Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Uusi RUNOBLOGI




Psst! Perustin runoille oman blogin.
Tästä lähtien runoni löytyvät sieltä,
osoitteesta:  


 Täällä jatkan käsitöiden parissa kuten 
tähänkin asti.

Mutta käykää kurkkaamassa ja lisäämässä 
itsenne lukijaksi,
mikäli kiinnostaa!

perjantai 7. lokakuuta 2016

Runo 18#


Elän ajatuksella,
että tässä pimeydessä jokin loistaisi
kaikkea syvää kirkkaammin.
Toivo kutoisi säteitä sinne,
missä ylitsepääsemätön yö jatkuu yli
aamun rajojen ja  
varjot kirjoittavat satuja seinille,
jotka huojuvat kuin humaltuneet
painajaiset.
 
Huudan,
kun putoan sängystä.

Ajan voisi rikkoa kuin lasimaljan,
ylitsevuotavan.
Tunnit valuvat yli äyräiden,
läpi sormien,
jotka niitä harovat kuin elohopeaa.

Varovaisuus tekee minusta hauraan.
Sydäntäni aristaa,
kun hanhiaura lentää yli kalpeiden varjojen,
joita en saa kasvoiltani pois.


Kävelen taas unissani,
kun en muuten voi paeta.



tiistai 27. syyskuuta 2016

Runo 17#


Perhosena pilvien päällä,

vaikka paleltaa.

Ei pitäisi olla täällä,

missä sataa kohmeisia päiviä,

jotka sulaessaan valuvat

niihin maljakoihin,

joiden kukat nukkuvat jo reunoja vasten.

Ensimmäinen pakkasyö ja haluaisin

huutaa siitä kivusta,

kun en halua päästää irti näistä päivistä,

jotka loppuvat kesken,

kun kynttilä palaa molemmista päistä.

Pelkään aamuja ja pelkään nukahtaa.

Pimennysverho ei piilota painajaisilta,

kaihdinten takaa maailma pääsee sisään,

vaikka valo vähenee.

Kaipaan hiljaisuutta pääni sisälle,

jatkuva kirskuna kuuluu niistä jarruista,

joissa on vikaa.

Kuka korjaa särkyneitä mieliä,

joiden lukot on hitsattu kiinni?

Eihän varaosia valmisteta.

Ja ne tekevät näitä maanantaikappaleita,

jotka eivät toimi normaalisti.

Räpiköivät.

Murehtivat.

Odottavat.

Joskushan jäiset siivet jähmettyvät.

Ja maa tule vastaan.



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Runo 16#


Kesän jäljiltä jäi tällainenkin 
runontapainen postaamatta.
Ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
:)
 

Hymyilen hetken 
hiljaista ja tyyntä,
annan auringon valaista kipeitä kohtia.
Mitä voisinkaan piilottaa?

Edessä maan ja taivaan
tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin.

Ehkä minun kuuluu olla juuri nyt
ja juuri tässä.