torstai 25. tammikuuta 2018

Junassa ja luennolla


 Arki on koittanut;
seitsemän tenttikirjaa odottaa lukijaansa,
ja kerran viikossa istun junassa ja luennolla.

Mutta voin pitkästä aikaa sanoa rehellisesti,
että nautin tästä!
Gradu ei ole enää häiritsevänä mörkönä mielessä,
ja voin keskittyä ihan vaan opiskeluun.
Voin oikeastaan viettää loput opiskeluajastani 
tehden just sitä, mikä sattuu kiinnostamaan.

Nytkin tuo kirjakasa on ihan mielekäs ja mielenkiintoinen,
ja kurssi jolla käyn, on piristävästi jotain 
ihan muuta kuin mitä olen opiskellut pitkään aikaan.

Ja ei varmaankaan yllätä ketään,
että junassa ja luennoilla ehdin neuloa myös
villasukkia tasaiseen tahtiin!
;)




Tässä onkin nyt eka luentopäivinä
valmistunut sukkapari.
Nämä sukat on neulottu 
Novitan 7 veljestä Joulu-langasta,
johon olen nyt jostakin syystä ihastunut
(tietysti heti silloin kun se poistuu valikoimasta),
mutta jota en ehtinyt joulun alla neulomaan.

Ekana luentopäivänä valmistui eka sukka,
ja tokana luentopäivänä olisi valmistunut toinen,
mutta lanka loppui,
joten kärkikavennukset jatkoin toisesta kerästä
 vasta myöhemmin kotona.




Näistä piti tulla sukat ihan itelleni,
mutta tulikin sukat koossa 39-40.
Mikä meni pieleen?
Noh, yksinkertaisesti neuloin 3,5 puikoilla 
tajuamatta pienentää silmukkamäärää
- ja huomasin tämän tietenkin 
vasta jossain ekan sukan puolivälissä.
Suunnitelmaan tuli siis muutos, mutta se ei haittaa,
koska lähes täysi kerä samaa lankaa on vielä jäljellä,
ja joku muu saa näistä varpaille lämmikettä.




Myös Finlandia-sukat valmistuivat 
tässä pari iltaa sitten,
mutta ne odottavat valoisaa päivää,
jotta saan otettua niistä kuvat ulkona.
Niiden neulominen on vaatinut paljon vaivaa ja aikaa,
joten tuntuisi tylsältä kuvata 
ne vaan jossain parvekkeella!
Eli maltetaan vielä hetki ennen esittelyä.

Tätä keskeneräistä peittoa sen sijaan vähän taas vilautan.




Vielä täytyy paloja virkkailla yhteen,
ennen kuin päästään reunukseen,
mutta hyvältä näyttää toistaiseksi.
Edistystä, edistystä.



Että sillai tääl hurisee,
opiskellen ja ihmetellen.
Geokätköilyäkin on tullut miehen kanssa 
taas harrasteltua vähän enemmän,
reissuja ollaan nyt tehty sinne sun tänne.

Vielä tulee kynttilöitäkin polteltua.
Fiilistelen vaihteeksi tätä vihreää,
ihan arjen ilosta.
:)

Iloa toivon myös sinun loppuviikkoosi!
<3

14 kommenttia:

  1. Kiva, että opiskelu maittaa :) Kauniit sukat! Tuo peitto on jo nyt super upea, joten mielenkiinnolla odotan sitä, että saat sen valmiiksi. Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän alkaa näin viidentenä yliopistovuonna olla kisaväsymystä, mutta loppuaika on mukavan rentoa, niin osaa taas nauttiakin. :) Kiitos! <3

      Poista
  2. Mukavaa opiskelua ja sukan neulontaa siinä lomassa ♫

    VastaaPoista
  3. Opiskelu on elämän suola ja sokeri. Ihan oikeasti. En muista aikaa, etten olisi jotain opiskellut. Onneksi on työ, mikä vaatii itsensä skarppina pitämistä aina ja koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tämä opiskelu loppumaan pääse, kirkon alalla kun täytyy kanssa kouluttautua koko ajan lisää - ja hyvä niin. :)

      Poista
  4. Kuulostaa todella tehokkaalta tuo neulonta & opiskelu yhdistelmä :) Viihtyisiä luentoja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! :) Nykyään on onneksi ihan ok neuloa luennoilla, suorastaan suotavaa. Ja kun puikotkin on puisia, niin ei kilise neuloessa tai lattialle pudotessa. :D

      Poista
  5. Kiva kun nykyisin voi neuloa missä vaan ja neulominenhan auttaa keskittymään. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Ihania neulomuksia♥ Kiva oli kuulla että opiskelu maistuu, tsemppiä opiskeluun ja antoisia luentoja:)

    VastaaPoista
  7. Käsitöiden tekeminen luennoilla on kyllä ihanaa! Välillä mulla on oikein orpo olo ylpällä, jos lankakerä ja virkkuukoukku unohtuvat kotiin. Varsinkin opintojen alkuvaiheessa meillä katsottiin luennoilla aika paljon elokuvia ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi ja erityisesti sellaisilla luennoilla oli aina ihan toimeton olo ilman mitään käsityötä :D Ja nätit sukat teit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Juu, meilläkin oli alkuvuosina niin paljon massaluentoja, että sukankutimet oli hyvä olla mukana. Sillai sai ajan kivasti kulumaan ja samalla pystyi kuuntelemaan. Yhden sukkapuikon itse asiassa johonkin luentosaliin hukkasinkin. :D

      Poista

Penni ajatuksistasi! (: