Iloa uudessa kodissa

Heippa!

Ihanaa toukokuun loppupuolta kaikille.

<3

Mie alan jo vähän toipua keväästä,

kun minulla on ollut tämä viikko ns. lomaa.

Olen saanut nauttia pitkistä aamukahveista,

ystävien kyläilystä ja tietenkin jääkiekkohuumasta.

Sain tuon ihanaisen perhosorkidean ystävältä 

lahjana uuteen kotiin. 

Se on hurjan kaunis mutta vaikea kuvattava.

<3

 

 Viimeinen tenttikin (latina) meni läpi. Lukematta 4/5.

Kiitän onneani - sitä riittää joskus ihmeellisiin asioihin.

Ja asunto tuntuu jo ihan kodilta.

Suurin osa tavaroista on paikoillaan.

Koska kukat ovat ihania ja halusin palkita itseni kevään uurastuksesta,

ostin itselleni myös kimpun neilikoita.

Ne ovat kohta viikon kukkineet maljakossa.

Välillä leikkaan uusia imupintoja ja vaihdan veden.

Silmänruokaa!

 :)

Ja tässä on nyt tämä ihanuus,

jota koko viime talven odotin ja haaveilin:

 Anoppilasta pelastettu kiikkutuoli.

Koska tuolia oli säilytetty ulkovarastossa,

se oli tosi likainen mutta pesemällä pääsi jo pitkälle.

Vähän tupakankeltaiseksi jäi vielä paikka paikoin,

kun on ollut vaarin tupakkatuolina sisätiloissa.

Se väri ei ihan heti lähdekään mutta ei sillä ole mitään väliä.

Aion maalata kiikkutuolin kokonaan uusiksi kesällä,

kun vanhat jo hilseilevät.

Ajattelin ensin, että tuolista tulee musta, mutta kun olen

sitä nyt jonkin aikaa töllistellyt,

niin eiköhän se valkoisena saa pysyä. 

Valkoinen sopii tähän asuntoon.

Pehmusteita voi sitten hankkia joka väriä.

;)

Muutenhan täällä kyllä väriä riittää,

niin kuin näissä lattiatyynyissä,

jotka ovat ihan miun lemppareita.

Näillä on kiva istuskella ja nämä sopivat hyvin 

kuvaustaustoiksi esimerkiksi sukille...

:D

Tyynyt ovatkin kuvissa vilahdelleet täällä blogissa

mutta en ole tainnut esitellä niitä sen kummemmin koskaan.

Ne eivät ole itse tehtyjä, vaikka voisivat toki ollakin. 

Ihan kaupasta ostin, kun en voinut vastustaa.

Ehkä joskus teen vastaavia itse?

Nuo mattopäälliset saa siis pois ja pestyä,

niissä on saumassa vetoketju.

 

Ja käsityökori näyttää tällä hetkellä tuolta.

Kaikkea kivaa on tekeillä.

Niistä lisää, kun valmiiksi jotain saan.

Mukavaa viikonloppua!

Nautitaan.

:)

Kapioarkku ja kirsikoita

Muutto alkaa olla voiton puolella, jee!

Isoimmat huonekalut on jo tuotu ja

keittiö alkaa näyttää jo asuinkelpoiselta.

Muualla kaikki on vielä mullin mallin.

:D

Tässäpä muuten vielä kuva,

joka piti laittaa jo vappuna.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Onnellinen teolooki tässä juuri harkan viimeisenä päivänä 

ekan "yksin toimitetun" sanajumiksen jälkeen.

(Hyvin meni!)

 

 Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin,

ylioppilasajoistakiin vielä kauemmas,

tarkalleen ottaen päivämäärään:

 

Tuona päivänä pääsin ripille ja sain 

äidiltä lahjaksi tämän arkun,

jota leikkimielisesti on kutsuttu aina kapioarkuksi.

(Tietääköhän nykynuoriso edes mikä on kapioarkku?

Ei varmaan tiennyt enää silloinkaan, kun minä tämän sain.)

Tähän asti arkussa on aina säilytelty kaikkea

turhaa tai sellaista tavaraa,

joka ei muualle mahdu,

mutta tänään se sai sellaista sisältöä,

mitä olen jo kauan aikaa suunnitellut:

 

 

Nyt kelpaa säilytellä lankoja!

Pienessä korissa on ompelutarvikkeita ja

suuremmassa korissa pidän tästä lähtien vain

sitä työtä,

mikä on parhaillaan kesken.

Hihi.

Muuton seassa tapahtuu siis kaikkea pientä kivaa.

Löysin itse asiassa tuosta kapioarkustani tämän mukin,

jonka olemassaoloa en edes muistanut!

 

Tästä nallemukista on monet aamuteet lapsena juotu 

- silloin tosin maidon kanssa, nykyään ilman.

Ehkäpä otan sen taas käyttöön! 

