Merkityksellinen kasvi - auringonkukka

Maatiaiskanasen Elämää -blogin Hilu 

kertoi maaliskuun puolella eräässä postauksessaan 

hänelle itselleen merkityksellisestä kukasta,

*päivänsinestä*, ja hän pyysi samalla 

lukijoita kertomaan itselleen erityisestä kasvista.

Ajattelin nyt ottaa kopin tästä aiheesta.

Minulle erityinen kasvi, kukka, on auringonkukka.

Hääkimppuni.<3

Auringonkukat ovat lempikukkiani.

Ne ovat niin kiehtovia ja kauniita kukkia,

etten yhteen postaukseen saa edes mahtumaan 

kaikkia ajatuksia, joita ne minussa herättävät,

mutta koitan aavistuksen verran valaista asiaa.

Ennen kaikkea auringonkukat kuvastavat minulle toivoa.

Ne kurkottavat aina aurinkoa kohti.

Toisekseen auringonkukkien kauneus piilee 

niiden epätäydellisyydessä.

Ne ovat upeita ja aurinkoisia huolimatta siitä,

mihin suuntaan, miten ja millaisina ne kasvaa tönöttävät.

Ne ovat rohkeasti juuri sellaisia kuin ovat,

myös sittenkin, kun tulee talvi.

Ne tönöttävät edelleen, raaskun ja surullisen näköisinä,

mutta kumminkin täynnä elämää

- huikea määrä siemeniä odottaa seuraavan kesän 

pieniä aurinkoja tai kuluvan talven nälkäisiä

pikkulintuja.

Aina ei voi loistaa. Välillä pitää kerätä voimia.

Mutta sitten kun loistetaan,

hehkutaan kilpaa auringon kanssa.

Auringonkukka oli myös ensimmäinen kukka,

jonka mieheni antoi minulle,

kun aloimme seurustella,

ja sen tähden halusin auringonkukkia 

myös hääkimppuuni.

Samalla koko kukkaidea lähti vähän lapasesta,

koska häistämme tuli kaikin puolin 

auringonkukkateemaiset,

teemaväreinä keltainen, violetti ja valkoinen.

Auringonkukkia oli oman kimppuni lisäksi 

kutsuissa, pöytäkukkina, kakussa (josta mulla

ei valitettavasti tähän hätään ole kuvaa),

morsiusneidon omassa pikkukimpussa,

hääkylteissä...

 

Kaikki hääkyltit (huimat 3kpl)

ovat muuten tallella.

Yksi on meillä kotona parvekkeen piristeenä,

ja kaksi muuta ovat anoppiloissa.

 

Hmm. Oli se kaunis näky,

kun auringonkukkia oli pöydissä ja 

kaikkialla muutenkin.

Ja sattui vielä sen elokuun (2016) lämpimin ja 

aurinkoisin päivä hääpäiväksi.

<3

Iloa ja onnea, niitäkin auringonkukat kuvastavat.

Keltainen on ilon, onnen ja ystävyyden väri,

joten se sopi muutenkin häihin,

ja meihin!

Ja niin, jos minun pitäisi itseäni kuvailla kukalla,

se olisi auringonkukka.

Semmoinen kääpiöversio, kun olen aika lyhytkin.

Hih. Nojoo. Mutta kyllä se minua kuvaisi.

Hymyilen paljon, nauran paljon - näin olen kuullut.

Olen perusolemukseltani pirtsakka.

Mutta on minulla tietynlainen taipumus alakuloisuuteen.

Sitten uidaankin syvissä vesissä.

Mielialani onkin sellainen vuoristorata,

vaikka juuri nyt on onneksi pidempi tasainen jakso 

elämässä meneillään.

Mutta toivoa on. Aina. 

Ja siitä nämä auringonkukatkin muistuttavat.

Eka hääpäivä. <3

  

Ja vaikka auringonkukkasesonkiin on vielä aikaa,

niin kevään narsisseissa on jotain samaa 

kuin auringonkukissa.

Ne saavat hymyn huulille.

Ja kyllä, keltaisia kesäkukkia aion laittaa parvekkeellekin.

Ehkä kylvän jopa muutaman auringonkukan, saa nähdä.

;)

Mikä siulle on tärkeä kasvi tai kukka?

Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista 

viikonloppua teille kaikille!

<3

Rouva H. ja villasukkalahjakortit

Melkein viikko on vierähtänyt häistä.

Se aika onkin käytetty toipumiseen ja 

totuttelemiseen.

Ja auringonkukkien ihailuun!

Miulla on niitä keittiön pöytä puolillaan,

kun anoppi vasta toi lisää edellisten seuraksi.

Hääkimppukin on yllättävän hyvänä vielä,

vaikka jo hieman kukkien terälehdet alkavat rusehtaa.

No, minäpä teetinkin saman tien (alla olevasta) valokuvasta taulun,

että jää varmasti muisto ihanasta kimpusta.

Oli se niin kaunis!

<3

Mutta vaihdoin kukkakauppaa vielä pari päivää ennen h-hetkeä,

koska tilatut kukat olivat ihan hirveitä!

Eivät olleet ensinnäkään keltaisia vaan rumia latkun oransseja

ja toisekseen huonolaatuisia,

eivätkä varsinaista auringonkukkaa oikeastaan ollenkaan.

 

Onneksi sentään soittivat,

että kelpuutanko.

En kelpuuttanut ja oli siinä pienet sydämentykytykset,

että ovatko pöytäkoristelut aivan pilalla.

Noh, onneksi miulla on hyvä tuuri.

Toinen kukkakauppa pelasti kahden päivän varoitusajalla.

Tekivät ihan kaikki,

kimput, pöytäkukat, kaikki!

Ja olin tosi tosi tyytyväinen palveluun ja laatuun.

Päivä pelastettu.

:)

Voin muuten kertoa,

ettei kukkakaupan hääkimppukansioissa ollut vielä yhtään 

valokuvaa auringonkukkakimpusta!

Ei ilmeisesti ihan joka morsiamen valinta?

:O

 

Meillä sitä oli häissä kaikkialla.

:D

Hääkyltitkin teeman mukaan.

 

Se kukista.

Oli se kyllä ihana päivä.

Ja pikku hiljaa uusi sukunimi alkaa 

tuntua omalta ja vaimon titteli myös,

vaikkakin emäntä on meillä se yleisin termi,

mitä käytetään.

Ja ei, se ei ole mitenkään loukkaava nimike,

päin vastoin. 

Maalla eläneet ymmärtävät.

Ennen vanhaan emäntä oli se,

jolla oli navetan avaimet ja päätösvalta 

talousasioihin - niin, ja se viimeinen sana kaikkeen.

Kodin sydän jne...

;)

No juu.

Tässä minä ihan itte vielä hetkeä ennen 

kirkkoon lähtemistä.

 

Ja tässä ihana pieni urhea, erittäin reipas

 kukkaistyttö 2,5v.

<3

 

 

Hänen kanssaan tallustelimme käsi kädessä 

kirkon käytävää.

Ensimmäinen kommentti häneltä siinä matkalla:

"Kaikki katsovat minua!"

No, niin.

Hän oli innoissaan - minä taisin jännittää enemmän.

:D

Ja sitten, mie ja miun rakas miäs.

<3

 

Saippuakuplat näyttivät hurjan kauniilta 

siinä kirkon rappusilla ja varmasti tuli hienoja 

otoksia kameroilla - niitä en ole paljoa päässyt vielä 

ihailemaan, tulevat sitten kun ehtivät. 

Hih!

Nyt voinkin lopuksi paljastaa sen 

auringonkukkatehtailun tarkoituksen:

 

Häissämme ohjelmanumeroina olivat hääbingo ja tietokilpailu,

joihin tarvittiin palkintoja.

Suurin osa bingopalkinnoista oli sitä perus kahvipakettia,

kyniä, vihkoja, karkkipusseja jne. mutta halusin jotain 

erityistä lisäksi ja tietokilpailun palkinnot erikseen.

