Marraskuun valoja

Se on täällä taas.

Monen suomalaisen mielestä kenties

vuoden synkin kuukausi.

Pimeys. Marras. Pyhäinpäivä. Alho.

Ja silti...
Juuri pimeydessä valo loistaa kirkkaimmin.

Yhden kynttilän liekki riittää sytyttämään 

monta monta muuta.

Samoin ilo tarttuu. Hymy tarttuu.

Koitetaan muistaa se tässä syyshämärässä,

koitetaanhan?

Minä 'askartelin' itselleni hieman lisää

tunnelmavalaistusta kukkatelineestä ja

tuoksukynttilöiden jäljiltä säästetyistä ja 

puhdistetuista lasikipoista.

Kukkateline on pyörinyt jo jonkin aikaa 

tyhjänpanttina olohuoneessa, 

kun tarvitsin lisätilaa ikkunalle pelakuiden talvetukseen,

ja siirsin parvekkeelta pienen pöydän siihen tarkoitukseen.

Nyt halusin vähän naamioida kukkatelinettä 

sopimaan paremmin sisustukseen,

vaikka se edelleen on hassuhkossa paikassa hyllyn edessä,

kun se ei yksinkertaisesti muualle mahdu.

Lasikipot esiin ja kynttilät palamaan, tunnelmaa!

Unohdetaan se sijoituksen ongelmallisuus.

;)

Kierrätys kannattaa, näistä lasikipoista on moneksi.

Moni muukin asia, kuten pölypallot tai tiskit, unohtuu,

kun sammuttaa valot ja sytyttää kynttilöitä ja kausivaloja...

Eiköhän tällä taktiikalla yksi kaamos voiteta, hih.

Joulukuusen virittelyä odotelen vielä, 

siihen tuleekin tänä vuonna 

vähän erilaiset valot.

Siitä lisää sitten kuukauden päästä.

Sitä odotellessa,

toivon sinulle valoa marraskuun iltoihin 

ja harmaisiinkin päiviin.

<3

Syklaameja ja syksyistä neulottavaa

Nyt miulla on niitä kauan kaivattuja kukkia!

Tein parvekkeelle pienen syysasetelman.

Tälläinen siro ja simppeli,

helppohoitoinen ja jonkin verran kylmääkin kestävä.

Valitsin tällä kertaa

 minisyklaameja ja vihreitä kanervia.

En voinut vastustaa tätä väriyhdistelmää!

(Jep, kukissa pinkkikin käy.)

Muoviruukku on Etolasta (ei oo mainos vaan toteamus)

- siitä saa kätevästi pienemmän 

sisäruukun kahvojen kanssa nostettua pois,

joten istuttaminen ja mullanvaihto on helppoa.

Onneksi nykyään on olemassa kaikkia kivoja 

ratkaisuja parvekeistutuksille!

Mie oon käyny ihastelemassa näitä 

nyt joka päivä ja istuskellut auringossa,

joka ihme kyllä on aina välillä näyttäytynyt.

Syklaamin kukista tulevat miulle mieleen 

perhosen siivet ja sydämet.

En ole aina tykännyt syklaameista,

mutta Espoossa asuessani tykästyin niihin,

kun äiti teki miulle sinne syysasetelman,

jossa oli kirkkaan punaisia syklaameja,

ja nehän kukkivat siellä "etelän lämmössä" 

lasitetulla terassilla vielä joulukuussakin.

Hauskoja kukkia.

Minusta näiden nuput 

näyttävät ihan suljetuilta sateenvarjoilta!

Ja arvannette myös,

mikä on miun lempipaikka kotona tällä hetkellä?

;)

Hih. Noo, oon mie muutakin tehny ku istuskellu 

syysauringossa.

Reissailen viikottain Helsingissä ja kotipäivinä 

teen koulujuttuja ja viimeistelen gradua.

Sanomattakin lienee selvää,

että sukkapuikot käyvät myös kuumina tuttuun tapaan.

Vähän kirjoneulepainotteista on nyt!

Ylempänä ovat tuloillaan Metsäretket,

joiden yhteisneulonta on meneillään 

Niina Laitinen designs -facebook-sivulla 

ja alempana ovat *Finlandiat*,

jotka myöskin ovat Nipin suunnittelujälkeä.

Näistä ei vaan ihan sinivalkoisia tule.

:D

Mitään kovin nopeasti valmistuvaa ei siis 

ole tiedossa mutta toivottavasti sitäkin nätimpää.

Mukavaa loppuviikkoa!

Toivottavasti ehditte tehdä käsitöitä ja

välillä levähtää,

vaikka syysarki on koittanut.

<3

Pimeiden päivien varalle

Tänään oli huono päivä.

Tuskailin gradua,

tuskailin riittämättömyyttä,

tuskailin syksyä.

Tuntui taas, että mitään tärkeää en osaa.

Aikani itkeskelin.

Sitten lähdin ulos, lenkille.

 Hengittelemään.

Pokemoneja keräilin, 

hengittelin lähipuistojen syksyistä ilmaa.

Rauhoittuneena kotiin,

 sitten vielä ilta-aurinkoon geokätköä etsimään.

Mistä itseni löysinkään?

Joen rannasta, peltojen keskeltä.

Pihlajanmarjojen lomasta.

Syksynpunaista oli montaa sävyä.

Siinä ihmettelin ja puhelimen kanssa pyörin.

Kuva sieltä, kuva täältä.

Hengittelin syksyn värejä.

Saisikohan niitä purkkiin?

Että jaksaisi ne pimeät illat ja aamut,

ja sen harmaan siinä välissä.

No.

Ainakin ne tekevät huonoista päivistä 

parempia.

Pitää vain osata nähdä.

<3

Syksy sydämellä

Muistatteko vielä *ovisydämen*,

jonka esittelin pari vuotta sitten,

ja johon tein nyt keväällä *virkattuja narsisseja*?

Nyt kyseinen ovisydän sai syksyiset somisteet.

Minun oli tarkoitus virkata tähän 

auringonkukkia elokuuksi,

mutta se jäi, kun oli muuta hommaa.

Sydän sai vielä elokuun olla ovessa ihan 

ilman mitään koristuksia.

Sitten tässä yhtenä iltana selailin Pinterest-sivustolla 

kaikkia syksyjuttuja,

ja vastaan tuli tammenlehdistä ja -terhoista tehtyjä 

koristeita...

Siitä se ajatus sitten lähti.

HappyBerry Crochetin YouTube-kanava auki,

ja sieltä löytyi (kuten toivoinkin),

hyvät (englanninkieliset) ohjevideot 

syksyisiin koristeisiin:

*tammenlehti*

*tammenterho*

*vaahteranlehti*

Virkkuukoukku ja mitä-sattuu-olemaan-langat esiin.

Ruskea on Novitan Miamia, jota jäi pari kerää 

yhdestä paitaprojektista parin vuoden takaa,

harmaa Novitan Ipanaa yhden lastenneuleen jämistä,

loput Dropsin Parisia, 

jota sain nimpparilahjaksi useammassa värissä.

En halunnut ostaa turhaan uutta lankaa 

tällaista projektia varten,

joten lopputulos väreineen kaikkineen on 

tosiaan mitä sattuu.

Piti päästä kokeilemaan.

:D

Ihan hauskat somisteet tuli,

vaikka värit eivät ole ne mieleisimmät.

Menettelevät! Jouluksi sitten taas jotain muuta.

Tämän somistelun myötä toivotan 

mukavaa syyskuuta kaikille!

<3

Mitäs teillä on koukulla tai puikoilla 

tai muuten työn alla?

Syysjuttuja, joululahjoja vai jotain muuta?

:)

Peltipurkkeja ja syksyfiilistä

Syksy on tullut

myös sille parvekkeen puolelle,

jota ei ole lasitettu.

Siellä olikin oivallista kuvata näitä 

Aarikan peltipurkkeja,

joita pelastin tätini nurkista,

kun hän niistä kovasti halusi eroon.