 

Käyttöön pääsevät myös nämä ihanuudet,

jotka anoppilasta pelastin, 

kun olivat roskiin päätymässä:

 

4Xkuppi ja tassi + yksi ylimääräinen kuppi

Arabian Kirsikkaa.

Ihanat ovat, kelpaa tuparikahveja keitellä!

 

 

 

On se varmaan kerran vuoteen se kakkukin väännettävä,

tuparikakku tällä kertaa. 

Täytyy kyllä tunnustaa,

että leipominen ei ole minun juttuni. 

Osaan tehdä pullaa ja kakkuja ja piirakoita mutta 

en mitenkään erityisesti innostu niistä. 

Ehkä hurahdan vielä joskus?

;)

Näihin makeisiin mietteisiin jään.

Mukavaa viikonloppua!

Kuulumisia

Heipparallaa.

Kevät on jo pitkällä ja täällä blogin 

puolella on ollut hiljaista,

koska koko kevät on ollut ihan hullunmyllyä.

Nyt olen kuitenkin jo voiton puolella.
Harjoittelustakin selvisin -

se meni kivasti ja oli tosi antoisaa.

Vuoden vika tentti on vielä tällä viikolla.

  

Sen jälkeen jos pääsisin ihan kunnolla

keskittymään muuttolaatikoiden purkuun.

Suurin osa on jo uudessa (ihanassa!)

kodissa mutta en ole ehtinyt vielä keskittyä 

kuin välttämättömiin juttuihin.

Elossa siis olen mutta kutimet käsissä 

en ehdi istua vielä hetkeen.

Huh huh. Niin ja häätkin tietysti tulossa.

"Kaikkea pientä" meneillään siis.

Välillä kyllä tuntuu,

että enää ei jaksa...

Sellaisina hetkinä istahdan alas,

otan kahvikupin käteen ja ihailen vaikka viimeisiä 

kertoja näitä villiintyneen pihan ilopilkkuja.

Ja hengittelen syvään.

Yritän palailla pian blogien pariin,

ikävä kaikkia kivoja käsityöjuttuja!

Vielä vähän aikaa jos maltatte,

niin tulee myös uusi retropostaus,

sain vähän astioita.

;)

Valokuvausta vaille...

 

Mutta nyt iloitaan auringosta!

Ja uskotaan, että elämä voittaa.

<3

Runo 14#

Kysyt, oisko tulta.

Hysteerinen nauru kaikuu 
sieluni syövereissä,
portaikoissa,
jotka haluaisin unohtaa.

Eivät ne johda minnekään.

Oisko tulta?

Ja viaton ilmeesi on täynnä ihmetystä.
Sinisen veden väreissä heijastuu maailma.

Tahdot pelastaa sen.

Piilotan hermostuneet käteni 
kahvikupin reunoille.

Oisko tulta!
Hymähdän ääneti ja tuntuu kuin huutaisin.
Kysyt, oisko tulta,
kun saisit mitä vaan.

Sytkäri valaisee nurkkapöydän.

Toisessa elämässä
saisit otteeni herpaantumaan.

Hymyilen ajatukselle,
joka sammuu ja savuaa.

Et muistaisi nimeäni. 

Aiemmat runot 

1# 2# 3# 4# 5# 6# 7# 8# 9# 10# 11# 12# 13#

 

Uuden oppimista

Eka puolikas seurakuntaharjoittelusta 

on mennyt aivan siivillä. 

Siinä on myös syy parin viikon hiljaisuuteen 

täällä blogissa.

Mutta puikoilla ovat kuitenkin viimeiset 

kaksi viikkoa olleet myös sukat,

jotka aion harkan päättyessä

ihanalle ohjaajalleni lahjoittaa.

:)

Näistä tuli nyt tällaiset Pyhän Hengen punaiset
- pappisihmiselle tulevat kuitenkin!

;)

Varsiin kokeilin valepalmikko-resoria,
mikä olikin onnistunut valinta.
Olin kyseistä pintaneuletta ihaillut jo kauan
blogeissa ja facebook-ryhmissä.
 Pinnasta tulee kaunis ja kuvio on tosi helppo tehdä.
Ohje löytyy esimerkiksi *Langan päästä kiinni -blogista*.

Eli uuden oppiminen on livahtanut myös vapaa-ajalle.
Eikö siitä harjoittelussa saa tarpeeksi?
:D

Sukkien koko on 38.
Itselleni isot, kuten kuvista näkyy.
Lankana jotain vanhaa Nalle-lankaa.

Kolmosen puikot,
varressa 60s ja kiilakavennusten
jälkeen loppusukassa 56s. 
Kärjissä sädekävennus.

 

 

Uuden äärellä olen tosiaan ollut pari viikkoa 

ja sama jatkuu vielä pari viikkoa etiäpäinkin.

 Harjoittelun lisäksi olemme hoitaneet tässä miehen kanssa

muuttoasiaa ja uusi koti onkin jo tiedossa,

enää avaimia odottelemme.

