Muutto alkaa olla voiton puolella, jee!
Isoimmat huonekalut on jo tuotu ja
keittiö alkaa näyttää jo asuinkelpoiselta.
Muualla kaikki on vielä mullin mallin.
:D
Tässäpä muuten vielä kuva,
joka piti laittaa jo vappuna.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Onnellinen teolooki tässä juuri harkan viimeisenä päivänä
ekan "yksin toimitetun" sanajumiksen jälkeen.
(Hyvin meni!)
Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin,
ylioppilasajoistakiin vielä kauemmas,
tarkalleen ottaen päivämäärään:
Tuona päivänä pääsin ripille ja sain
äidiltä lahjaksi tämän arkun,
jota leikkimielisesti on kutsuttu aina kapioarkuksi.
(Tietääköhän nykynuoriso edes mikä on kapioarkku?
Ei varmaan tiennyt enää silloinkaan, kun minä tämän sain.)
Tähän asti arkussa on aina säilytelty kaikkea
turhaa tai sellaista tavaraa,
joka ei muualle mahdu,
mutta tänään se sai sellaista sisältöä,
mitä olen jo kauan aikaa suunnitellut:
Nyt kelpaa säilytellä lankoja!
Pienessä korissa on ompelutarvikkeita ja
suuremmassa korissa pidän tästä lähtien vain
sitä työtä,
mikä on parhaillaan kesken.
Hihi.
Muuton seassa tapahtuu siis kaikkea pientä kivaa.
Löysin itse asiassa tuosta kapioarkustani tämän mukin,
jonka olemassaoloa en edes muistanut!
Tästä nallemukista on monet aamuteet lapsena juotu
- silloin tosin maidon kanssa, nykyään ilman.
Ehkäpä otan sen taas käyttöön!
Käyttöön pääsevät myös nämä ihanuudet,
jotka anoppilasta pelastin,
kun olivat roskiin päätymässä:
4Xkuppi ja tassi + yksi ylimääräinen kuppi
Arabian Kirsikkaa.
Ihanat ovat, kelpaa tuparikahveja keitellä!
On se varmaan kerran vuoteen se kakkukin väännettävä,
tuparikakku tällä kertaa.
Täytyy kyllä tunnustaa,
että leipominen ei ole minun juttuni.
Osaan tehdä pullaa ja kakkuja ja piirakoita mutta
en mitenkään erityisesti innostu niistä.
Ehkä hurahdan vielä joskus?
;)
Näihin makeisiin mietteisiin jään.
Mukavaa viikonloppua!
