Löysin *Suvituulian käsityöpaja -blogin*
kautta Pieni Lintu -nimiseen blogiin,
jota jäin seuraamaan ja samalla bongasin
tämmöisen kivan haasteen,
jonka teemana ovat "kevään merkit".
Luulin aluksi,
etten ehdi osallistua tähän mutta
nyt tulikin pieni rako,
jossa ehdin käydä muutaman kuvan nappaamassa.
Krookuksia puskee tässä pihassa esiin joka paikasta.
Näitä keltaisia on tosin vain vanhan kaivon
paikalla.
Ja syksyllä toisen vanhan kaivon
betoniympyrän sisälle istuttamani
narsissit alkavat itää...
Saa nähdä, kukkivatko ollenkaan.
Lumikello vanhan ja nuhjuisen omenapuun
alla on kukkinut jo kauan.
Nämä sinivioletit krookukset taas ovat
tämän kevään ensimmäisiä ja bongasin ne
vasta tänään - kohta ne valloittavat koko yläpihan
ja rinteen.
Olemme asuneet vuokralla tässä kummitustalon
näköisessä talossa melkein kaksi vuotta.
Tämä on nyt toinen kevät,
kun saan ihmetellä tätä pihaa,
joka on ollut minusta kaikessa ränsistyneisyydessään
ihana oma mystinen paikkansa.
Pikkuisen surettaa, kun tiedän,
ettei tätä pihaa ja näitä krookuksia enää pian ole,
kun talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.
(Talo myytiin ja meillä vaihtui iloksemme(!) vuokranantaja
tuossa joulun jälkeen.)
Mutta aikansa kutakin!
Talo on parhaat päivänsä nähnyt ja piha kaipaa
myös valtaisaa muutosta.
Ja minäkin kaipaan jo uutta kotia,
uusia tuulia ihan toisessa kaupungissa.
(Enkä oikein jaksa sitä,
että naapurusto antaa koirien kakata meidän
postilaatikkomme alle.)
Mutta vielä ehdin näitä kevään merkkejä
tässä pihassa ihmetellä.
Pieniä ihmeitä - mutta niitä on yllättävän paljon.
kautta Pieni Lintu -nimiseen blogiin,
jota jäin seuraamaan ja samalla bongasin
tämmöisen kivan haasteen,
jonka teemana ovat "kevään merkit".
Luulin aluksi,
etten ehdi osallistua tähän mutta
nyt tulikin pieni rako,
jossa ehdin käydä muutaman kuvan nappaamassa.
Krookuksia puskee tässä pihassa esiin joka paikasta.
Näitä keltaisia on tosin vain vanhan kaivon
paikalla.
Ja syksyllä toisen vanhan kaivon
betoniympyrän sisälle istuttamani
narsissit alkavat itää...
Saa nähdä, kukkivatko ollenkaan.
Lumikello vanhan ja nuhjuisen omenapuun
alla on kukkinut jo kauan.
Nämä sinivioletit krookukset taas ovat
tämän kevään ensimmäisiä ja bongasin ne
vasta tänään - kohta ne valloittavat koko yläpihan
ja rinteen.
Olemme asuneet vuokralla tässä kummitustalon
näköisessä talossa melkein kaksi vuotta.
Tämä on nyt toinen kevät,
kun saan ihmetellä tätä pihaa,
joka on ollut minusta kaikessa ränsistyneisyydessään
ihana oma mystinen paikkansa.
Pikkuisen surettaa, kun tiedän,
ettei tätä pihaa ja näitä krookuksia enää pian ole,
kun talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.
(Talo myytiin ja meillä vaihtui iloksemme(!) vuokranantaja
tuossa joulun jälkeen.)
Mutta aikansa kutakin!
Talo on parhaat päivänsä nähnyt ja piha kaipaa
myös valtaisaa muutosta.
Ja minäkin kaipaan jo uutta kotia,
uusia tuulia ihan toisessa kaupungissa.
(Enkä oikein jaksa sitä,
että naapurusto antaa koirien kakata meidän
postilaatikkomme alle.)
Mutta vielä ehdin näitä kevään merkkejä
tässä pihassa ihmetellä.
Pieniä ihmeitä - mutta niitä on yllättävän paljon.