Ekaa kertaa kevätmessuilla

Joskus sitä löytää itsensä paikoista,

jonne ei kuvitellut menevänsä.

Tänään tuo paikka oli Kevätmessut

Helsingin messukeskuksessa.

Toki olin kyseiset messut noteerannut,

niitä ei ole muutamaan viikkoon voinut 

etenkään puutarhablogien puolella välttää huomaamasta,

mutta ajattelin että en minä sinne lähde.

Ja kas kummaa, lauantaiaamuna laitoin viestiä äidille,

 että ootteko menossa...

Ja tunnin päästä istuin autossa matkalla Helsinkiin.

En ollut muistanutkaan, että äidillä ja hänen miehellään

on tapana käydä kevätmessuilla, siispä siivellä messiin, 

lipustakin sai opiskelija-alennusta.

Tämä oli ensimmäinen kertani Kevätmessuilla,

joten minulla ei ollut varsinaisia odotuksia

tapahtuman suhteen,

vaan menin ihan avoimin mielin ihmettelemään.

Ihmettely kääntyi jo aika pian ihastukseksi,

kun pääsimme niin kutsuttuun ideapuutarhaan,

joka oli tänä vuonna Liisa Ihmemaassa -teemainen.

Ideapuutarha oli toteutettu tosi hauskasti 

ja teeman mukaisesti.

Oli outoa, kummallista, kaunista ja kutkuttavaa.

Näissä kuvissa on vain osa kaikista 

hienoista yksityiskohdista, 

mutta saatte jonkin käsityksen tunnelmasta,

vaikka ette olisi messuilla vierailleetkaan.

Hullun Hatuntekijän salaattimaa!

Ja olihan siellä ihan valtavasti kaikkea muutakin nähtävää.

Kävimme mm. kuuntelemassa Maija Stenmanin luennon

ruukkuistutuksista,

ja kiertelimme katselemassa kaikkia rakennusjuttuja,

pihasaunoja, huvimajoja, kasvihuoneita... 

Kaikkea mikä nyt aihepiiriin liittyy.

Ohjelmaa oli varmasti jokaiseen makuun.

Tuo Stenmanin luento oli ihan mielenkiintoinen,

vaikka siinä olikin itselle tosi tuttua asiaa.

Uutta oli se, että yrtit viihtyvät kuulemma paremmin 

ruukussa kuin avomaalla, 

joten siitä kiinnostuin nyt lisää.

Täytyy tuonne oman parvekkeen olosuhteisiin sopivia 

yrttejä istuttaa yksi ruukullinen kesäksi.

Oikeiden ja askarreltujen kukkien yhdistelmä
oli kiehtova!

Ja ruukuista puheen ollen,

minunhan ei pitänyt mitään ostaa,

mutta enhän voinut vastustaa tätä

muoviruukkutrioa.

Kauniita ja kevyitä, semmosia saa ruukut ollakin.

Ei ekologisin vaihtoehto mutta uskon näiden 

kestävän aikaakin.

 

Ja kun oli kerran lisää ruukkuja,

niin tuumasin, että oishan se kiva sitten kumminkin 

saada myös niitä liljoja kokeiluun...

Ja pian olimme äidin kanssa valitsemassa 

liljojen sipuleita.

Messutarjous 25kpl/20e sopi meille oikein hyvin.

Mie otin kymmenen sipulia ja äiti loput.

Siellä oli kyllä valtavasti kaikkia ihania sipuleita ja

juurakoita myynnissä, mutta tyydyimme pääosin ihastelemaan.

Äiti osti kyllä lisäksi pari pussillista gladioluksia, 

sekä kauan etsimänsä keltaisen pionin.

Viime kesänä hänellä kokeilussa olleet

 gladiolukset kukkivat tosi kauniisti,

ja hän tykästyi niihin.

Lisäksi pioneja hänellä on nyt tosi monessa värissä,

- vaaleanpunaisia, valkoista, pinkkiä, ruskeanpunaista.

Ne ovat upeita vuodesta toiseen.