 

Muistan samaiset purkit lapsuudestani,

siellä ne tädin hyllyssä olivat, siisteissä riveissä,

useissa väreissä.

Tuli aika nostalginen fiilis,

kun nämä sain!

Ne toisen väriset (en muista mitä kaikkia, ainakin ruskeat)

menivät toisiin osoitteisiin.

Hyvä kiertämään, eiks vaan.

:)

 

Purkkien kannet ovat pikkuisen naarmuilla 

mutta se ei minua haittaa yhtään, 

koska nämä tulevat ihan käyttöön.

Vielä tosin pohdin,

mitä näiden sisällöksi tulee ja mihin nämä asettelen.

Näytillä näiden kuitenkin täytyy olla!

Käyttöön tulivat myös nämä anopilta saadut ihanuudet,

 kannu ja kuusi lasia.

Eivät ole sinänsä arvokkaita mutta sitäkin söpömpiä. 

Näitä sai kuulemma aikoinaan aina uudella kuvioinnilla kesäisin.

Näissä on kuviointina karhunvatukoita, luumuja, mansikoita ja kirsikoita.

Hih!

Osasta ovat värit haalistuneet konepesussa mutta kuten sanoin,

nämä ovat käytössä - eivät koriste-esineinä.

Ja meillä tiskataan käsin,

joten eivät ainakaan tästä enempää haalistu.

Nyt kun muuten pohdin, 

niin paljon on tähän kotiin saatu tavaraa sukulaisilta.

Suurin osa huonekaluista,

kahvinkeitin, mikro, verhoja, pöytäliinoja jne.

Ja se on hyvä se.

:)

Verhoista ja pöytäliinoista puheen ollen,

syksy on tullut meille sisällekin.

Tykkään vaihtaa verhoja monta kertaa vuodessa ja 

syksyllä pitää tietenkin olla syksyverhot!

Tämän kapan ja pöytäliinan muistan jo jostain 

yli 10 vuoden takaa.

Yhä näyttävät kivoilta, äidin ompelemat.

Kankaassa on ihanat värit ja lehtikuviointi,

joka tosin ei tässä kuvassa oikein näy.

Lehdet ja ruutujen reunat olivat myös aikanaan kullanhohtoisia 

mutta kulta on pesuissa haalistunut pois.

 

Olen niin syksyfiiliksissä!

Nautin keltaisista peltomaisemista ja putoavista lehdistä,

pimenevistä illoista ja syksytunnelmasta kotona.

(Ja tietty villasukkien pitämisestä ja neulomisesta.)

 

Mitenkäs teillä?

Tuleeko syksy sisälle asti?

:)

Maanantai

Maanantait eivät ole aina
mukavia päiviä. 

Mutta kaikissa päivissä
on jotain hyvääkin.

Niin kuin vaikka 

kynttilänjalat,

jotka vihdoin sain keittiöön.

Tai valoilla piristetyt verhotangot, 

joita ei voi ottaa pois ku ei oo min...

 Ja mummon virkkaamat verhot, 

joita on monta metriä!

<3

Ja tämä ihanuus,
jonka ostin viikonloppuna,

kun en silmiäni irti saanut.
Ehkä jonkun ihanan kuvankin 

saan tuohon vielä...

(Koristeelliset kehykset 

on mun heikkous.)

Ja jos maltan vielä olla 

neulomatta muutaman päivän niin käsikin 

lakkaa vihoittelemasta 

ja pääsen taas asian ytimeen.

(Voihan vieroitusoireet...)

Kyllä tää(kin) viikko tästä!

Lehtivihreää

Puut varastoivat viimeisiä 

lehtivihreitä, 

kun minä varastoin vaan villasukkia. 

Puikoilta tipahti nyt miesten sukat, 

oisko kokoa 41-42.

Silmämääräisesti tein.

Puikot nro 3 ja 13 silmukkaa/puikko.

Kantapää vahvistettu ja kärjissä 

leveä nauhakavennus.

Lankoina kolmea eri 7-veikkaa.

