Palataanpa hetkeksi ompelun ihmeellisestä
maailmasta sille osastolle,
jonka koen enemmän omakseni.
Olenhan kuitenkin ehtinyt myös saada
jotain neulottua,
nimittäin
Heidi Alanderin
putosi puikoilta pari päivää sitten.
Toukokuusta asti olen tätä neulonut aina silloin tällöin,
miten nyt olen ehtinyt.
Lankana Novitan Rose-lankaa,
jota hamstrasin jostain ihan älyttömän halvalla
ja ehkä vähän liikaa oranssina ja mustana.
Sille piti siis keksiä käyttöä ja päätin kokeilla
huivintekoa,
kun ei tarvinnut langan puolesta huolehtia.
Jos menisi pieleen tai sotkuun,
ei olisi kovin suuri menetys heittää vaikka koko
hommaa roskiin - vaikka eipä tuo tapoihini sinänsä kuulu.
Ihan käypä hartiahuivi siitä tuli!
Tykkään mallista.
Tuo sileä osuus oli tosin tylsää neulottavaa
mutta pitsiosuudet olivat yllättävän nopeita
ja mielekkäitä tehdä.
Voipi olla,
että tämä meikäläistä lämmittää myös hääpuvun ja
villatakin kanssa sitten hääpäivän iltana.
;)
Kaulalle tätä en voi laittaa,
koska pehmeydestään huolimatta mokoma kutittaa mutta
syksyn mittaan menee hyvin hartioilla viileinä iltoina.
Ja onhan se nyt aika kaunis.
Ainakin tuossa anopin syysleimukukkien keskellä.
Tähän on hyvä kääriytyä syysiltana teekupin kanssa
ja nautiskella syksyisestä ilta-auringosta parvekkeella.
:)