Ei uskois että tämmösistä tulee kauniita kukkia!

Tietysti pistimme puoliksi myös 

sellaisen 50 tulppaanin kimpun.

Isot kukkakimput kun ovat semmoinen messujuttu.

;)

Notta tuli sieltä nyt jotain tuomisia kotiinkin asti,

ja voin sanoa, että oli tosi mukava messupäivä.

Rauhassa kierreltiin ja katseltiin ja ihasteltiin.

Jäi hyvä mieli! Menen mieluusti toistekin.

Jotta kotiinkaan tullessa ei kukilta voisi välttyä,

niin pensasköynnöskrassi päätti ilahduttaa minua 

ensimmäisellä taimenalullaan saunan ikkunalla!

Laitoin viikko sitten ihan vain yhteen ruukkuun 

kokeeksi kolme siementä.

En malttanut odottaa toukokuuta ja kaikkien 

kylvämistä ulos.

;)

Orvokit myös availevat nuppujaan huimaa tahtia,

se sopii miulle!

Hih, tämmöisiä kukkaistunnelmia minulla.

Oikein kukkaisenerginen päivä!

Mites siulla?

 Ootko käyny Kevätmessuilla nyt 

tai aiempina vuosina?

:)

Orvokeilla alkuun

Pilkahduskin aurinkoa lämmittää 

nyt meidän parvekettamme,

ja lämpötila on sääennusteen mukaan 

öisinkin plussalla 

ainakin tulevan viikon verran.

Ja onhan sentään jo huhtikuu!

Siispä päätin lauantaina,

 että on aika istuttaa orvokit.

Nehän saa tarpeen tullen kyllä suojaan.

Muistan, kun orvokkien hakeminen äidin kanssa 

oli kouluikäisenä - ja vielä myöhemminkin - sellainen 

yhteinen juttu.

Oli hauskaa käydä keväällä ihailemassa jollain 

puutarhalla orvokkivalikoimaa,

ja usein sain itse valita, 

minkä värisiä orvokkeja ostettiin.

Tietysti pääsin sitten myös istutuspuuhiin.

Ihan kotoa opittu homma.

:)

Silti tämä on ensimmäinen kevät ikinä,

kun minulla on omat orvokit ihan omassa kotona.

Se tuntuu hullulta, mutta nämä opiskeluvuodet 

ovat olleet tosi hektistä ja epävarmaa aikaa.

Olen seilannut kahden kaupungin väliä.

Ei siinä kesäkukkia kauheasti laitella,

jos ei niitä olla hoitamassa pariin kuukauteen

kesätöiden takia,

ja muitakin syitä on ollut riittämiin,

viimeisimmäksi se kuuluisa parvekeremontti...

Huh. Piti hetkeksi jäädä ihan miettimään,

että on tämä aikamoista hullunmyllyä ollut.

Ja, no, enhän tiedä yhtään, missä olen vuoden päästä,

kun siihen mennessä pitäisi valmistuakin.

Siispä aion sitäkin suuremmalla syyllä 

kerta kaikkiaan nauttia tästä tulevasta kesästä!

Carpe diem, todellakin.

Nyt on siihen mahdollisuus.

Ja se nauttiminen alkaa nyt näistä orvokeista.

Olen näistä niin iloinen,

että istun viltin alla partsilla ihan vaan 

katselemassa näitä, vaikka aurinkokaan ei paistaisi.

Ja sekös miestä naurattaa!

Hih. Mutta kun on niin nätti korillinen,

 kauniin värisiä...

Ihan Tokmannilta muuten ostin, 7kpl/5e.

En mennyt konkurssiin.

;) 

Sattui tosiaan olemaan juuri sen värisiä,

mitä olin miettinytkin hankkivani.

Keltaista, violettia, punertavaa, oranssia, valkoista.

Tuossa punasävyisessä on mielestäni

 jotakin erityisen kiehtovaa.

Niitä otinkin kaksi kappaletta,

kaikki muut ovat erilaisia keskenään,

mutta kokonaisuus on mielestäni harmoninen.

