Lahjakorttisukat osa 1.

Kuten sanottu,

häissämme jakelin bingo- ja 

tietokilpailupalkintoina kaiken muun 

tilpehöörin lisäksi *villasukkalahjakortteja*.

  Nyt olen aloittanut lahjakorttisukkien tekemisen ja 

aloitin sen miesten raitasukilla, 

väritoiveet vihreä ja valkoinen.

Koko 45.

Lankana seiskaveikkaa, puikot 3,5.

13s/puikko paitsi kantapäähän lisäsin kaksi silmukkaa,

jotka kaventuivat sitten pois.

Vahvistettu kantapää ja kärjissä sädekavennus.

 

Näille sukille on tulossa myös kaverit.

Eräs pariskunta voitti molemmille lahjakortit ja 

he haluavat kummallekin vihreävalkoiset raitasukat.

Aloitin näistä isommista mutta

38-koon versiot ovat jo puikoilla 

(ja yhdet toisetkin).

;)

 

 Sukkia pukkaa.

Mukavaa viikonloppua!

Jännät jämäsukat

Juhlahumusta jokseenkin selvittyäni 

ehdin vihdoin tehdä loppuun nämä sukat,

jotka aloitin heinäkuussa leirillä ollessani. 

Näistä tuli nyt tällaiset jämäsukat.

Voitte uskoa,

että olin onnellinen päästessäni tuosta 

vauvansinisestä langasta vihdoin eroon!

Samainen sininen on myös syy siihen,

miksi näissä sukissa värit ovat ehkä 

vähän epätasapainossa - ainakin minun silmisssäni.

Halusin varmistua sinisen loppumisesta,

joten koko sukka ei ole raidallinen.

Mustalla yritin vähän hillitä värimaailmaa.

Noh. Eivät ne onneksi ihan hölmöiltä jalassa näytä. 

 

 

Paitsi ehkä minun pienissä jaloissani!

Nämä ovat kokoa 38-39.

Lankana nallen jämiä,

kolmosen puikot, 14s/puikko.

Vahvistettu kantapää ja leveä nauhakavennus.

Nilkassa 2o, 2n resori.

Onneksi jokaiselle sukkaparille löytyy kyllä 

onnellinen omistaja.

Ja onhan nämä semmoiset rennot kotoilusukat 

ihan selvästi!

 

Lahjalaatikon täytettä siis.

Seuraavaksi minä taidankin aloittaa sen varsinaisen 

talven urakan,

nimittäin *lahjakorttisukkien* neulomisen,

jotta saan ne joskus tehtyä.

13 paria villasukkia luvassa siis.

Ehkä neulon jotain muutakin siinä välissä,

lapasia ainakin tarttis.

 

Rouva H. ja villasukkalahjakortit

Melkein viikko on vierähtänyt häistä.

Se aika onkin käytetty toipumiseen ja 

totuttelemiseen.

Ja auringonkukkien ihailuun!

Miulla on niitä keittiön pöytä puolillaan,

kun anoppi vasta toi lisää edellisten seuraksi.

Hääkimppukin on yllättävän hyvänä vielä,

vaikka jo hieman kukkien terälehdet alkavat rusehtaa.

No, minäpä teetinkin saman tien (alla olevasta) valokuvasta taulun,

että jää varmasti muisto ihanasta kimpusta.

Oli se niin kaunis!

<3

Mutta vaihdoin kukkakauppaa vielä pari päivää ennen h-hetkeä,

koska tilatut kukat olivat ihan hirveitä!

Eivät olleet ensinnäkään keltaisia vaan rumia latkun oransseja

ja toisekseen huonolaatuisia,

eivätkä varsinaista auringonkukkaa oikeastaan ollenkaan.

 

Onneksi sentään soittivat,

että kelpuutanko.

En kelpuuttanut ja oli siinä pienet sydämentykytykset,

että ovatko pöytäkoristelut aivan pilalla.

Noh, onneksi miulla on hyvä tuuri.

Toinen kukkakauppa pelasti kahden päivän varoitusajalla.

Tekivät ihan kaikki,

kimput, pöytäkukat, kaikki!

Ja olin tosi tosi tyytyväinen palveluun ja laatuun.

Päivä pelastettu.

:)

Voin muuten kertoa,

ettei kukkakaupan hääkimppukansioissa ollut vielä yhtään 

valokuvaa auringonkukkakimpusta!

Ei ilmeisesti ihan joka morsiamen valinta?

:O

 

Meillä sitä oli häissä kaikkialla.

:D

Hääkyltitkin teeman mukaan.

 

Se kukista.

Oli se kyllä ihana päivä.

Ja pikku hiljaa uusi sukunimi alkaa 

tuntua omalta ja vaimon titteli myös,

vaikkakin emäntä on meillä se yleisin termi,

mitä käytetään.

Ja ei, se ei ole mitenkään loukkaava nimike,

päin vastoin. 

Maalla eläneet ymmärtävät.

Ennen vanhaan emäntä oli se,

jolla oli navetan avaimet ja päätösvalta 

talousasioihin - niin, ja se viimeinen sana kaikkeen.

