Päiväunelmoija

 
Tiedätkö tunteen,
kun jokin neulemalli on rakkautta ensi silmäyksellä?

Minä koin sellaisen rakastumisen
tähän *Andrea Mowryn The Daydreamer -paitaan*.

Bongasin tämän mallin Mowryn Instagram-tililtä (@dreareneeknits),
ja sitten se oli menoa.
Ostin ohjeen Ravelrysta saman tien.

Langaksi tähän paitaan valikoitui
Aurinkokehrän kasvivärjätty suomalainen villalanka
värissä Norko.

Olin ostanut sitä neljä vyyhtiä jonkinlaista villatakkia ajatellen,
mutta mieleistä takkimallia ei koskaan tullut vastaan.
Tähän projektiin lanka tuntui kuitenkin sopivalta valinnalta,
ja sain lopulta ihanan villan pois laatikosta pyörimästä.

Paitaan lankaa meni vajaat kolme vyyhtiä,
ja neljäs vyyhti on arvonnassa viimeisimmässä 
neulepodcast-jaksossani YouTubessa.
(Sieltä minut löytää Pipotusta-kanavalta.)

Kolmannen vyyhdin lopun ajattelin käyttää kirjoneulelapasiin 
toiseksi väriksi valkoisen kanssa...

Neuloin paidasta koon 1, eli pienimmän koon.

Paita neulotaan alhaalta ylöspäin.
Kainaloihin asti käytin 3,5mm puikkoja ja siitä 
eteenpäin jatkoin 3mm puikoilla,
koska halusin yläosan neulepinnasta hieman tiiviimmän.

Koska hihat neulotaan suurimmaksi osaksi sileää nurjaa,
pienempi puikkokoko oli järkevä valinta.
Neulon nurjaa aavistuksen löysemmin kuin oikeaa.

Paidan helma on siitä hauska,
että se on takaa pidempi kuin edestä.

Helmaresorin sivuilla on halkiot, jotka eivät taida nyt 
missään kuvassa näkyä kunnolla.

Tein muuten helmaan yhden pallerokuviokerran enemmän kuin ohjeessa.
En halunnut ihan niin lyhyttä paitaa,
vaikka tämä edelleen on selkeästi cropattu malli.

Vähän jännitän, miten osaan tätä pitää,
mutta ainakin tämän minun lempimekkoni kanssa
paita on aivan täydellinen.

(Näyttää itse asiassa kuvissa paljon paremmalta päällä kuin kuvittelin!)

Tästä paidasta olen kyllä nähnyt tosi kauniita pitkähelmaisia versioitakin,
sekin toimii oikein hyvin.

Vaikka tuo Aurinkokehrän lanka on villalangaksi tosi pehmeää,
niin minun herkkää hipiääni se sen verran kutittaa,
että tyydyn pitämään aina pitkähihaista puseroa tämän paidan alla.

Voihan myös olla, että jonain muuna vuodenaikana iho ei ole 
niin herkillä, ja pystynkin tätä pitämään esimerkiksi topin kanssa.
(Nyt ei onnistu, olen testannut, alkaa armoton syyhy,
iho kuivaa ja kutiaa muutenkin.)

Tästä tuli kyllä valtavan kaunis.
Samalla tämä on ihanan lämmin,
muttei yhtään kuuma, koska lanka on niin ohutta.

Jokin tässä palmikoiden, pompuloiden ja villan yhdistelmässä
puhuttelee kovasti!
En yleensä ole niin pompuloiden perään,
mutta tässä paidassa ne tuntuvat kerta kaikkiaan kuuluvan
paidan luonteeseen.

Tämän paidan rakenne edellytti myös jonkin verran käsin ompelua.
Olkalaput ja pääntien lirpakkeet neulottiin erikseen ja ommeltiin kiinni.
Se oli aika jännittävää, kun piti saada kerralla siistiä jälkeä.
Etenkin tuon pääntien lirpakkeiden kiinnitys vaati paljon sommittelua
ja mittaamista, ennen kuin uskalsin lähteä yhdistämään.
Työvaiheita ja pintaneuleita riitti!

Olen kuitenkin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.
Kaikki vaiva kannatti, ja mielenkiinto säilyi loppuun asti.
Koko ajan tapahtui jotain.

Sanoinko jo, että tästä tuli aivan ihana?

Niin ihana, että tämä näyttää hyvältä kuvissa(kin),
vaikka ne on otettu kerrostalon sisäpihalla.

Aina ei tarvitse lähteä minnekään "parempaan paikkaan" ottamaan kuvia,
ja onpahan samalla naapureille ihmeteltävää,
jos sattuvat katsomaan ikkunasta ulos.

;)

Hih. Mitäs villaista sulla on yllä näin pakkasilla?
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa!
Kiva kun kävit.
<3

Breathing Space - tilaa hengittää

Moikka!

Kesä alkaa olla lopuillaan,
ja minä alan saada keskeneräisiä neuleita valmiiksi.

Pääsenkin vihdoin esittelemään paidan,
josta olen enemmän kuin innoissani.

Tämä on
 Veera Välimäen suunnittelema *Breathing Space*.

Tämä malli oli muutamia vuosia sitten kovasti 
neulojien suosiossa.
Silloin en vielä voinut kuvitellakaan,
että itse uskaltaisin lähteä neulomaan
tällaista mallia englanninkielisestä ohjeesta.

(Ohjetta ei ole saatavilla suomeksi, valitettavasti.)

Nyt sen sijaan oli neulekilometrejä karttunut jo sen verran,
että päätin ostaa ohjeen (se on kohtuuhintainen!) Ravelryssa,
ja kuten näette, pääsin loppuun asti.

Uskalsin tehdä jopa omia muokkauksia.

Mutta kelataanpa hetkeksi taaksepäin.
Tämä projekti sai inspiraationsa langoista.

Etsin koko kevään ajan ihan tietyn väristä lankaa,
sellaista, jossa olisi täydelliset metsän sävyt.

Lopulta, pitkän etsinnän jälkeen, näin RainboWool -nettikaupassa

Yarn by Stun käsinvärjättyä merinolankaa värissä Lothlorien,

ja rakastuin.

Tämä ei ole maksettu mainos!

Tässä se nyt vaan oli, lopultakin, se minun etsimäni väri,
ja vieläpä Taru sormusten herrasta -teemalla.
Fanityttö oli tietysti innoissaan.

Lothlorienin kaveriksi ostin toistakin samaisen teeman mukaista lankaa,

mutta se jäi tästä projektista pois,
koska minulta löytyi varastosta neuleystävältä saatu kerä

Silmukka sukkalankaa värissä Ruska.

Sitä saapi tilattua ihan Tampereelta, Stun langat ovat Briteistä,
ja ne värjätään Venäjällä.

Kun näin nämä kaksi väriä vierekkäin,
tuntui kuin kaksi ääntä - tai tässä tapauksessa sävyä - soisivat täydellisesti yhteen.

Sen verran pohjustan vielä, että Lothlorien on siis haltioiden asuttama metsä/maa,
jossa kasvaa Mallorn-puita.
Puiden ruska on sellainen, että lehdet muuttuvat syksyllä kullanvärisiksi

 ja putoavat vasta keväällä pois.

Lothlorienista myös sanotaan, että se on turvapaikka,
parantumisen ja levon tyyssija.
Sinne ei maailman pahuus pääse.

Eikö kuulostakin paikalta,
jossa on tilaa hengittää? 

Oh. Tässä projektissa minua puhutteli ihan kaikki.

Ohjeesta poiketen neuloin paitaan täyspitkät hihat.

Lisäksi yläosassa kikkailin xs- ja s-koon välillä niin,
että aloitin pienemmällä, mutta kainaloista alaspäin neuloin isommalla koolla.

Tästä syystä rinnan kohdalla on enemmän vaakaraitoja kuin ohjeessa.
Toisaalta hyvä niin, koska nyt määrä on minusta esteettisesti juuri sopiva.

Paidan hihoissa on myös enemmän silmukoita kuin mitä olisi ollut 
kummassakaan koossa.

Niin, ja vartalomuotoiluja tein vyötärölle enemmän kuin ohjeessa.