Nyt sitten vain odottelen,

että lisää nuppuja aukeaa ja että nämä pikku hiljaa 

tuuheutuvat kesän mittaan.

Ja uskokaa pois, mie tykkään kukkien nyppimisestä,

se on jotenkin terapeuttista puuhaa,

joten eiköhän nämä saa kukkimaan nätisti syksyyn asti.

Yritetään ainakin.

Kuuluvatko orvokit sinun kevääseesi?

Mikä on sin lemppariväri orvokeissa?

:)

Vuodenaika-haaste: Kevät

Noniin, Vuodenaika-haasteen 

emännän lienee aika esitellä omat haastetyönsä

kevään osalta.

Muutamat teistä haasteeseen osallistujista 

ovatkin jo ehtineet vilauttaa omia kevättöitään,

mutta huhtikuun loppuun asti on vielä hyvin aikaa 

tehdä ja esitellä kevätosion työ/työt.

Kuun lopussa teen koostepostauksen,

johon kerään linkit jokaiseen postaukseen,

niin pääsette katsomaan myös toistenne töitä.

Mutta mitäpä emäntä itse on tehnyt kevään inspiroimana?

No minäpä virkkasin muutaman neliöpohjaisen sisustuskorin 

Dropsin Paris-langasta 3,5mm koukulla.

Itselleni tulee usein keväisin 

tarve järjestellä tavaroita uudelleen ja 

tehdä vaikkapa vaatekaapin inventaario.

Siispä on kiva, jos esimerkiksi ympäriinsä lojuvaa 

pikkutavaraa voi kerätä jonnekin säilöön.

Tällainen pikkukori on sellaiseen tarkoitukseen ihan omiaan.

Toisaalta tällaisia koreja voi käyttää myös 

kukkaruukun suojuksina tai apuna lahjojen pakkaamisessa.

Kori täyteen ja rusetti päälle - avot!

Todennäköisesti nämä korit päätyvätkin lahjoiksi 

erilaisin sisällöin tässä vuoden aikana.

Juuri nyt näihin sopisivat sisällöksi

 värien puolesta esimerkiksi kääpiöesikot!

Ohjevideo koreihin on *Kodin Kuvalehden sivuilla*.

Se on kuitenkin melko ylimalkainen,

joten itselleni jäi epäselväksi,

miten tuo kerrosten vaihtumiskohta olisi 

pitänyt korin sivussa tehdä.

En tiedä, kuuluiko sen olla näin onnettoman vinossa,

kun ei siitä ollut edes kuvaa eikä sitä videolla näytetty.

Koitin eri variaatioita mutta en saanut saumaa 

pysymään suorana, kun en mikään virkkausekspertti ole,

joten ne ovat nyt ihan vinksin vonksin.

Noh, pieni kauneusvirhe sinne tänne.

Aika söpöjä nämä ovat kumminkin.

Vai kuinka? Keväisiä ainakin!

Ja esittelenpä vielä toisenlaisenkin työn.

Yhdet villasukat mahtuvat aina mukaan.

;)

Nämä on neulottu Nallesta kolmosen puikoilla,

koko 38-39, malli on Niina Laitisen Kiertolaiset 

Villasukkien vuosi -kirjasta.

Langan väri on nimeltään atsalea (alppiruusu),

joten kevätkesän fiiliksen saa näistäkin!

(Kerrankin käytin muuten samaa väriä kuin ohjeessa!)

Vaikka malli oli hyvin yksinkertainen,

niin näitä oli silti kiva tehdä.

Kierrejoustin sukan suussa ja kantapäässä

ja nurjin silmukoin syntyvät raidat 

pitivät mielenkiintoa yllä alusta loppuun.

Erityisen kiva näitä oli neuloa myös siksi,

että ihan saajaa ajatellen valitsin värin ja mallin.

;)

Minusta oli niin ihana yllätys saada ne Venlan 

tekemät *keltaiset kesäsukat*, 

että haluan jotenkin kiittää.

Lämpimistä ajatuksista lämpimiksi sukiksi...

Postia lähtee Venla sinulle tällä viikolla,

kunhan ehdin. Toivottavasti tykkäät!

:)

Hih. Näissä keväisissä tunnelmissa 

toivon teille kaikille toiveikasta ja 

hyvää alkanutta viikkoa!

<3

Haaveilua parvekkeella

Mikä olisikaan parempi paikka 

haaveilulle kuin auringon lämmittämä *parveke*,

jonne pääsin juomaan päiväkahvit

ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Räystäistä tippuu vettä,

kun jääpuikot sulavat.

Mikäs tässä on unelmoidessa kesästä ja 

ennen kaikkea kesäkukista,

joita en viime kesänä

julkisivuremontin vuoksi päässyt istuttamaan.

Ymmärtänette tässä kontekstissa innostukseni 

myös tästä ekasta narsissin alusta,

 joka kertoo, että emme me kaikki sipulit 

talven pimeydessä ole kuolleet.

Toivoa on!

En ole aiemmin istuttanut mitään sipulikukkia 

syksyllä, joten siksikin mielenkiinnolla 

ja innolla odotan, kuinka moni narsissi suvaitsee 

kukkia nyt keväällä.
Tämä yksilö on tosi ajoissa, enkä odota uusia alkuja 
kuin vasta myöhemmin kevääksi,
mutta elonmerkit on aina kivoja!

Haaveillessani olen myös saanut jotain 

konkreettista aikaan. 

Ensimmäiset siemenet on tökätty multaan 

esikasvamaan.

Mustasilmäsusanna on yksi kesäkukkasuosikeistani.

Nyt haluan kokeilla kasvattaa sitä,

kun se kuulemma soveltuu parvekeolosuhteisiin.

Saa nähdä, onnistuuko tämä kokeilu.

Ekaa kertaa esikasvatan mitään,

ja nyt mentiin todellakin 

"sillä mitä kotoa löytyy" -periaatteella.

Tomaattirasiat saavat toimittaa 

esikasvatusastian virkaa.

Mutta haaveilustahan tässä oli kyse,

eivätkä ne mokomat toteudu, jos ei yritä.

Ja tulee mitä tulee, ei tämä niin vakavaa ole.

;)

 Ja (mieheni kukkakuumeeksi nimittämässä tilassani) 

kävin tietysti myös anopin varastolla 

jo hakemassa muutamia kukkaruukkuja ihan

vaan päästäkseni sommittelemaan ja suunnittelemaan,

mitä mihinkin tulisi.

Ehkä haen vielä yhden ison ruukun...

Mitään viidakkoa en aio kesäksi partsille perustaa,

mutta muutaman näyttävämmän istutuksen ajattelin tehdä.

Nämä Taimihässäkät-KALin sukat ovat 

myös omiaan lietsomaan kukkainnostusta...

Jokaiselle kukalle on esikuva aidossa kukassa,

ja kaikille tulee erilainen ruukku.

Tämän päivän kukka näistä vielä puuttuu.

Lisäksi kauppojen siemenhyllyjä on 

ollut hieman vaikea ohittaa vilkaisematta tarjontaa.

On täytynyt käydä hypistelemässä!

Vaikka en siemeniä aio kauheasti ostaakkaan,

niin viimeisimmäksi nappasin 
kuitenkin mukaani tällaisia sarjasaipon siemeniä.

En ole kyseisestä kasvista koskaan kuullut aiemmin,

mutta pussissa lukee, että tämä kukka sopii 

paahteiselle paikalle, mitä meidän parveke 

tosiaan kesäkuumalla on.

Sarjasaippo kylvetään suoraan ulos toukokuussa,

ja se sopii matalana kasvina ryhmiin ja reunuskasviksi,

joten kokeilen tökätä näitä lisukkeeksi ruukkuihin.

Kukintaa pitäis olla heinä-elokuussa.

Katsotaan siis ihan mielenkiinnosta,

 millaisia tulee - jos tulee.

Notta tällaisia haaveita mulla.