Kodin sydän jne...

;)

No juu.

Tässä minä ihan itte vielä hetkeä ennen 

kirkkoon lähtemistä.

 

Ja tässä ihana pieni urhea, erittäin reipas

 kukkaistyttö 2,5v.

<3

 

 

Hänen kanssaan tallustelimme käsi kädessä 

kirkon käytävää.

Ensimmäinen kommentti häneltä siinä matkalla:

"Kaikki katsovat minua!"

No, niin.

Hän oli innoissaan - minä taisin jännittää enemmän.

:D

Ja sitten, mie ja miun rakas miäs.

<3

 

Saippuakuplat näyttivät hurjan kauniilta 

siinä kirkon rappusilla ja varmasti tuli hienoja 

otoksia kameroilla - niitä en ole paljoa päässyt vielä 

ihailemaan, tulevat sitten kun ehtivät. 

Hih!

Nyt voinkin lopuksi paljastaa sen 

auringonkukkatehtailun tarkoituksen:

 

Häissämme ohjelmanumeroina olivat hääbingo ja tietokilpailu,

joihin tarvittiin palkintoja.

Suurin osa bingopalkinnoista oli sitä perus kahvipakettia,

kyniä, vihkoja, karkkipusseja jne. mutta halusin jotain 

erityistä lisäksi ja tietokilpailun palkinnot erikseen.

Niinpä tein tämmöisiä villasukkalahjakortteja 12kpl.

Toinen kaasoista auttoi minua vielä pari päivää ennen virkkaamaan 

noita auringonkukkia - viimeiset sain valmiiksi päivää ennen häitä.

Yksi jäi minulle muistoksi ja loput tarkoittavat sitä,

että teen talven aikana 11 sukkaparia toiveiden mukaan.

Lisäksi täytyy myös kaasoille tehdä omat.

:)

 

Eli talven bloggailutkin on turvattu.

Villasukkia luvassa.

Tämä rouvahan neuloo kunhan opiskeluiltaan ehtii!

:)

Mutta onnellisia ollaan täällä nyt.

Saatiin häälahjarahoilla ostettua uusi sänky ja vaatekaappikin,

niin saadaan pikkuhiljaa kotia järjestykseen.

Jee!

 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3

Hääspoilereita osa 4. - lähtölaskenta

O-ou.

H(ää)-hetki on jo toosi lähellä.

Enää pari päivää.

Vielä vähän aikaa viimeistellä 

juttuja ja askarrella aina vain...

Instagramin (@pipotus) puolella on vilahdellut ainakin 

tällaisia kuvia ja ajattelin myös 

tarjota näitä maistiaisia teille 

rakkaat lukijat täällä blogin puolella.

 

On mm. saippuakuplia, hääbingoa ja sormus.

(Eiks oo ihana? <3)

Ja sitten on tämmöisiä mystisiä 

virkattuja auringonkukkia,

joita aloin tekemään vasta eilen 

hetken mielijohteesta.

En paljasta vielä mihin ne tulevat 

mutta periaatteessa ne ovat kyllä turhakkeita.

:D Hih. Salaperäistä.

 

Puuh. On tässä kaikkea pientä vielä.

Hääkyltit kaipaavat lisää maalikerroksia.

Se on sentäs miähen homma, eikä niitä kylttejä tartte ko kolme.

Itse olen herännyt tänään puoli seitsemältä selaamaan valokuvia ja askartelemaan istumajärjestyskarttaa.

Ja vielä riittää.

Miten kaikkea pikkuhommaa onkin yhtäkkiä kovin paljon.

:D

Kuvaa en kartasta näytä nyt tähän hätään mutta voin kertoa,

että samalla teemalla mennään kuin niissä pöytäkorteissa 

ja hääkutsuissa,

joita askarreltiin kaasojen kanssa silloin maaliskuussa.

Niitä voi vilkaista *TÄSTÄ*.

Juupa juu.

Voipi olla,

että seuraavan kerran täällä 

kirjoitteleekin jo rouva H.

(Ellen sitten ehdi räpsiä vielä kuvia 

hääpaikalta,

kun mennään järjestelemään juttuja edellisenä päivänä.)

;)

Jännää.

Pitäkee peukkuja juhlapäivälle ja sille,

että kaikki on silloin valmista.

<3 

Pussukka

Koska harjoitus tekee mestarin,

on siis pakko harjoitella.

Kivaa oppia jotain uutta!

Vaikka sitten tämmöisiä juttuja,

joita moni on opetellut jo koulussa.

Pah. Minä tein puukässässä silloin,

hmmhph, esimerkiksi kulmakaapin.

Ei siitä kyllä hianoo tullu mut eipä siitä 

sen enempää.

Kävin Sinellin ale-myynnistä ostamassa 

muutamia kangaspaloja,

koska halusin kukalliseen vetoketjuun sopivia värejä 

ja muutenkin.

Ja semmoinen tuli.

Ohje edelleen *TÄÄLTÄ*. 

Näitä saatte nyt nähdä vielä muutamia,

ellen kokeile jotain muuta mallia.

Nämä ovat kivoja iltapuhteita ja sopivat

hyvin lahjalaatikon täytteiksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

:)

Liliopsida-huivi

Palataanpa hetkeksi ompelun ihmeellisestä 

maailmasta sille osastolle,

jonka koen enemmän omakseni.

Olenhan kuitenkin ehtinyt myös saada 

jotain neulottua,

nimittäin

Heidi Alanderin 

*Liliopsida-huivi*

putosi puikoilta pari päivää sitten. 

Toukokuusta asti olen tätä neulonut aina silloin tällöin, 

miten nyt olen ehtinyt.

Lankana Novitan Rose-lankaa,

jota hamstrasin jostain ihan älyttömän halvalla

ja ehkä vähän liikaa oranssina ja mustana.

Sille piti siis keksiä käyttöä ja päätin kokeilla 

huivintekoa, 

kun ei tarvinnut langan puolesta huolehtia.

Jos menisi pieleen tai sotkuun,

ei olisi kovin suuri menetys heittää vaikka koko 

hommaa roskiin - vaikka eipä tuo tapoihini sinänsä kuulu.

Ihan käypä hartiahuivi siitä tuli!

Tykkään mallista.

Tuo sileä osuus oli tosin tylsää neulottavaa 

mutta pitsiosuudet olivat yllättävän nopeita 

ja mielekkäitä tehdä.

 

Voipi olla,

että tämä meikäläistä lämmittää myös hääpuvun ja 

villatakin kanssa sitten hääpäivän iltana.

;)

 

Kaulalle tätä en voi laittaa,

koska pehmeydestään huolimatta mokoma kutittaa mutta 

syksyn mittaan menee hyvin hartioilla viileinä iltoina.

 

Ja onhan se nyt aika kaunis.

Ainakin tuossa anopin syysleimukukkien keskellä.

Tähän on hyvä kääriytyä syysiltana teekupin kanssa 

ja nautiskella syksyisestä ilta-auringosta parvekkeella.

:) 

 

Retroruusuja ja maastokuviota

Kun nyt kerran ommellaan,

niin ommellaan sitten vähän lisää.

Minulla on ollut kaapin kätköissä äidin 

peruina saatu vanha lakana jo pitkään, 

ajatuksena saada uudet tyynynpäälliset olkkarin 

löhötyynyihin - samaan tapaan kuin tein siitä *omenaverhosta*. 

Silloinhan muuten vilautin kyseistä lakanaa täälläkin.

Nyt pussukkaompelun innoittamana sain tehtyä uudet päälliset.

Tässä vähän lähikuvaa kankaasta, 

joka on siis yli 30 vuotta vanhaa.

Äidinäiti hommasi äidilleni kaikkia tällaisia lakanoita,

kun tämä muutti pois kotoa.

Äidin mieleen mummoni värivalinnat eivät aina olleet 

mutta minullahan on tunnetusti sama maku värien suhteen 

kuin mummolla oli - kuulemma.

Harmi, kun emme koskaan ehtineet tavata!

(Joo jaksan mainita sen joka kerta.)

Noh, saanpahan kotiin palan mummolaa, 

jota ei koskaan ole siis ollut.

Minusta tuo lakanakangas on ihan älyttömän kaunis.

Tuo ruusukuvio on ihana.

Ja tämä viimeinen tyynykuva on ihan lavastettu,

koska tyyny näytti kivalta partsilla!

Tai no... ainoa lavastettu asia on se,

että tyyny on tuossa tuolissa.

Kaikki muu on tavallisella paikallaan.

:)

Olen kyllä nyt kovasti huijannut teitä ja itseäni 

kuvittelemalla,

etten ehdi tässä ennen häitä mitään.

Ehkä se ei haittaa.

Valmista on nyt yllättäen oikeastaan enemmän kuin ehdin 

kuvata ja esitellä!

Se on aika hämmentävä tilanne,

en ole joutunut moiseen aikaisemmin.

No, onpahan tulossa pian lisää postauksia.

Hartiahuivi pitää saada kuitenkin ensin kuvattua ja 

se ei tarpeeksi hyvin onnistu kotona,

joten pitää odottaa sopivaa hetkeä, paikkaa ja sitä,

että kuvaaja on kotona.

:D

Mutta tulossa on!

Samoin kuin näitä pussukoita.

Tein heti tällaisen maastokuvioisen version,

koska pitäähän tätä nyt harjoitella.

Vetoketjun ompeleminen oli vieläkin haastavampaa kuin 

edelliskerralla - jos mahdollista.

Tällä kertaa sentään olin vähän viisaampi ja tajusin,

että toki ompelukoneen vakiovarusteisiin kuuluu myös ratkoja.

Se helpotti elämää kummasti!

Hih.

Saatoin myös ostaa vähän uusia kankaita 

sitä kukkakuvioista vetoketjua varten, 

koska minulla ei ollut varastossa mitään 

sen kanssa yhteensopivaa.

Eli pussukoita on luvassa vielä.

Sitä odotellessa!

;)