(Kirjava valko-vihreä on joku ikivanha jämä, 

mulla on vieläkin siitä tehdyt lapaset käytössä.

Ensimmäisiä vanttuita, mitä olen tehnyt.)

Vahvennetun kantapään korkeuteen on 

muuten mulla semmoinen nyrkkisääntö,

että yhtä monta nostettua silmukkaa 

kuin on puikoilla silmukoita.

Eli siis nostettuja 

silmukoita pystyrivissä on esimerkiksi

näiden sukkien kantapäässä 13

ennen kavennuksia.

Ymmärsikö kukaan mitä tarkoitan?

:D

Mie vaan teen kantapään yleensä tuolla 

periaatteella,

joskus vielä kierros kiellon päälle.

Että näin. 

Syksyn viimeisiä auringonsäteitäkin 

sain vielä kuviin!

Pian käy kuvausaikakin päivästä lyhyeksi.

Runo 8#

Olisin suudellut rosoisia huulia,

sileitä tai veden kuluttamia,

tuulen tekemiä rohtuneita.

Halannut havuntuoksuista syliä,

hengittänyt pihkaa ja tulta.

Kulkenut paljain jaloin pitkin

vihreää untuvapeittoa.

Hipaissut viimeisiä valonsäteitä

latvojen yllä.

Silittänyt syvään uurtuneita ryppyjä

naavaisissa kasvoissa,

jotka nukkuvat ikiuntaan.

Maannut kallioilla

kuunnellen haavanlehtiä,

joiden kaiku soi hiljaisuudessa,

kun pian sataa lunta.

Mutta minun täytyy mennä

sinne,

missä sade murtuu betoniin, 

ja syksy on meren harmaa.

Kätevä emäntä

Leipominen on vaarallista.

Tai ainakin veitsen peseminen!

Enkä siksi harrasta sitä usein. 

Etenkään näin gluteenittomana!

Mutta tänään mulla napsahti jokin päässä, 

joten sen lisäksi, että 

- pesin pyykkiä

- tein porkkana-perunasosekeittoa

- silitin ja vaihdoin keittiöön 

uudet (vanhat) verhot ja pöytäliinan

- siivoilin 

...myös leivoin!

Järkytyin itsekin. 

Ohjeesta saan kiittää kaimaa, 

käykää kurkkaamassa Ihan oikea blogi? ja 

Johanna N:n jakama resepti.

Kiitos kaima!<3

En ole kyllä uskaltanut vielä maistaa, 

kun se on niin kuumaa! 

Tuoksu on kyllä taivaallinen.

Taidankin jäädä nautiskelemaan 

siitä näin kynttilöiden 

valossa. 

Kohta herkutellaan raksun kanssa.

Kanelintuoksuista sunnuntaita toivottelee siis 

tällainen satunnaisesti kätevä emäntä.

;)

Sinappisia sadepäiviä

Piti tehdä pientä 

ja pirteää vastapainoksi 

miestensukille. 

Tuli sinapinkeltaista palmikkoa. 

Ohje täältä noin muuten 

mutta sen "pitsin" olen korvannut niin,

että joka toisella kierroksella 

neuloin kaksi silmukkaa oikein ja joka 

toisella ensin jälkimmäisen silmukan 

oikein ja sitten ensimmäisen 

- ikään kuin palmikkoa siis.

En halunnut reikiä.

Ja nämähän ovat lyhyempivartiset 

kuin ohjeen sukat.

Kantapäät kaksinkertaisesti vahvennetut 

ja kärjissä leveä nauhakavennus.

Puikot nro 3, 

silmukkamäärät suoraan ohjeesta.

Lankana Nallea.

Mallihan oli superhelppo mutta 

aikaa meni ihan turhauttavan paljon, 

kun en vaan ehdi tehdä mitään,

 koska opiskelu vie niitä 

tunteja vuorokaudesta välillä enemmän 

kuin niitä on. 

Pyh!

Erinäisiä juttuja on kuitenkin tekeillä, 

joko ihan jo puikoilla, 

koukulla tai vähintään pääkopassa...

;)