Mitäs sanotte, kokeneemmat puutarhaihmiset,

meneekö haihattelun puolelle?
Vai kuulostaako tutulta?

Tuo sarjasaippo mua myös kiinnostaa.

Jos teillä on siitä kokemuksia, niin kertokaa!

Blogin facebooksivullea voi myös tämän postauksen 

linkkiä kommentoida,

 jos haluaa vaikka mahdollisia kuvia laittaa

kyseisestä kasvista.

Nyt haaveilu jatkukoon...

Hei hei helmikuu

Vaikka satoi lisää lunta,

oli kauniita pakkaskelejä ja tuntui 

että paleltaa säässä kuin säässä,

kevät tuntui hiipivän helmikuussa 

käsitöihin ja kotiin.

Tässä kollaasi instagramiin 

jakamistani kuvista helmikuulta.

Tuo vasemman alakulman sukka odottaa vielä paria,

mutta tulossa on;

Kyseiset sukat täällä seuraavaksi esittelenkin.

Saattaa kyllä mennä ensi viikkoon.

Tästä maaliskuusta on tulossa hieman kiireinen, 

joten saattaapi blogissa olla vähän hiljaisempaa

- tai sitten ei.

Katsotaan, mitä ehdin.

Maaliskuun maanläheiset 

on tehtävä väriterapiahaasteeseen,

ja juurikin tuo yksi sukkapari on saatava valmiiksi.

Ja muita projektejahan riittää,

kun alkaa vain suunnitella ja tehdä.

Mutta jaksamisen ja ehtimisen mukaan,

ei ressiä eikä pakkoneulontaa.

;)

Mukavaa ja inspiroivaa maaliskuuta!

Kevät tulee, nautitaan lisääntyvästä valosta.

<3

Makrotex-haaste - kevään merkkejä

Löysin *Suvituulian käsityöpaja -blogin*
kautta Pieni Lintu -nimiseen blogiin, 
jota jäin seuraamaan ja samalla bongasin 
tämmöisen kivan haasteen,
jonka teemana ovat "kevään merkit".

Luulin aluksi,
etten ehdi osallistua tähän mutta 
nyt tulikin pieni rako,
jossa ehdin käydä muutaman kuvan nappaamassa.

Krookuksia puskee tässä pihassa esiin joka paikasta.
Näitä keltaisia on tosin vain vanhan kaivon 
paikalla.

 

 Ja syksyllä toisen vanhan kaivon 
betoniympyrän sisälle istuttamani 
narsissit alkavat itää...
Saa nähdä, kukkivatko ollenkaan.

 

Lumikello vanhan ja nuhjuisen omenapuun 
alla on kukkinut jo kauan.
 

Nämä sinivioletit krookukset taas ovat 
tämän kevään ensimmäisiä ja bongasin ne 
vasta tänään - kohta ne valloittavat koko yläpihan 
ja rinteen.

Olemme asuneet vuokralla tässä kummitustalon 
näköisessä talossa melkein kaksi vuotta. 
Tämä on nyt toinen kevät,
kun saan ihmetellä tätä pihaa,
joka on ollut minusta kaikessa ränsistyneisyydessään 
ihana oma mystinen paikkansa.

Pikkuisen surettaa, kun tiedän,
ettei tätä pihaa ja näitä krookuksia enää pian ole,
kun talo puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.
(Talo myytiin ja meillä vaihtui iloksemme(!) vuokranantaja
tuossa joulun jälkeen.)

Mutta aikansa kutakin!
Talo on parhaat päivänsä nähnyt ja piha kaipaa 
myös valtaisaa muutosta.
Ja minäkin kaipaan jo uutta kotia,
uusia tuulia ihan toisessa kaupungissa.
(Enkä oikein jaksa sitä,
että naapurusto antaa koirien kakata meidän 
postilaatikkomme alle.)

Mutta vielä ehdin näitä kevään merkkejä 
tässä pihassa ihmetellä.
Pieniä ihmeitä - mutta niitä on yllättävän paljon.