Päiväunelmoija

 
Tiedätkö tunteen,
kun jokin neulemalli on rakkautta ensi silmäyksellä?

Minä koin sellaisen rakastumisen
tähän *Andrea Mowryn The Daydreamer -paitaan*.

Bongasin tämän mallin Mowryn Instagram-tililtä (@dreareneeknits),
ja sitten se oli menoa.
Ostin ohjeen Ravelrysta saman tien.

Langaksi tähän paitaan valikoitui
Aurinkokehrän kasvivärjätty suomalainen villalanka
värissä Norko.

Olin ostanut sitä neljä vyyhtiä jonkinlaista villatakkia ajatellen,
mutta mieleistä takkimallia ei koskaan tullut vastaan.
Tähän projektiin lanka tuntui kuitenkin sopivalta valinnalta,
ja sain lopulta ihanan villan pois laatikosta pyörimästä.

Paitaan lankaa meni vajaat kolme vyyhtiä,
ja neljäs vyyhti on arvonnassa viimeisimmässä 
neulepodcast-jaksossani YouTubessa.
(Sieltä minut löytää Pipotusta-kanavalta.)

Kolmannen vyyhdin lopun ajattelin käyttää kirjoneulelapasiin 
toiseksi väriksi valkoisen kanssa...

Neuloin paidasta koon 1, eli pienimmän koon.

Paita neulotaan alhaalta ylöspäin.
Kainaloihin asti käytin 3,5mm puikkoja ja siitä 
eteenpäin jatkoin 3mm puikoilla,
koska halusin yläosan neulepinnasta hieman tiiviimmän.

Koska hihat neulotaan suurimmaksi osaksi sileää nurjaa,
pienempi puikkokoko oli järkevä valinta.
Neulon nurjaa aavistuksen löysemmin kuin oikeaa.

Paidan helma on siitä hauska,
että se on takaa pidempi kuin edestä.

Helmaresorin sivuilla on halkiot, jotka eivät taida nyt 
missään kuvassa näkyä kunnolla.

Tein muuten helmaan yhden pallerokuviokerran enemmän kuin ohjeessa.
En halunnut ihan niin lyhyttä paitaa,
vaikka tämä edelleen on selkeästi cropattu malli.

Vähän jännitän, miten osaan tätä pitää,
mutta ainakin tämän minun lempimekkoni kanssa
paita on aivan täydellinen.

(Näyttää itse asiassa kuvissa paljon paremmalta päällä kuin kuvittelin!)

Tästä paidasta olen kyllä nähnyt tosi kauniita pitkähelmaisia versioitakin,
sekin toimii oikein hyvin.

Vaikka tuo Aurinkokehrän lanka on villalangaksi tosi pehmeää,
niin minun herkkää hipiääni se sen verran kutittaa,
että tyydyn pitämään aina pitkähihaista puseroa tämän paidan alla.

Voihan myös olla, että jonain muuna vuodenaikana iho ei ole 
niin herkillä, ja pystynkin tätä pitämään esimerkiksi topin kanssa.
(Nyt ei onnistu, olen testannut, alkaa armoton syyhy,
iho kuivaa ja kutiaa muutenkin.)

Tästä tuli kyllä valtavan kaunis.
Samalla tämä on ihanan lämmin,
muttei yhtään kuuma, koska lanka on niin ohutta.

Jokin tässä palmikoiden, pompuloiden ja villan yhdistelmässä
puhuttelee kovasti!
En yleensä ole niin pompuloiden perään,
mutta tässä paidassa ne tuntuvat kerta kaikkiaan kuuluvan
paidan luonteeseen.

Tämän paidan rakenne edellytti myös jonkin verran käsin ompelua.
Olkalaput ja pääntien lirpakkeet neulottiin erikseen ja ommeltiin kiinni.
Se oli aika jännittävää, kun piti saada kerralla siistiä jälkeä.
Etenkin tuon pääntien lirpakkeiden kiinnitys vaati paljon sommittelua
ja mittaamista, ennen kuin uskalsin lähteä yhdistämään.
Työvaiheita ja pintaneuleita riitti!

Olen kuitenkin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.
Kaikki vaiva kannatti, ja mielenkiinto säilyi loppuun asti.
Koko ajan tapahtui jotain.

Sanoinko jo, että tästä tuli aivan ihana?

Niin ihana, että tämä näyttää hyvältä kuvissa(kin),
vaikka ne on otettu kerrostalon sisäpihalla.

Aina ei tarvitse lähteä minnekään "parempaan paikkaan" ottamaan kuvia,
ja onpahan samalla naapureille ihmeteltävää,
jos sattuvat katsomaan ikkunasta ulos.

;)

Hih. Mitäs villaista sulla on yllä näin pakkasilla?
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa!
Kiva kun kävit.
<3

Breathing Space - tilaa hengittää

Moikka!

