Minä ja puutarha - 10 faktaa

Bongasin Maatiaiskanasen elämää -blogista hauskan haasteen, jossa vastataan kymmeneen kysymykseen itsestä ja puutarhasta. Minusta idea oli kiva ja helposti lähestyttävä, joten otan siitä itsekin kopin! Juu-u, tiedän, että minulla ei vielä ole omaa puutarhaa, mutta sehän ei tarkoita, ettenkö olisi puutarhaihminen! ;) Hih. Jos muuten haluat, niin ota siekii koppi tästä haasteesta. Vastauksia on kiva lukea!

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Äidilläni on ollut puutarha niin kauan kuin muistan, jokaisen kodin yhteydessä. Olen imenyt siis puutarhatietoutta itseeni tavalla tai toisella ihan vauvasta asti. Vahvoja muistoja lapsuudesta ovat vasta leikatun nurmikon tuoksu, omat omenat ja herukat, sekä erilaiset kukkapenkit. Muistan elävästi suurien kivien ympärille tehdyt istutukset ja kasveista etenkin päätähuimaavat ritarinkannukset, tuoksuvan juhannusruusun sekä iloisen keltaiset päivänliljat. Lapsuuteni puutarha oli iso. Oli yläpiha, alapiha, ranta laitureineen ja pieni metsikkö, jonka läpi meni polku postilaatikolle ja ulkohuussille.

2. Vahvuuteni puutarhurina
Tutkin ennen kuin hutkin. Otan mieluusti selvää asioista ensin, ennen kuin päätäpahkaa kokeilen. Mietin nytkin, vaikka on vain parveke, että mitkä kasvit siellä viihtyvät, eteläisessä paahteessa. Kuinka kauan mikäkin kukkii, voiko jonkin kasvin saada talvehtimaan jne. Samaa tekisin oman puutarhan kohdalla. Uutta pihaa katselisin ensin yhden kokonaisen kasvukauden tekemättä suuria muutoksia, jotta näkisin, missä on mitäkin, ja miten piha vuoden aikana elää, miten valo tulee mihinkin kohtaan puutarhaa... Juu nou.

3. Haasteeni puutarhurina
Tämä on vaikein kysymys! Kai se kaikkien puutarhurien kohdalla on niin, että välillä on malttamaton, turhautuu, kun ei pääse tekemään jotain tai jotain jää tekemättä. Tai sitten vastaavasti vetkuttelu ikävien hommien kanssa, ne vain lykkääntyvät. Mutta täytyy vastata tähän sitten joskus uudestaan, kun se oma piha on.

4. Unelmieni puutarha
Saanko tehdä listan?
- Mahdollisimman vähän leikattavaa nurmipinta-alaa.
- Korkeintaan pari omenapuuta.
- Useampi herukkapensas, mustaherukat on mun suurinta herkkua.
- Kunnon kokoinen ja kaunis kasvihuone, jossa voi myös oleskella.
- Polkuja ja istuskelupaikkoja.
- Kellari tai muu sopiva tila daalioiden ym. talvetukseen.
- Perennapenkkejä ja ruukkupuutarha.
- Vaahterat ja erikoisemmat kuuset on lähellä sydäntä.
- Kunnon kompostisysteemit!
- Takorautainen kaariportti köynnösruusulle/kärhöille, ja muutenkin tykkään kaikista takorautajutuista valtavasti. Niitä sais olla.
- Ei mitään vesiaiheita, ainakaan isoja. Inhoan niiden putsaamista (kokemusta on).
- Erilaisia pintoja ja muotoja, tykkään ajatuksella sommitelluista kokonaisuuksista. Haaveilin joskus muuten maisemoijan ammatista. :D
- Värejä, värejä, värejä. Minusta puutarha saa hehkua!
- Auringonkukille oma ala. <3

5. Puutarhakirja pöydälläni
Hmm. En omista. Jos tarvitsen, lainaan. Paljon tietoa löytyy myös netistä. Hankin kirjoja sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani
Auringonkukat, liljat, pelargoniat, krookukset, pionit.

7. Vihannes/kasvis, joka löytyy aina puutarhastani
Salaatti. Kaikki muu fiiliksen mukaan. Tomaatit, porkkanat ja sipulit vois olla se juttu.

8. Paras puutarhavinkkini
Hiljaa hyvä tulee.

9. Lempipuutarhatyökaluni
Harava! Ja kottikärryt sekä kevyt lapio. Rakastan haravoimista. Olen ollut pari kesää hautausmaalla töissä, ja olen asunut pari vuotta vuokralla omakotitalossa, jossa oli isohko piha ja paljon puita. On siis tullut haravoitua jonnii verran. Tykkään siitä tosi paljon, käden jälki näkyy heti. Ja mieluiten nostelen kasat kottikärryyn haravan ja lapion avulla, joten ei tartte kyykkiä turhaan.

10. Mottoni
Nauti hetkestä kerrallaan.

Oma bonuskysymys: Mikä on parasta puutarhassa?

Minusta se on puutarhan vertauskuvallisuus.

Puutarha opettaa paljon, ja antaa paljon.

Ja sitä sietää miettiä, että jos kohtelisi

toisia ihmisiä samoin kuin puutarhaansa,

niin millaista se olisi - parhaimmillaan, pahimmillaan?

Niinpä. Ihmissuhteet vaativat monesti 

samoja asioita kuin puutarhakin. 

Työtä, vastuullisuutta, luottamusta,

 huolenpitoa, rajoja ja rakkautta,

luopumista, sadonkorjuuta...

Ja aina kaikki ei ole omissa käsissä.

Armollinenkin pitää osata olla.

<3

Menninkäisiä ja maltillisia ostoksia

Kukkainnostus on vaarallista.

Se on saanut minut nyt muutaman viikon 

sisään jo toisille puutarha-aiheisille messuille,

jonne "minun ei pitänyt olla menossa"!

*Maatiaiskanasen elämää -blogin* Hilu nimittäin

heitti minua lauantaiaamupäivästä viestillä,

että kiinnostaiskos minua nyt kumminkin lähteä,

ois liputkin.

Emmää kovin kauaa miettiny.

Söin nenän edessä olleen ruokalautasen tyhjäksi,

ja hyppäsin auton rattiin.

Hilu kyytiin ja nokka kohti Lahden Pihapiiri-messuja.

Simppeliä! 

Nää menninkäiset oli ihania!

Olimme Hilun kanssa tavanneet vain 

kerran aikaisemmin livenä,

kun hän tuli tuomaan erästä arvontavoittoa viime syksynä.

Silloin olin itse hirveässä flunssassa ja ihan töttöröö,

joten se kohtaaminen jäi ihan vaan ovensuuhun.

Tällä kertaa oli enemmän aikaa ja vähemmän pöpöjä,

ja olikin tosi kiva päästä tutustumaan

kanssabloggaajaan paremmin!

:)

 Päivä menikin sitten oikein rattoisasti!

Kiitos Hilu hyvästä seurasta!

<3

Kiertelimme rauhassa messualuetta,

kävimme välillä kahvilla ja kuuntelimme 

sekä *Versoja Vaahteramäeltä -blogin* Riinan

että *Tuuliannikan tuvassa -blogin* Ansun esitelmät.

Molemmat olivat mielenkiintoisia ja hyviä esitelmiä.

Riina puhui puutarhan muokkaamisesta oman kodin näköiseksi,

ja Ansu esitteli tekemäänsä romutaidetta.

:)

Riinaa oli myös mukava jututtaa pariinkin kertaan

hänen omalla blogipisteellään.

Viime syksystä asti olen muistaakseni hänen

blogiaan aktiivisesti seuraillut.

Oli siis kiva tavata!

Samalla pääsin ilokseni tapaamaan myös hänen siskonsa,

joka kirjoittaa puolestaan 

*Kesätuulian mutamäki -blogia*! Jei.

Eli rento meininki!

Entäs ne ostokset?

No, tällä kertaa itse ostin vain kimpun valkoisia liljoja

sekä silmälasienpuhdistusainetta!

Olen jälkimmäistä ostanut ennenkin (Optikon oma)

nimenomaan messuilta, ja siitä on meillä tykätty.

Liljoja sen sijaan en ole ikinä ennen hankkinut 

leikkokukkina kotiin, hassua.

Spontaani päivä vaatii ilmeisen spontaanit huvit!

Muuten ei nyt tullut ostoksia tehtyä kummemmin.

Keskityin enemmän katseluun ja ihmettelyyn.

Kesäkukkasesonki on vielä edessäpäin,

joten kukkahankinnoilla ei ole kiire.

Älysin myös ottaa kuvia;

Helsingin messuilla en tajunnut ottaa tietoja 

ylös valitsemistani liljan sipuleista,

joten korjasin asian nyt!

Tällaisia kaunottaria on luvassa,

 mikäli ruukkukasvatukseni onnistuu toivotusti.

Mikäli siis ylipäätään muistin oikein, 

että ne oli nyt just näitä mitä valitsin!

Olen kyllä melko varma ainakin

kolmesta alimmaisesta.

;)

Noo, katsotaan, pääsenkö yllättymään.

Vähän jäin funtsimaan yhtä oriental-liljaa,

että otinkohan sitä vai en...

Sen näkee sitten.

;)

Jännäillään nyt kuitenkin ensin,

milloin leikkoversioiden kukat aukeavat.