Kaikkea pikku säätöä tuli siis tehtyä paljon!

En jaksanut kaikkia muokkauksia kirjoittaa edes muistiinpanoihin,
mutta enköhän osaa säätää uudemmankin kerran,
jos joskus toisen tällaisen paidan teen.

Vähän kyllä houkuttelisi!

Sen verran nätti ja istuva neule tämä on.

Olen tähän projektiin ihan super tyytyväinen.
Nyt on minun näköinen neule.

Tulis vaan ne viileämmät ilmat, että pääsis käyttöön!

Niitä odotellessa taidan ottaa seuraavaa paitaprojektia puikoille,

tehdä keskeneräisiä töitä loppuun ja esitellä jo valmiita juttuja.

Kyllä, valmiitakin on, postaukset vaan odottavat kirjoittajaansa.

Postauksia on muuten luvassa taas vähän useammin,
koska neuleaikani on lisääntynyt kummasti sen jälkeen,
kun työt (määräaikainen pesti) taas loppuivat.

Aionkin nyt pitää vähän "lomaa" ja etsiä rauhassa 
seuraavaa mielekästä työpätkää.

Jaksamisen kannalta otan nyt aikalisän ja katson,
mikä oikeasti kannattaa miltäkin kantilta.

Olen reilusti yli vuoden tehnyt tukka putkella töitä
ja pitänyt vain neljä päivää lomaa.

On ihan sallittua levätä välillä.

Mitäs sun syksy pitää sisällään?

Entä mitä muuten tykkäätte tästä uudesta fontista?
Kaipaan blogiin vähän päivitystä,
ja uusi fontti ois kiva alku.

Kiitos myös siitä, että olet vielä siellä,
vaikka täällä on ollut aika hiljaista.

<3

Flax Light

Toukokuun alku ja villapaitakelit!

Se sopii mulle.

Mun merinovillapaita on nimittäin valmis.

Tadaa!

(Sitä paitsi, en ole helle-ihminen.)

Ohje lienee jo monelle paidanneulojalle tuttu, 

*ilmaisohjeena Ravelryssa saatavilla oleva Flax Light*,

jonka on suunnitellut nimimerkki tincanknits.

Tämä on käytännössä sama paita kuin 

saman suunnittelijan Flax, 

mutta ohje on vain sovellettu ohuemmalle langalle.

Näitä Flax-paitoja on neulottu muun muassa

Villapesuohjelma-podcastissa 

yhteisneulontana ja vaikka missä.

Itse tartuin tähän ohjeeseen siksi,

että halusin yksinkertaisen paidan ilman 

sen suurempia yksityiskohtia.

Tämä malli tuli ensimmäisenä mieleen.

Tavallinen tämä tosiaan onkin;

peruspusero, jossa on raglanlisäykset 

ja ainoa varsinainen yksityiskohta 

on tuo hihojen ainaoikein-paneeli.

Muuten mallissa ei ole mitään ihmeellisyyksiä,

ja paita neulotaan kätevästi ylhäältä alas.

Toki täytyy muistaa, että ohje on englanniksi, 

ja mitat on annettu tuumina, 

joten joko täytyy harrastaa matematiikkaa,

tai sitten tehdä kuten minä, eli käyttää mittanauhaa,

jossa on myös tuumat.

;)

Alkuperäinen malli on tietysti myös yksivärinen.

Mulle kävi värien kanssa kuitenkin niin,

etten osannut *Ruskanlehden verkkokaupassa*

päättää, mikä olisi se yksi väri 

kaikkien niiden ihanuuksien joukossa,

joten päädyin tilaamaan kolme eri väristä,

mutta keskenään yhteensopivaa kerää

(värit Ruoste, Ruosteinen naula ja Kahvi.)

Langat ovat siis käsinvärjättyä,

yksisäikeistä merinovillaa.

Jos et ole vielä Ruskanlehdestä kuullut,

niin kannattaa katsoa YouTubesta 

Ruskanlehti-nimistä neulepodcastia.

Siellä se Ruskanlehden Terhi kertoo langoistaan 

ja neulomuksistaan.

Sitä kautta minäkin hänen lankoihinsa olen tutustunut

- ja ihastunut.