Niinpä tein tämmöisiä villasukkalahjakortteja 12kpl.

Toinen kaasoista auttoi minua vielä pari päivää ennen virkkaamaan 

noita auringonkukkia - viimeiset sain valmiiksi päivää ennen häitä.

Yksi jäi minulle muistoksi ja loput tarkoittavat sitä,

että teen talven aikana 11 sukkaparia toiveiden mukaan.

Lisäksi täytyy myös kaasoille tehdä omat.

:)

 

Eli talven bloggailutkin on turvattu.

Villasukkia luvassa.

Tämä rouvahan neuloo kunhan opiskeluiltaan ehtii!

:)

Mutta onnellisia ollaan täällä nyt.

Saatiin häälahjarahoilla ostettua uusi sänky ja vaatekaappikin,

niin saadaan pikkuhiljaa kotia järjestykseen.

Jee!

 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3

Hääspoilereita osa 4. - lähtölaskenta

O-ou.

H(ää)-hetki on jo toosi lähellä.

Enää pari päivää.

Vielä vähän aikaa viimeistellä 

juttuja ja askarrella aina vain...

Instagramin (@pipotus) puolella on vilahdellut ainakin 

tällaisia kuvia ja ajattelin myös 

tarjota näitä maistiaisia teille 

rakkaat lukijat täällä blogin puolella.

 

On mm. saippuakuplia, hääbingoa ja sormus.

(Eiks oo ihana? <3)

Ja sitten on tämmöisiä mystisiä 

virkattuja auringonkukkia,

joita aloin tekemään vasta eilen 

hetken mielijohteesta.

En paljasta vielä mihin ne tulevat 

mutta periaatteessa ne ovat kyllä turhakkeita.

:D Hih. Salaperäistä.

 

Puuh. On tässä kaikkea pientä vielä.

Hääkyltit kaipaavat lisää maalikerroksia.

Se on sentäs miähen homma, eikä niitä kylttejä tartte ko kolme.

Itse olen herännyt tänään puoli seitsemältä selaamaan valokuvia ja askartelemaan istumajärjestyskarttaa.

Ja vielä riittää.

Miten kaikkea pikkuhommaa onkin yhtäkkiä kovin paljon.

:D

Kuvaa en kartasta näytä nyt tähän hätään mutta voin kertoa,

että samalla teemalla mennään kuin niissä pöytäkorteissa 

ja hääkutsuissa,

joita askarreltiin kaasojen kanssa silloin maaliskuussa.

Niitä voi vilkaista *TÄSTÄ*.

Juupa juu.

Voipi olla,

että seuraavan kerran täällä 

kirjoitteleekin jo rouva H.

(Ellen sitten ehdi räpsiä vielä kuvia 

hääpaikalta,

kun mennään järjestelemään juttuja edellisenä päivänä.)

;)

Jännää.

Pitäkee peukkuja juhlapäivälle ja sille,

että kaikki on silloin valmista.

<3 

Polttaritunnelmia osa 1.

Hei.

Täällä on pidellyt hiljaista 

mutta sille on syynsä.

Olen toipunut kesän vikasta leiristä 

ja viimeinen työpäivä oli vastikään.

Ja häihin on noin kolmisen viikkoa enää.

Kääks!

Noh, kaikki on toistaiseksi hallinnassa.

Ja eilen sain viettää ihanaa päivää rakkaiden 

ystävien kanssa.

Kuvan aurinkolasit ja kukkaseppele liittyvät tapaukseen.

En olisi ikinä uskonut mutta he veivät minut (ja itsensä)

mansikkapiknikin jälkeen boulderoimaan.

Se on sellaista niin kutsuttua seinäkiipeilyä mutta ilman 

valjaita ja matalilla seinillä.

Sieltä voi hypätä (oikeaoppisesti) alas pehmeälle patjalle. 

Se oli yllättävän hauskaa - erityisesti se alastulopyllähtäminen!

Nyt vaan kädet kiittää, kipeät - terveellä tavalla.

Siellä oli myös toinen polttariporukka miehiä ja heiltä 

sain myös avioliittoneuvoja polttarikirjaan.

Kiipeilysuorituksen jälkeen vaihdettiin vähän vaatetta 

ja lähdettiin syömään ja sieltä lopulta 

ihanaan maalaisidylliin saunomaan ja pelailemaan yms.

Pääsin kokeilemaan myös jousiammuntaa!

Rentoa meininkiä siis ja

paljon naurua.

Kuvia on illasta runsaasti olemassa mutta 

niitä saatte nähdä täällä joskus myöhemmin.

Notta sitä vaan, että vähän kiirettä pitelee.

Käsitöitä saatte odotella vielä jonkin aikaa.

Sitä ennen mie valmistaudun suureen päivään.

Pysykää kuulolla.

Ihanaa alkavaa elokuuta kaikille!

<3

Korttitehdas - hääspoilereita osa 3.

Enpä olisi arvannut silloin 

joskus 10-vuotiaana,

kun tämän pitsipöytäliinakauhistuksen 

kirpputorilta ostin,

että se päätyisi vielä maailmalle 

omiin hääkutsukortteihin.

Kierrätystä...

Sinänsä kaunis pitsi päätyi siis 

kutsukorttien eniten aikaa vieviin 

yksityiskohtiin eli sydämiin.

  

Olin edellisenä parina päivänä 

askarrellut kortit jo siihen pisteeseen,

että enää tarvitsi vain askarrella lisää erilaisia

sydämiä ja liimailla ne ja kutsu-tarrat paikoilleen.

Ois muuten menny ikä ja terveys yksin noiden 

sydämien kanssa!

Ihanaa, että on ihania ystäviä,

joilla myös sakset ja liimapuikko pysyvät kädessä.

Ja jotka halusivat auttaa.

Kiitos kaasot!

<3<3<3

Kutsukorttien lisäksi askartelimme myös aihiot 

kolmionmuotoisiin pöytänumerotötsiin. 

Niissä on sama teema kuin korteissakin.

Kyseessä on siis A4-kokoinen kartonki,

joka taitellaan ja liimataan

pystyssä pysyväksi ontoksi kolmioksi.

Yhdelle sivulle tulee pöytänumero,

toiselle sivulle juhlien summittainen ohjelma 

(tärkeimmät eli koska syödään jne.) ja kolmannelle menu.

Täytyy sanoa,

että oli aika tehokasta toimintaa!

Nyt on kortit tehty ja niihin tarvitsee vain tulostaa ja

sujauttaa vielä varsinainen kutsutekstipaperi sisään.

Ja osoitteet pitää tietty kirjoitella kuoriin.

Miusta nää kaikki on ihania. 

Ja on hauskaa,

että kaikki ovat tavallaan uniikkeja. 

Olen tosi tyytyväinen näihin!

Tämmöisiä askarteluja miulla siis tänään.

Toivottavasti jaksatte lueskella näitä hääpostauksia,

ettei tule heti ähky.

Voin tosin lohduttaa,

ettei näitä ihan hirveän paljon ole luvassa.

Muutama kuitenkin vielä tässä ennen syksyä.

;)

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
:)

Hallittu kaaos - hääspoilereita osa 2.

Viime elokuussa postasin ekan *spoilerin häistä*. 

Silloin paljastin,

että hääkimppuuni ja pöytäkoristeluihin 

tulee auringonkukkia.

Nyt tulee lisää paljastuksia!

Olen nimittäin selättänyt kaksi ongelmaa. 

1. Olen löytänyt hääkengät!

2. Olen löytänyt auringonkukkia myös kutsukortteihin.

Kuultopaperia!

Kumpienkaan löytäminen ei ollut helppoa. 

Käytännössä vietin äidin ja toisen kaasoni kanssa 

kokonaisen päivän Helsingissä saamatta kenkiä tahi kukkia. 

Jalan koko (korkokengissä)35 haittasi ensimmäisten etsintää ja 

askarteluliikkeissä ei vaan käsittämättömästi ole 

olemassa auringonkukkia missään muodossa tällä hetkellä.
Ei kiiltokuvia, ei paperikukkia, ei kuviopaperia...

