Aloitin juhannuksena
nämä jämäkeräsukat,
kun keväällä valmistuneesta
paidasta jäi
pari kerää ruskeaa Miamia yli.
Toisen sukan sain jo
jussina valmiiksi,
mutta heti seuraavan viikon
alussa tuli todettua,
että sain saman pöpön kuin suurin osa
perheestä.
Olin mahataudissa
ekaa kertaa yli kymmeneen
vuoteen...
Eli sukkien tekeminen
vähän viivästyi jo
pelkästään senkin takia,
että minulle tuli huono olo ihan
vain niiden katsomisesta
- sittenkin, kun olin jo terve.
Ehkä se on tuo väri,
sitä itseään.
Anteeksi.
:D
Sain nyt kuitenkin
nyrpistelyistä
huolimatta kudottua
ne pois häiritsemästä.
Samalla tuli kokeiltua
tuo paljon puhuttu
tiimalasikantapää.
Tuli ihan(tarpeeksi)
siistiä jälkeä
ekaksi yritykseksi.
Saattaa myös jäädä vikaksi
ihan sen takia,
etten vain liputa
tuon kantapään puolesta.
Ei oikein toimi min jalois!
Mut nää onki ny
semmoset unisukat.
Eipähän kutita
paljaas jalas.
:)
