tiistai 13. marraskuuta 2018

Osasin!


Vaihdoin maanantai-illan ratoksi keittiöön kapan 
ja olkkariin pitkät verhot,
äidiltä saadut, kuten suurin osa mun tekstiileistä on.
Samalla kaivoin laatikosta kapan kanssa
yhteen kuuluvat pöytäliinat.

Mutta voi ei.
Iso liina olikin isompi kuin muistin,
kuuden istuttavalle pöydälle tarkoitettu.
Toinen liina taas oli hassun mallinen,
pieni, muttei neliskanttinen,
eikä silti mikään kaitaliina.
Äh. Tungin liinat takaisin laatikkoon.

Ja kaivoin ne parin minuutin jälkeen takaisin.
Mitä järkeä on hillota kaapissa väärän
kokoisia pöytäliinoja? 


Tänä vuonna nämä tekstiilit
saa nyt olla joulunakin,
kuitenkin tulee kuusi ja koristeet lisäksi.


Minulla kun ei ollut edes mitään kaitaliinaa,
joka olisi sopinut verhoihin.

Se, mitä minulla kuitenkin oli,
kuten tarmokkaasti muistutin itselleni, oli ompelukone.
Se olikin saanut olla kaapissa taas ihan tarpeeksi kauan.

Siispä ryhdistäydyin. 
Keskityin ajatukseen käyttökelpoisesta pöytäliinasta,
 mittasin, leikkasin, silitin, nuppineulat kiinni.
Tavasin ompelukoneen ohjeita.

Sain puolattua, sain valittua oikeat asetukset.
Sain kuin sainkin lyhennettyä pöytäliinan!




Menestyksestäni hämmästyneenä,
hermoja kertaakaan vielä menettämättä,
uskaltauduin vielä uuteen yritykseen,
koska sohvatyynytkin kaipasivat 
verhoihin sopivia päällisiä.

Pöytäliinan jämäpala ja pieni pöytäliina
pääsivät työn alle.
Vanhasta tyynyliinasta mitat ja voila,
ilman epätoivoa sain myös ommeltua 
uudet tyynynpäälliset.


Tää Finlaysonin kuosi on aika nätti.
Saniaisia ja mustikanvarpuja.


Siinä minä sitten pöllämystyneenä 
tutkailin aikaansaannoksiani.
Äidille piti lähettää ihan kuva,
että voitko uskoa.
:D

Pieni askel ihmiskunnalle,
mutta iso askel minulle.
En todellakaan ole koskaan tykännyt ommella,
aina menee jotain pieleen, 
en hahmota ommeltavia kappaleita,
suora saumakaan ei ole aina niin suoraa.

Mutta nyt osasin. Onnistuin. Jes!
Ei nyt täydellistä jälkeä, mutta lähes suoraa saumaa jo.
;)




Täällä minä nyt sitten ihmettelen 
onnistuneita ompeluksia,
ja neulon yllä olevia sukkia eteenpäin,
polttelen kynttilöitä,
ja odotan lunta.

Ois kiva, että ulkonakin ois valkoista.




Vielä nukkumaan mennessäni maanantaina
pohdiskelin sängyssä ääneen,
että uskaltaiskohan tässä osaamisen illuusiossa
ommella jotain lisää, vaikka kasseja.

Siihen mies viisaasti totesi,
että tietenkin,
eihän sitä opi kuin harjoittelemalla.

Taidanpa siis jatkaa harjoituksia
ja kerätä taas vähän lisää rohkeutta.
Ompelukoneen jätin jo itseni kiusaksi näkösälle.

Hih. Tykkäätkö sie vaihtaa verhoja
tai muita tekstiilejä?
Ompeletko ne mieluiten itse vai ostatko valmiina?
Entä odotatko jo lunta?
Mukavaa viikkoa!
:)

Ps. Onneksi pöytäliinassa on valmiiksi
himmeitä kahvitahroja...

28 kommenttia:

  1. Hienot tuli, hyvä sinä! Kyllä sinä kassien ompelustakin suoriudut ja harjoitus tekee tosiaan mestarin. Olen todella laiska vaihtamaan verhoja. Nyt pitkästä aikaa laitoin eri verhot ikkunaan kun oli tuo ikkunaremonttikin. Usein ompelen verhot itse, mutta nyt tuli kahteen ikkunaan ostettua valmiit laskosverhot. Mukavaa iltaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos, ehkäpä uskallan! :) Itse tehdyt verhot on kyllä kivoja, on vähän enemmän valinnanvaraakin. Täytyis itsekin vaan uskaltaa hankkia verhokankaat ja kokeilla. Leppoisaa iltaa myös sinulle!

      Poista
  2. Hienoja ompeluksia! On kyllä kiva kun on taitoa ja kone millä omella niin saa juuri sellaisia kuin haluaa:) Mukavaa tiistai-iltaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinne! :) On tuo kyllä kiva, kun on oma kone, niin voi edes tämmöisiä yksinkertaisia juttuja tehdä itse.