Kesä alkaa olla lopuillaan,
ja minä alan saada keskeneräisiä neuleita valmiiksi.

Pääsenkin vihdoin esittelemään paidan,
josta olen enemmän kuin innoissani.

Tämä on
 Veera Välimäen suunnittelema *Breathing Space*.

Tämä malli oli muutamia vuosia sitten kovasti 
neulojien suosiossa.
Silloin en vielä voinut kuvitellakaan,
että itse uskaltaisin lähteä neulomaan
tällaista mallia englanninkielisestä ohjeesta.

(Ohjetta ei ole saatavilla suomeksi, valitettavasti.)

Nyt sen sijaan oli neulekilometrejä karttunut jo sen verran,
että päätin ostaa ohjeen (se on kohtuuhintainen!) Ravelryssa,
ja kuten näette, pääsin loppuun asti.

Uskalsin tehdä jopa omia muokkauksia.

Mutta kelataanpa hetkeksi taaksepäin.
Tämä projekti sai inspiraationsa langoista.

Etsin koko kevään ajan ihan tietyn väristä lankaa,
sellaista, jossa olisi täydelliset metsän sävyt.

Lopulta, pitkän etsinnän jälkeen, näin RainboWool -nettikaupassa

Yarn by Stun käsinvärjättyä merinolankaa värissä Lothlorien,

ja rakastuin.

Tämä ei ole maksettu mainos!

Tässä se nyt vaan oli, lopultakin, se minun etsimäni väri,
ja vieläpä Taru sormusten herrasta -teemalla.
Fanityttö oli tietysti innoissaan.

Lothlorienin kaveriksi ostin toistakin samaisen teeman mukaista lankaa,

mutta se jäi tästä projektista pois,
koska minulta löytyi varastosta neuleystävältä saatu kerä

Silmukka sukkalankaa värissä Ruska.

Sitä saapi tilattua ihan Tampereelta, Stun langat ovat Briteistä,
ja ne värjätään Venäjällä.

Kun näin nämä kaksi väriä vierekkäin,
tuntui kuin kaksi ääntä - tai tässä tapauksessa sävyä - soisivat täydellisesti yhteen.

Sen verran pohjustan vielä, että Lothlorien on siis haltioiden asuttama metsä/maa,
jossa kasvaa Mallorn-puita.
Puiden ruska on sellainen, että lehdet muuttuvat syksyllä kullanvärisiksi

 ja putoavat vasta keväällä pois.

Lothlorienista myös sanotaan, että se on turvapaikka,
parantumisen ja levon tyyssija.
Sinne ei maailman pahuus pääse.

Eikö kuulostakin paikalta,
jossa on tilaa hengittää? 

Oh. Tässä projektissa minua puhutteli ihan kaikki.

Ohjeesta poiketen neuloin paitaan täyspitkät hihat.

Lisäksi yläosassa kikkailin xs- ja s-koon välillä niin,
että aloitin pienemmällä, mutta kainaloista alaspäin neuloin isommalla koolla.

Tästä syystä rinnan kohdalla on enemmän vaakaraitoja kuin ohjeessa.
Toisaalta hyvä niin, koska nyt määrä on minusta esteettisesti juuri sopiva.

Paidan hihoissa on myös enemmän silmukoita kuin mitä olisi ollut 
kummassakaan koossa.

Niin, ja vartalomuotoiluja tein vyötärölle enemmän kuin ohjeessa.

Kaikkea pikku säätöä tuli siis tehtyä paljon!

En jaksanut kaikkia muokkauksia kirjoittaa edes muistiinpanoihin,
mutta enköhän osaa säätää uudemmankin kerran,
jos joskus toisen tällaisen paidan teen.

Vähän kyllä houkuttelisi!

Sen verran nätti ja istuva neule tämä on.

Olen tähän projektiin ihan super tyytyväinen.
Nyt on minun näköinen neule.

Tulis vaan ne viileämmät ilmat, että pääsis käyttöön!

Niitä odotellessa taidan ottaa seuraavaa paitaprojektia puikoille,

tehdä keskeneräisiä töitä loppuun ja esitellä jo valmiita juttuja.

Kyllä, valmiitakin on, postaukset vaan odottavat kirjoittajaansa.

Postauksia on muuten luvassa taas vähän useammin,
koska neuleaikani on lisääntynyt kummasti sen jälkeen,
kun työt (määräaikainen pesti) taas loppuivat.

Aionkin nyt pitää vähän "lomaa" ja etsiä rauhassa 
seuraavaa mielekästä työpätkää.

Jaksamisen kannalta otan nyt aikalisän ja katson,
mikä oikeasti kannattaa miltäkin kantilta.

