Makrotex-haaste - kevään merkkejä

Löysin *Suvituulian käsityöpaja -blogin*
kautta Pieni Lintu -nimiseen blogiin, 
jota jäin seuraamaan ja samalla bongasin 
tämmöisen kivan haasteen,
jonka teemana ovat "kevään merkit".

Luulin aluksi,
etten ehdi osallistua tähän mutta 
nyt tulikin pieni rako,
jossa ehdin käydä muutaman kuvan nappaamassa.

Krookuksia puskee tässä pihassa esiin joka paikasta.
Näitä keltaisia on tosin vain vanhan kaivon 
paikalla.

 

 Ja syksyllä toisen vanhan kaivon 
betoniympyrän sisälle istuttamani 
narsissit alkavat itää...
Saa nähdä, kukkivatko ollenkaan.

 

Lumikello vanhan ja nuhjuisen omenapuun 
alla on kukkinut jo kauan.
 

Nämä sinivioletit krookukset taas ovat 
tämän kevään ensimmäisiä ja bongasin ne 
vasta tänään - kohta ne valloittavat koko yläpihan 
ja rinteen.

Olemme asuneet vuokralla tässä kummitustalon 
näköisessä talossa melkein kaksi vuotta. 
Tämä on nyt toinen kevät,
kun saan ihmetellä tätä pihaa,
joka on ollut minusta kaikessa ränsistyneisyydessään 
ihana oma mystinen paikkansa.

Pikkuisen surettaa, kun tiedän,
ettei tätä pihaa ja näitä krookuksia enää pian ole,
kun talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.
(Talo myytiin ja meillä vaihtui iloksemme(!) vuokranantaja
tuossa joulun jälkeen.)

Mutta aikansa kutakin!
Talo on parhaat päivänsä nähnyt ja piha kaipaa 
myös valtaisaa muutosta.
Ja minäkin kaipaan jo uutta kotia,
uusia tuulia ihan toisessa kaupungissa.
(Enkä oikein jaksa sitä,
että naapurusto antaa koirien kakata meidän 
postilaatikkomme alle.)

Mutta vielä ehdin näitä kevään merkkejä 
tässä pihassa ihmetellä.
Pieniä ihmeitä - mutta niitä on yllättävän paljon.

Neiti Kevät

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

-Sir Elwoodin Hiljaiset värit

Aloitin tämän kevään 

haravointiurakan.

Mikä terapiatuokio!

Ja kyllä vain, 

minussa on myös viherpeukalon vikaa.

Asun siis tällä hetkellä hieman ränsistyneessä
omakotitalossa vuokralla ja 

pihassakaan ei ole 

(toistaiseksi)

ollut kehumista.

Syksyllä,

kun tähän muutin,

piha oli aivan kaatopaikka 

risukasoineen ja roskineen.

Kaikki oli jätetty villiintymään.

Ruoho oli leikkaamatta,

kasvit hoitamatta.

Ihmeitä sille ei siis ehtinyt vielä tehdä

mutta siivosimme sentään jonkin verran.

Mikä muodonmuutos pelkällä

ruohonleikkuulla ja haravoinnilla!

Nyt on kuitenkin tullut kevät. Jee!

Pääsen kuopsuttelemaan, ihanaa.

Tänään aloitin varsinaisen 

kevätsiivouksen:

otin haravan käteen ja aloin perkaamaan

toista puolta pihasta.

Ja löysin aarteita!

Voin vain kuvitella,

millainen tämä piha on ollut

parhaimpina aikoinaan, 

hoidettuna ja rakastettuna.

On meinaan niin täynnä krookuksia

ja narsisseja nyt

(kun olen kaivanut kaiken lehtien seasta esiin)

että voin vain kuvitella!

Viime kesänä ehdin täällä

nähdä myös pioneja ja liljoja.

Lisäksi ruusupensaita on joka puolella,

vaikkakin todella huonosti hoidettuina 

- täytynee leikata matalaksi

ja antaa kasvaa parempana takaisin.

Katsotaan siis,

pystynkö tuomaan näitä 

ihania vanhoja kasveja esiin

kaiken muun seasta.

Saatte seurata

pinnistelyjäni täälläkin! (: