Melkein viikko on vierähtänyt häistä.
Se aika onkin käytetty toipumiseen ja
totuttelemiseen.
Ja auringonkukkien ihailuun!
Miulla on niitä keittiön pöytä puolillaan,
kun anoppi vasta toi lisää edellisten seuraksi.
Hääkimppukin on yllättävän hyvänä vielä,
vaikka jo hieman kukkien terälehdet alkavat rusehtaa.
No, minäpä teetinkin saman tien (alla olevasta) valokuvasta taulun,
että jää varmasti muisto ihanasta kimpusta.
Oli se niin kaunis!
<3
Mutta vaihdoin kukkakauppaa vielä pari päivää ennen h-hetkeä,
koska tilatut kukat olivat ihan hirveitä!
Eivät olleet ensinnäkään keltaisia vaan rumia latkun oransseja
ja toisekseen huonolaatuisia,
eivätkä varsinaista auringonkukkaa oikeastaan ollenkaan.
Onneksi sentään soittivat,
että kelpuutanko.
En kelpuuttanut ja oli siinä pienet sydämentykytykset,
että ovatko pöytäkoristelut aivan pilalla.
Noh, onneksi miulla on hyvä tuuri.
Toinen kukkakauppa pelasti kahden päivän varoitusajalla.
Tekivät ihan kaikki,
kimput, pöytäkukat, kaikki!
Ja olin tosi tosi tyytyväinen palveluun ja laatuun.
Päivä pelastettu.
:)
Voin muuten kertoa,
ettei kukkakaupan hääkimppukansioissa ollut vielä yhtään
valokuvaa auringonkukkakimpusta!
Ei ilmeisesti ihan joka morsiamen valinta?
:O
Meillä sitä oli häissä kaikkialla.
:D
Hääkyltitkin teeman mukaan.
Se kukista.
Oli se kyllä ihana päivä.
Ja pikku hiljaa uusi sukunimi alkaa
tuntua omalta ja vaimon titteli myös,
vaikkakin emäntä on meillä se yleisin termi,
mitä käytetään.
Ja ei, se ei ole mitenkään loukkaava nimike,
päin vastoin.
Maalla eläneet ymmärtävät.
Ennen vanhaan emäntä oli se,
jolla oli navetan avaimet ja päätösvalta
talousasioihin - niin, ja se viimeinen sana kaikkeen.
Kodin sydän jne...
;)
No juu.
Tässä minä ihan itte vielä hetkeä ennen
kirkkoon lähtemistä.
Ja tässä ihana pieni urhea, erittäin reipas
kukkaistyttö 2,5v.
<3
Hänen kanssaan tallustelimme käsi kädessä
kirkon käytävää.
Ensimmäinen kommentti häneltä siinä matkalla:
"Kaikki katsovat minua!"
No, niin.
Hän oli innoissaan - minä taisin jännittää enemmän.
:D
Ja sitten, mie ja miun rakas miäs.
<3
Saippuakuplat näyttivät hurjan kauniilta
siinä kirkon rappusilla ja varmasti tuli hienoja
otoksia kameroilla - niitä en ole paljoa päässyt vielä
ihailemaan, tulevat sitten kun ehtivät.
Hih!
Nyt voinkin lopuksi paljastaa sen
auringonkukkatehtailun tarkoituksen:
Häissämme ohjelmanumeroina olivat hääbingo ja tietokilpailu,
joihin tarvittiin palkintoja.
Suurin osa bingopalkinnoista oli sitä perus kahvipakettia,
kyniä, vihkoja, karkkipusseja jne. mutta halusin jotain
erityistä lisäksi ja tietokilpailun palkinnot erikseen.
Niinpä tein tämmöisiä villasukkalahjakortteja 12kpl.
Toinen kaasoista auttoi minua vielä pari päivää ennen virkkaamaan
noita auringonkukkia - viimeiset sain valmiiksi päivää ennen häitä.
Yksi jäi minulle muistoksi ja loput tarkoittavat sitä,
että teen talven aikana 11 sukkaparia toiveiden mukaan.
Lisäksi täytyy myös kaasoille tehdä omat.
:)
Eli talven bloggailutkin on turvattu.
Villasukkia luvassa.
Tämä rouvahan neuloo kunhan opiskeluiltaan ehtii!
:)
Mutta onnellisia ollaan täällä nyt.
Saatiin häälahjarahoilla ostettua uusi sänky ja vaatekaappikin,
niin saadaan pikkuhiljaa kotia järjestykseen.
Jee!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
<3