Olen reilusti yli vuoden tehnyt tukka putkella töitä
ja pitänyt vain neljä päivää lomaa.

On ihan sallittua levätä välillä.

Mitäs sun syksy pitää sisällään?

Entä mitä muuten tykkäätte tästä uudesta fontista?
Kaipaan blogiin vähän päivitystä,
ja uusi fontti ois kiva alku.

Kiitos myös siitä, että olet vielä siellä,
vaikka täällä on ollut aika hiljaista.

<3

Kesäpaita

Terppa.

Olen aloittanut niin monta edellistä 

postausta sanalla 'heippa',

että piti keksiä jotain muuta.

Aloitussanat ovat joskus vähän hukassa.

Älkää antako sen haitata.

Kesäistä tervehdystä tässä yritän 

kuitenkin nyt kirjoitella teille,

koska, katsokaas,

mulla on viimein esiteltävänä

tämä mun kesäpaita.

Tämä on ollut valmiina ja käytössä 

jo parisen viikkoa,

mutta postaus on odotellut aikaa 

ja fiilistä kuvien ottamiselle.

(Niistä kiitos taas miehelle.)

Tänään kävin myös kampaajalla,

joten samalla esittelyssä kesätukka!

Mut keskitytääs nyt paitaan.

Paitamalli on Saara Toikan suunnittelema,

ja ohje on Novitan Syksy 2017 -lehdessä 

sekä kätevästi *Novitaknitsissä*.

Mitään sen ihmeempää nimeä mallille ei ole 

kuin "Naisen saumaton neulepusero".

Neuloin puseron 3,5mm puikoilla muuten,

mutta hihojen pitseihin otin 3mm puikot.

Valitsin ohjeesta koon xs, ja se oli mulle just hyvä.

(Novitan koot on yleensä mulle aika reiluja,

joten suosiolla valkkaan pienimmän koon,

ja, niin kuin nytkin, suositusta pienemmät puikot.)

Sen verran ohjeesta poikkesin, 

että neuloin hihojen pitsit peilikuviksi,

ja tein hihat ja helman 

hieman ohjeenmukaista pidemmiksi.

Lisäksi neuloin tietenkin eri langalla.

Ohje on Novitan Wool Cottonille,

ja mie käytin Novitan Suvi-lankaa värissä Pellava.

Tästä tuli oikein mukava kesäneule.

Koska langassa on viskoosia ja pellavaa,

niin paita hengittää mukavasti.

Kuumalla ilmalla ei hiosta,

ja viileällä kelillä hieman lämmittääkin.

Vähän tämä paidan väri on semmoinen,

minun värimaailmaani nähden hajuton ja mauton,

mutta toisaalta tykkään kyllä,

että tämä on neutraali.

Aina ei jaksa pukeutua huutomerkiksi.

Nudet värit on mulle usein hankalia,

ne vie värit naamasta, 

enkä niistä niin välitä muutenkaan,

mutta tämä sävy on ihan ok.

Näköjään paita oli jo ihan rypyssäkin kuvatessa,

mutta ihmekkös tuo, 

kun tämä on jo pariin otteeseen pestykin. 

Olen tätä jo paljon käyttänyt.

Olkapäille on myös jäänyt henkarista vähän venymää,

kun laiskotti viimeisimmän pesun jälkeen,

enkä jaksanut asetella paitaa vaakatasoon kuivumaan.

Noo, ens pesun jälkeen sitten taas,

ei noita nyt käytössä niin huomaa.

Jos haluatte nähdä, miltä paita

näyttää 'livenä',

niin katsokaa min neulepodcastin (Pipotusta)

uusi jakso YouTubesta.

Mulla on tämä siinä päällä.

:)

Jeejee.

Vähän tekis mieli neuloa toinenkin kesäpaita,

jollain toisella mallilla.

Oisko teillä hyviä ehdotuksia paitamalliksi?

Ei mitään kokopitsipaitoja, semmosia en pidä,

mutta voi olla pitsikuviota sillai vähän 

jossain, just hihoissa tai helmassa.

No, paitamallia etsiskellessä aion 

neuloa valmiiksi yhdet keskeneräiset sukat,

ja varmaan aloitan ihan uudetkin,

kun ostin kokeiluun liukuvärjättyjä lankoja

(Viking Nordlys).

Yhdet sukat ovat myös jo valmiina,

mutta ajattelin,

että esittelen sitten useamman sukkaparin 

samalla kertaa - tai ainakin kahdet.

Kauhia kun mieli meinaa muuttua jo kesken lauseen.

Hih. Tämmöstä tää välillä on.

Ihanaa keskikesän aikaa teille kaikille,

ja leppoisaa viikonloppua!

Mitäs teillä on puikoilla tai 

muuten tekeillä nyt?

<3