuutta, luottamusta,
 huolenpitoa, rajoja ja rakkautta,
luopumista, sadonkorjuuta...
Ja aina kaikki ei ole omissa käsissä.
Armollinenkin pitää osata olla.
<3