      Poista
  3. <3 Ompelukonepeikko selätetty eli ns. latu avoin. Hienoa että uskalsit aloittaa koska ompelu...kuten neulominenkin vie mennessään. Itse nykyään ompelen aika paljon korjausompelua, ei niinkään uutta...mutta kun joskus on taas aikaa niin ehkäpä jotain voisi taasen tehdäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, ei se peikko nyt ihan selätetty vielä ole, mutta askel kerrallaan! :) Pitäis vaan jaksaa harjoitella ja harjoitella... Sillähän siitä selviää.

      Poista
  4. Saat olla ylpeä. Viimeksi kun minä ompelin, tikkasin peukalonikin tohkeissani. Neula katkesi ja siinä minä sitten itku kurkussa noukin pinseteillä neulankappaleita peukustani. Tohelo, mikä tohelo!

    Verhoja vaihdan vain pakon edessä. Ne raukat näyttävät aina jotenkin onnettomilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autsis! Toivotaan parempaa onnea ensi kerralla! Ei ole kyllä helppo laji tämä. Saksia ja neuloja, kaikki katastrofin ainekset.

      Poista
  5. Mahtavaa, kun pysyit päätöksessäsi, lopputulos on upea! Kyllä sinä vielä kassejakin ompelet! Hienot sukatkin taas tulossa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kivaa, kun joku ompelus joskus onnistuukin kerralla. :)

      Poista
  6. Tsemppiä ompeluun! Minä ompelin muutama viikko sitten kangaskassin. Se oli oikein kiva ja helppo tehdä, mutta lähti jo ennen kuvien ottamista maailmalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Täytyy tässä käydä vähän läpi, mitä kassimatskua kotoa löytyis, ja tartteeko tehdä hankintoja. Vakaa aikomus on nyt yrittää! ;)

      Poista
  7. Hienot tuli! Ompelu on kivaa, mutta siinä on muka niin suuri vaivaa kaivaa se kone esiin. Se kone on kyllä ihan mun työhuoneen lattialla, mutta näin mä se itselleni selitän. Liikaa vaivaa :D Vuosi sitten leikkasin läjän tilkkuja peittoa varten....Lunta odotan jo todella paljon, jo senkin takia, että helpottuu kuran tulo sisään koirien tassuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mä en oo vielä päässy sille 'kivaa' asteelle, mutta 'mahdollista' on kans ihan mukava vaihe. Toivotaan, että luntakin saadaan, kunhan pakastaa!

      Poista
  8. Kaunis ilme keittiössä :) Mie ompelen ite lähes kaikki verhot, ostan alesta eri kokosia valmisverhoja/lakanoita/pöytäliinoja ja tuunailen sit niistä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tykkään, kun on nyt vähän valoisampi ilme sisällä, muuten on niin pimeitä päiviä. Ja tuolla taktiikalla ne kivoimmat verhot syntyykin! Mulla on niin paljon äiskän ompelemia verhoja, etten ole vielä ehtinyt itse ommella kuin yhden kapan, mutta eiköhän tää tästä lähe. ;)

      Poista
  9. Tosi kauniit tekstiilit olet ommellut. Minulla on ompelukone ollut tuossa makkarin nurkassa nyt yli puoli vuotta odottamassa ja vieressä pussissa muutama kangaspala. Jotenkin ei huvita yhtään. Mutta jos selättäisi taas ompelupeikon, niin voisi kipinä löytyä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mikähän siinä onkin, että ompelujumi usein tulee, ja kestää joskus pitkäänkin... Noo, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. ;)

      Poista
  10. Löysin blogisi sattumalta. Kauniita ompelutöitä.
    Minulla on myös blogi: pirrenblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
  11. Jee...ompelukonehommia!!! Nätit tyynyt niistä tulikin ja kangas on kaunis!! Meillä ei ole verhoja ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, joskus näinkin. ;) Kiitos! Kangas on äidin valitsemaa, kun hänen keittiössään ovat olleet aiemmin. Muistan vielä, kun epäilin näitä hankittaessa, että mitä tuommoinen kuosi oikein ikkunassa näyttää. Mutta hyvältähän se. Ja eihän niitä verhoja nykyään tartte ollakaan, kaunista on ilmankin, ja jotenkin ilmavaa! :)

      Poista
  12. Kyllä sinnikkyys palkitaan kuten sinunkin tapauksessasi. Aivan upealta näyttää!

    VastaaPoista
  13. Kyllä kannatti kaivaa se ompelukone kaapin kätköistä! Ihanat sukat tulossa, kuten kaikki sinun neulomukset ovat.

    VastaaPoista
  14. Hyvä sinä <3 Sinulta nyt onnistuu mikä vaan. Ihanat tekstiilit tulikin. Ja mikä sukkaakin tulossa <3 Ei voi kuin ihmetellä.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi! (: