Pitsituuki äitienpäivälahjaksi

Tuuki.

Siinä on minusta hauska murresana,

vaikkei se itselleni niin kotoinen olekaan.

Tuukihan tulee ruotsin sanasta "duk",

joka tarkoittaa liinaa.

Sellaistapa, eräänlaista, 

tulinkin tällä kertaa esittelemään.

Mustaa pitsiä, halkaisija 47cm ja puuvillaa.

Ilmainen Dropsin ohje *TÄÄLTÄ*.

Minusta tästä tuli aika nätti

- siitäkin huolimatta,

että jouduin langan loppuessa jatkamaan 

muutaman viimeisen kerroksen uudella langalla,

joka ei tietenkään ollut samansävyistä mustaa.

Ei se ero tosin näissä kuvissa näy,

ja kun ei kerrota kelleen,

niin ei sitä kukaan hoksaa lähempääkään syynätä.

;)

Lankoina oli joka tapauksessa Novitan 

niitä merseroituja puuvillalankoja,

vanhempi nimeltään Huvila tai Kotiväki tms.

ja tämä uusi (sama lanka eri nimi) tylsästi

ihan vaan Cotton Mercerized.

Liinan virkkasin kolmosen koukulla,

ja virkkaustiheys oli näköjään just eikä 

melkein ohjeenmukainen.

Hauskaa!

Ohje oli minusta selkeä,

ja virkkaaminen, jonka aloitin jo joskus talvella,

sujui hyvin siihen asti, kunnes se lanka loppui.

Eniten tässä työssä aikaa meni siis siihen,

että sain aikaiseksi ostaa lisää lankaa.

Lienee tuttu ilmiö jollekulle muullekin,

tunnustatteko?

Liinasta piti tulla itse asiassa äidin synttärilahja,

mutta nyt siitä tuleekin äitienpäivälahja.

Sehän passaa.

(Synttärilahjaksi annoin sukat ja kukkia.)

Ja ai niin, meinas unohtua,

tässä vielä vaihekuva siitä min paidasta:

Ei puutu ko helema!

Vapuksi tämä ei kyllä ehdi valmistua,

on ollut tässä vähän muuta tekemistä.

Noo, seuraavaksi on juhannus...

;)

Ootteko työ tehny äitienpäivälahjoja itse?

Entä mitkäs on teidän vappusuunnitelmat?

Myö käydään miehen kans geokätköilemässä perinteen mukaan,

ja tarkoitus on myös nauttia simaa ja munkkeja.

Sillähän sitä jo pärjää.

Hauskaa vappua!

<3

Osasin!

Vaihdoin maanantai-illan ratoksi keittiöön kapan 

ja olkkariin pitkät verhot,

äidiltä saadut, kuten suurin osa mun tekstiileistä on.

Samalla kaivoin laatikosta kapan kanssa

yhteen kuuluvat pöytäliinat.

Mutta voi ei.

Iso liina olikin isompi kuin muistin,

kuuden istuttavalle pöydälle tarkoitettu.

Toinen liina taas oli hassun mallinen,

pieni, muttei neliskanttinen,

eikä silti mikään kaitaliina.

Äh. Tungin liinat takaisin laatikkoon.

Ja kaivoin ne parin minuutin jälkeen takaisin.

Mitä järkeä on hillota kaapissa väärän

kokoisia pöytäliinoja? 

Tänä vuonna nämä tekstiilit
saa nyt olla joulunakin,
kuitenkin tulee kuusi ja koristeet lisäksi.

Minulla kun ei ollut edes mitään kaitaliinaa,

joka olisi sopinut verhoihin.

Se, mitä minulla kuitenkin oli,

kuten tarmokkaasti muistutin itselleni, oli ompelukone.

Se olikin saanut olla kaapissa taas ihan tarpeeksi kauan.

Siispä ryhdistäydyin. 

Keskityin ajatukseen käyttökelpoisesta pöytäliinasta,

 mittasin, leikkasin, silitin, nuppineulat kiinni.

Tavasin ompelukoneen ohjeita.

Sain puolattua, sain valittua oikeat asetukset.

Sain kuin sainkin lyhennettyä pöytäliinan!

Menestyksestäni hämmästyneenä,

hermoja kertaakaan vielä menettämättä,

uskaltauduin vielä uuteen yritykseen,

koska sohvatyynytkin kaipasivat 

verhoihin sopivia päällisiä.

Pöytäliinan jämäpala ja pieni pöytäliina

pääsivät työn alle.

Vanhasta tyynyliinasta mitat ja voila,

ilman epätoivoa sain myös ommeltua 

uudet tyynynpäälliset.

Tää Finlaysonin kuosi on aika nätti.
Saniaisia ja mustikanvarpuja.

Siinä minä sitten pöllämystyneenä 

tutkailin aikaansaannoksiani.

Äidille piti lähettää ihan kuva,

että voitko uskoa.

:D

Pieni askel ihmiskunnalle,

mutta iso askel minulle.

En todellakaan ole koskaan tykännyt ommella,

aina menee jotain pieleen, 

en hahmota ommeltavia kappaleita,

suora saumakaan ei ole aina niin suoraa.

Mutta nyt osasin. Onnistuin. Jes!

Ei nyt täydellistä jälkeä, mutta lähes suoraa saumaa jo.

;)

Täällä minä nyt sitten ihmettelen 

onnistuneita ompeluksia,

ja neulon yllä olevia sukkia eteenpäin,

polttelen kynttilöitä,

ja odotan lunta.

Ois kiva, että ulkonakin ois valkoista.

Vielä nukkumaan mennessäni maanantaina

pohdiskelin sängyssä ääneen,

että uskaltaiskohan tässä osaamisen illuusiossa

ommella jotain lisää, vaikka kasseja.

Siihen mies viisaasti totesi,

että tietenkin,

eihän sitä opi kuin harjoittelemalla.

Taidanpa siis jatkaa harjoituksia

ja kerätä taas vähän lisää rohkeutta.

Ompelukoneen jätin jo itseni kiusaksi näkösälle.

Hih. Tykkäätkö sie vaihtaa verhoja

tai muita tekstiilejä?

Ompeletko ne mieluiten itse vai ostatko valmiina?

Entä odotatko jo lunta?

Mukavaa viikkoa!

:)

Ps. Onneksi pöytäliinassa on valmiiksi

himmeitä kahvitahroja...

Arvonnan voittaja ja kevätfiilistelyä

Järjestin blogin joulukalenterin 

24. luukussa sukka-arvonnan,

johon pystyi osallistumaan kertomalla,

mikä oli oma suosikkiluukku ja miksi.

Tuo arvonta on nyt päättynyt,

ja onnetar suosi tällä kertaa

seuraavaa kommenttia:

Kati 30. joulukuuta 2017 klo 21.08

Tämä luukku, koska nuo sukat on tosi hienot! 

ksefedini@suomi24.fi

Paljon onnea Katille!

Sähköpostia lähtee hänelle tuota pikaa.

Mikäli en kuitenkaan viikon kuluessa saa vastausta

meiliin, arvon uuden voittajan.

Suuri kiitos kuuluu myös ihan kaikille kyseistä 

postausta kommentoineille 

ja joulukalenteria seuranneille!

Kommenttejanne oli ihana lukea.

Ne lämmittävät mieltä varmasti pitkään.

<3

Ja mitä parhaaseen luukkuun tulee,

niin äänestyksen perusteella erityisesti 

tykättiin 8. luukun raitakynttilöistä,

12. luukun karkkipurkista,

18. luukun puhdistuslapuista säilytysrasiassa 

sekä tietysti luukusta 24.

Myös moni muu luukku mainittiin,

joten jokaiselle taisi löytyä 

kalenterista jotakin mieluista.

Kiva niin. 

:)

Kokonaisuutena joulukalenterin tekeminen 

oli itselle tosi myönteinen kokemus.

Aion tehdä kalentereita vastaisuudessakin,

mutta seuraavaa en tälle vuodelle vielä lupaa.

Ideoiden kerääminen ja toteuttaminen 

vievät paljon aikaa, ja on siinä oma hommansa 

olla 24. päivää kiinni blogimaailmassa.

Harkitsen ja pohdiskelen siis vielä.

Vuosi on onneksi niin alussa,

että hyvin ehdin tuumaillakin.

Jees.

Mutta hei, meille on tullut kotiin jo kevät!

Kuusi ja koristeet on pakattu laatikoihin,

ja keittiön jouluverho ja pöytäliina otettu pois.

Tilalle vaihdoin mustan kevyen kapan ikkunaan

ja vihreän pöytäliinan pöydälle.

Joku blogia kauemmin seurannut saattaa muistaa,

että tämä *vihreä kangas* oli edellisessä asunnossamme 

*verhona*, ja silloin jo tuumasin,

että kun tankokujan purkaa,

niin tästä saa kauniin pöytäliinan.

Nyt on tankokuja purettu pois,

 ja kangas pääsee oikeuksiinsa.

Pala oli nimittäin lyhyt verhoksi.

Ja ei sen puoleen, tämä on myös näköjään vähän 

leveähkö pöytäliinaksi meidän pöydälle,

mutta en millään jaksaisi kaventaa...

:D

Saa mennää nyt tällaisena siihen asti 

kunnes sotken!

Joulusta muistona ovat ainoastaan amaryllikset,

jotka ilahduttavat vielä pitkään

- toivottavasti myös ensi jouluna.

Hontelovartiset katkaisin maljakkoon ja tämä 

ei liikaa kasteltu yksilö saa pysyä ruukussaan.

Mutta kevättä kohti mennään jo!

Siltä ainakin tuntuu nyt,

kun meilläpäin paistaa aurinko ja 

on ihana pikkupakkanen.

:)