Noh. Helsinki-pettymyksen jälkeen päätin tilaisuuden tullen

 marssia kotikaupungin kauppakeskukseen ja ah, 

ei pettymystä, ei lisää kyyneleitä. 

(Itkin oikeesti sen Helsinki-päivän jälkeen ekaa 

kertaa elämässäni kenkien vuoksi...)

Reissu tuiki turvalliseen kauppakeskukseen tuotti siis tulosta.

Kenkäkaupassa iskin silmäni ensimmäiseen lupaavan näköiseen pariin.

Koko oli 36 mutta nilkkaremmi ja geelipohjalliset 

auttoivat (kerrankin!) asiaa 

ja hinta oli myös positiivinen yllätys.

Iki-ihanat Tamarikset...<3

Eiks oo kauniit?
En halunnut valkoisia, en mustia, en mitään 

vaalenpunaisia tai shampanjan värisiä. 

Toiveissa olivat juuri tällaiset tai jotkin värikkäät. 

Oikeastaan on kiva,

että nämä ovat tällaiset glitteriset. 

Tulee vähän glamouria tämänkin morsiamen taaperrukseen.

;)

Ja pöytä näytti tänään onnellisesti tältä:

Meneillään oli luova kaaos,

kun askartelin ekoja versioita 

hääkutsuista.

 

  

Huokaus. (Onnellinen sellainen.)

Tästä on hyvä aloittaa perjantaiaamu kaasojen kanssa. 

Leikkaa - liimaa - askartele. 

Siinä ei varmasti kauaa mene.

Ja tässä tietysti maistiaisiksi yksi koeversio 

kutsuista teille nähtäväksi!

Kaikista kutsuista ei tule ihan identtisiä 

mutta tässä on siis osviittaa tulevasta.

:)

 

 Ei ehkä tavanomaisin ratkaisu.

Saati hillitty tai klassinen.

Mutta meijän näkönen.

<3

Ps. Mies oli ihana ja auttoi valitsemaan tarvikkeita, 

en joutunut pähkäilemään yksin! 

Askarteluun hän ei silti aio puuttua...

:D

366 päivää - hääspoilerit osa 1.

Nyt se alkaa. 

Nimittäin lähtölaskenta! 

Häihin on enää tasan vuosi, 

366 päivää.

Tässä eka spoileri:

Kuvissa on tietenkin häiden teemakukan

 testi-istutuksen ensimmäiset tulokset. 

Jos ensi kesä on vähän aurinkoisempi, 

niin ehtivät varmasti... 

On niin monta asiaa, 

jotka eivät nimittäin 

toiveistani huolimatta toteudu, 

(kuten itse tehdyt kakut hääpaikan vuoksi jne.),

niin aion edes jotain tehdä ihan 

omin pikku kätösin.

Saatte siis seurailla näpertelyjä 

ja paniikkia täällä blogissakin 

seuraavien 366:n päivän aikana... 

Mutta teen minä siinä välissä paljon 

muutakin, älkää huoliko.

Tässä kuitenkin häiden väriteemaa ja teemakukkaa 

Pinterestistä kaivaminani inspiskuvina:

Kyllä! Keltaista.

Ja laventelin siniviolettia. 

Laventeli tuo kuulemma onnea.

Mietin hääkimppua ja ruusuja pitkään 

ja hartaasti mutta totesin, 

että auringonkukat on mun juttu. 

Mikään toinen kukka tuskin 

kuvastaa minua paremmin. 

Auringonkukat kun eivät ole koskaan täydellisiä, 

ne kasvavat mikä mitenkin. 

Kuitenkin ne kurkottavat aina kohti valoa.

Ja silti niissä on jo ripaus syksyä! 

Ei siis ole muuta vaihtoehtoa. 

Auringonkukilla ja laventelilla 

mennään.

Lisää spoilereita saatte aina sitä mukaa,

kun jotain häihin liittyvää valmistuu.

;)