Toisaalta kaikki on siis tosi kivaa ja ihanaa mutta 

samalla olen ihan poikki,

kun teen harkkaa, koulujuttuja, muuttojuttuja ja 

häähommeleita samaan aikaan...

Onneksi on tämä ihana kevät kuitenkin.

siitä saa voimaa.

Aurinko paistaa ja linnut ilakoivat,

luonto vihertää!

Ja nyt pääsen taas pohtimaan uutta sukkaprojektia.

Jee!

Mitäs teillä tehdään?

Mukavaa viikkoa!

:)

Pitsisukat

Arvatkaas mitä.

Miul alko tänää seurakuntaharjottelu! 

Ja mie oon niiiin innoissani.

Pääsen tekemään ihan oikeesti sitä,

mistä tykkään ja pääsen 

hetkeksi pois koulunpenkiltä,

jota on kulutettu tämä kevät turhankin 

ahkerasti.

Ah! Sielu lepää,

kun saan olla peltojen keskellä 

pienehkössä maalaisseurakunnassa.

:)

Noniin, siinä oli se hehkutusosio.

Sitten niihin sukkiin,

jotka sain valmiiksi jo pari päivää sitten. 

Kyseessä on Novitan 

*Naisen neulotut pitsisukat*-ohje.

Kolmosen puikot,

koko 35-36.

 

 

Käytin näihin tuota violettia Nallen Taika-lankaa,

joka ei tunnu loppuvan ikinä,

kun erehdyin ostamaan sitä joskus poistomyynnistä

kolme kerää - yksi kokonainen vieläkin jäljellä!

Lanka olisi parhaimmillaan ihan tuiki tavallisissa sukissa 

mutta en millään ole jaksanut uppoutua neulomaan ihan 

tavallisia sukkia.

Tein siis nyt nämä pitsiset.

Muistatteko muuten ne minun *sinnepäinsukat* 

viime vuoden toukokuun alusta?

Tällaiset niistä piti tulla mutta unohdin 

neuloa pitsikuvion nurjat yhteenneulotut silmukat nurin. 

Ne silloiset sukat muuten ovat hyvin paljon 

*Niina Laitisen Eveliina-sukkien* näköiset...

Varmaan käytännössä ihan samanlaiset?

Silloin en kyllä tiennyt Eveliina-mallista vielä mitään,

joten kiitän sattumaa.

Ne sukat ovat mulla unisukkina käytössä.

 Nämä violetit menevät lahjalaatikkoon.

Mukavaa aurinkoista viikkoa kaikille!

Mie vietän sitä uutta opetellen.

:)

 

Makrotex-haaste - kevään merkkejä

Löysin *Suvituulian käsityöpaja -blogin*
kautta Pieni Lintu -nimiseen blogiin, 
jota jäin seuraamaan ja samalla bongasin 
tämmöisen kivan haasteen,
jonka teemana ovat "kevään merkit".

Luulin aluksi,
etten ehdi osallistua tähän mutta 
nyt tulikin pieni rako,
jossa ehdin käydä muutaman kuvan nappaamassa.

Krookuksia puskee tässä pihassa esiin joka paikasta.
Näitä keltaisia on tosin vain vanhan kaivon 
paikalla.

 

 Ja syksyllä toisen vanhan kaivon 
betoniympyrän sisälle istuttamani 
narsissit alkavat itää...
Saa nähdä, kukkivatko ollenkaan.

 

Lumikello vanhan ja nuhjuisen omenapuun 
alla on kukkinut jo kauan.
 

Nämä sinivioletit krookukset taas ovat 
tämän kevään ensimmäisiä ja bongasin ne 
vasta tänään - kohta ne valloittavat koko yläpihan 
ja rinteen.

Olemme asuneet vuokralla tässä kummitustalon 
näköisessä talossa melkein kaksi vuotta. 
Tämä on nyt toinen kevät,
kun saan ihmetellä tätä pihaa,
joka on ollut minusta kaikessa ränsistyneisyydessään 
ihana oma mystinen paikkansa.

Pikkuisen surettaa, kun tiedän,
ettei tätä pihaa ja näitä krookuksia enää pian ole,
kun talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.
(Talo myytiin ja meillä vaihtui iloksemme(!) vuokranantaja
tuossa joulun jälkeen.)

Mutta aikansa kutakin!
Talo on parhaat päivänsä nähnyt ja piha kaipaa 
myös valtaisaa muutosta.
Ja minäkin kaipaan jo uutta kotia,
uusia tuulia ihan toisessa kaupungissa.
(Enkä oikein jaksa sitä,
että naapurusto antaa koirien kakata meidän 
postilaatikkomme alle.)

Mutta vielä ehdin näitä kevään merkkejä 
tässä pihassa ihmetellä.
Pieniä ihmeitä - mutta niitä on yllättävän paljon.