Toiset paita- tai huivilangat siintävät jo mielessä.

Tällaisia värejä kun ei mistään marketeista saa,

saati mun iholle sopivia merinolankoja.

Itse kun en tavallista villaa pysty ihoa vasten pitämään

muuten kuin lapasissa ja villasukissa,

ja useimmiten pidän villasukkienkin alla toisia sukkia.

Mutta tää ei kutita!

Eikä paita kiristä eikä purista eikä mitään 

muutakaan ikävää.

Väreilläkin pääsin leikkimään,

tuli näköjään raitainspiraatio.

Tää on ihana.

<3

Vähän hirvitti, että venähtääkö paita kastelussa,

kun merinolle niin tuppaa käymään,

mutta asettelin paidan sopiviin mittoihin kuivumaan,

ja lopputuloksena oli just sopivasti väljyyttä.

Ohjeenmukaista hieman pienempi puikkokoko (3,5 ja 3) 

ja kikkailu sx- ja s-koon välillä kannatti.

Sopiva tuli, ja hieman lankoja jäikin.

Pitää keksiä niistä jotain, huivin alkua, pipoa tms.

Tämä lämmittää nyt mukavasti kevään viileydessä,

ja syksyllä paita pääsee myös varmasti ahkeraan käyttöön.

Ois ollu muuten aika ihana ottaa kuvat 

jonkin vaahteran alla ruska-aikaan, 

kun väritkin ovat niin herkullisen syksyiset,

mutta enpä nyt viitsinyt sinne asti odottaa.

Ihanuudet pitää esitellä heti!

Että kiitoksia vaan miehelle taas kuvista 

näin koleana kevätpäivänäkin.

<3

Notta tällainen siitä sitten tuli,

itse tykkäilen, hykertelen tyytyväisenä.

Tykkäätteks te?

Kerrottakoon muuten vielä se,

että saatoin tehdä vastikään isohkon lankatilauksen,

kun sain yhtenä valmistujaislahjana aikas kivan 

lahjakortin Novitalle.

Voipi olla, että kesäisemmänkin paidan langat tuli 

tilattua samalla...

(Malli on tosin vielä hakusessa.)

Kivaa postia odotellessa,

palataan asiaan ensi viikolla,

kunhan paketti saapuu.

Ihanaa toukokuun alkua!

Koittakaahan tareta!

:)

Pitsituuki äitienpäivälahjaksi

Tuuki.

Siinä on minusta hauska murresana,

vaikkei se itselleni niin kotoinen olekaan.

Tuukihan tulee ruotsin sanasta "duk",

joka tarkoittaa liinaa.

Sellaistapa, eräänlaista, 

tulinkin tällä kertaa esittelemään.

Mustaa pitsiä, halkaisija 47cm ja puuvillaa.

Ilmainen Dropsin ohje *TÄÄLTÄ*.

Minusta tästä tuli aika nätti

- siitäkin huolimatta,

että jouduin langan loppuessa jatkamaan 

muutaman viimeisen kerroksen uudella langalla,

joka ei tietenkään ollut samansävyistä mustaa.

Ei se ero tosin näissä kuvissa näy,

ja kun ei kerrota kelleen,

niin ei sitä kukaan hoksaa lähempääkään syynätä.

;)

Lankoina oli joka tapauksessa Novitan 

niitä merseroituja puuvillalankoja,

vanhempi nimeltään Huvila tai Kotiväki tms.

ja tämä uusi (sama lanka eri nimi) tylsästi

ihan vaan Cotton Mercerized.

Liinan virkkasin kolmosen koukulla,

ja virkkaustiheys oli näköjään just eikä 

melkein ohjeenmukainen.

Hauskaa!

Ohje oli minusta selkeä,

ja virkkaaminen, jonka aloitin jo joskus talvella,

sujui hyvin siihen asti, kunnes se lanka loppui.

Eniten tässä työssä aikaa meni siis siihen,

että sain aikaiseksi ostaa lisää lankaa.

Lienee tuttu ilmiö jollekulle muullekin,

tunnustatteko?

Liinasta piti tulla itse asiassa äidin synttärilahja,

mutta nyt siitä tuleekin äitienpäivälahja.

Sehän passaa.

(Synttärilahjaksi annoin sukat ja kukkia.)

Ja ai niin, meinas unohtua,

tässä vielä vaihekuva siitä min paidasta:

Ei puutu ko helema!

Vapuksi tämä ei kyllä ehdi valmistua,

on ollut tässä vähän muuta tekemistä.

Noo, seuraavaksi on juhannus...

;)

Ootteko työ tehny äitienpäivälahjoja itse?

Entä mitkäs on teidän vappusuunnitelmat?

Myö käydään miehen kans geokätköilemässä perinteen mukaan,

ja tarkoitus on myös nauttia simaa ja munkkeja.

Sillähän sitä jo pärjää.

Hauskaa vappua!

<3

Keltaiset kynsikkäät ja muita hullaantumisia

Peukut pystyyn, nyt on kevät!

Saanen esitellä, 

ensimmäinen itse värjätyllä langalla 

neulottu työ on tässä: kynsikkäät minulta minulle.

Muutaman päivän tikuttelin 2,5 puikoilla,

ja Nalle-lankaahan tämä edelleen on.

Käytin hyväksi havaittua *Novitaknitsin ohjetta*,

jolla neuloin jouluksi myös veljelleni kynsikkäät,

ne mustat jos muistatte.

Ai että näistä tuli hyvät.

En käsitä, miten vasta nyt sain aikaiseksi neuloa 

itselleni kynsikkäät! 

Nämä ovat ihan superkätevät.

Ainahan mulla on kynsikkäät keväällä ja syksyllä 

käsissä, kun käyn lenkillä ja pelaan PokemonGota,

tai kun käymme geokätköilemässä.

Tähän asti käyttämäni ostokynsikkäät eivät vaan ole 

olleet näin lämpimät saati hienot,

 ja niissä sojottaa lankoja.

Ne ovat myös ikivanhat. Niiden selkäpuolella 

on ankannaama, jonka silmät hohtavat pimeässä.

:D

Mutta nytpä mulla on ihanat ja lämpimät 

ja iha itte tehyt kynsikkäät.

Näissä näkyy nyt myös tuo langan 

eläväinen väripinta.

Tämä oli se rusehtavapohjainen Nalle,

joka oli 50g vyyhtinä värjätessä.

(Sipulinkuorilla värjäsin, siitä juttua 

toiseksi edellisessä postauksessa.)

Tosiaan, nämä kynsikkäät kädessä kelpaa lenkkeillä,

ja bongailla vaikka leskenlehtiä.

Kattokaa ny millasesta paikasta löysin kevään ekat!

Ja koska värit on parasta,

niin esittelenpä vielä nämä herkut,

jotka hain tällä viikolla postista.

Hieman saatoin hemmotella itseäni...

Ostin kolme kerää merinolankaa 

Ruskanlehden verkkokaupasta.

Nämä on niitä Ruskanlehti-podcastin Terhin 

käsinvärjäämiä lankoja,

joita olen kuolannut jo monta kuukautta.

Tuo pieni kellanvihreä kerä oli kaupanpäällinen.

Näillä väreillä on hauskoja nimiä,

vasemmalta oikealle

'Kahvi', 'Ruosteinen naula' ja 'Ruoste.

(Keltainen on 'Oliiviöljy'.)

<3

Olen rakastunut. Niin mun värejä.

Huhuh. Kalliita tällaiset hullaannukset vaan.

En ole ikänäni ostanut näin kallista lankaa,

eikä tästä tapaa tule tällä budjetilla,

mutta kerrankos sitä.

Mies on nyt töissä niin uskaltaa rouvakin 

tehdä vähän omia ostoksia.

;)

Ja ai miks just nyt?

No kummää haluan ohkasen ja 

unelmanpehmeen villapaidan.

Oon alottannu sen jo.

Ehkäpä joku valveutunut tunnistaa paitamallin?

Tämä on ollut aika suosittu ilmaisohje,

siksi minäkin sitä nyt kokeilen.

Lisää kerron, kun olen pidemmällä.

;)

Hih. Hyvää huhtikuun alkua kaikille!

<3