Hilu muuten lupasi miulle pari tomaatin taimeakin

jo tuossa aiemmin keväällä.

Pääsen kokeilemaan niiden menestystä parvekkeella.

Käyn hakemassa taimet tuossa kesän korvilla,

ja samalla toivottavasti pääsen ihailemaan myös 

Hilun poppoon pihamaan kukkaloistoa.

Ja ehkä kanoja?! <3

Hih. On tää hassu tunne,

kun blogien kautta pääsee tapaamaan 

ihan oikeita tyyppejä.

Aika huippua!

Ootko sie tavannu ketään blogituttua koskaan?

Kenet ehkä haluaisit tavata?

Ja mitäpä siun viikonloppuun muuten kuuluu?

:)

Huomenna mie yritän palata ruotuun

ja kuvata ja postailla syysversiot 

niistä mummoruutusukista.

Ekaa kertaa kevätmessuilla

Joskus sitä löytää itsensä paikoista,

jonne ei kuvitellut menevänsä.

Tänään tuo paikka oli Kevätmessut

Helsingin messukeskuksessa.

Toki olin kyseiset messut noteerannut,

niitä ei ole muutamaan viikkoon voinut 

etenkään puutarhablogien puolella välttää huomaamasta,

mutta ajattelin että en minä sinne lähde.

Ja kas kummaa, lauantaiaamuna laitoin viestiä äidille,

 että ootteko menossa...

Ja tunnin päästä istuin autossa matkalla Helsinkiin.

En ollut muistanutkaan, että äidillä ja hänen miehellään

on tapana käydä kevätmessuilla, siispä siivellä messiin, 

lipustakin sai opiskelija-alennusta.

Tämä oli ensimmäinen kertani Kevätmessuilla,

joten minulla ei ollut varsinaisia odotuksia

tapahtuman suhteen,

vaan menin ihan avoimin mielin ihmettelemään.

Ihmettely kääntyi jo aika pian ihastukseksi,

kun pääsimme niin kutsuttuun ideapuutarhaan,

joka oli tänä vuonna Liisa Ihmemaassa -teemainen.

Ideapuutarha oli toteutettu tosi hauskasti 

ja teeman mukaisesti.

Oli outoa, kummallista, kaunista ja kutkuttavaa.

Näissä kuvissa on vain osa kaikista 

hienoista yksityiskohdista, 

mutta saatte jonkin käsityksen tunnelmasta,

vaikka ette olisi messuilla vierailleetkaan.

Hullun Hatuntekijän salaattimaa!

Ja olihan siellä ihan valtavasti kaikkea muutakin nähtävää.

Kävimme mm. kuuntelemassa Maija Stenmanin luennon

ruukkuistutuksista,

ja kiertelimme katselemassa kaikkia rakennusjuttuja,

pihasaunoja, huvimajoja, kasvihuoneita... 

Kaikkea mikä nyt aihepiiriin liittyy.

Ohjelmaa oli varmasti jokaiseen makuun.

Tuo Stenmanin luento oli ihan mielenkiintoinen,

vaikka siinä olikin itselle tosi tuttua asiaa.

Uutta oli se, että yrtit viihtyvät kuulemma paremmin 

ruukussa kuin avomaalla, 

joten siitä kiinnostuin nyt lisää.

Täytyy tuonne oman parvekkeen olosuhteisiin sopivia 

yrttejä istuttaa yksi ruukullinen kesäksi.

Oikeiden ja askarreltujen kukkien yhdistelmä
oli kiehtova!

Ja ruukuista puheen ollen,

minunhan ei pitänyt mitään ostaa,

mutta enhän voinut vastustaa tätä

muoviruukkutrioa.

Kauniita ja kevyitä, semmosia saa ruukut ollakin.

Ei ekologisin vaihtoehto mutta uskon näiden 

kestävän aikaakin.

 

Ja kun oli kerran lisää ruukkuja,

niin tuumasin, että oishan se kiva sitten kumminkin 

saada myös niitä liljoja kokeiluun...

Ja pian olimme äidin kanssa valitsemassa 

liljojen sipuleita.

Messutarjous 25kpl/20e sopi meille oikein hyvin.

Mie otin kymmenen sipulia ja äiti loput.

Siellä oli kyllä valtavasti kaikkia ihania sipuleita ja

juurakoita myynnissä, mutta tyydyimme pääosin ihastelemaan.

Äiti osti kyllä lisäksi pari pussillista gladioluksia, 

sekä kauan etsimänsä keltaisen pionin.

Viime kesänä hänellä kokeilussa olleet

 gladiolukset kukkivat tosi kauniisti,

ja hän tykästyi niihin.

Lisäksi pioneja hänellä on nyt tosi monessa värissä,

- vaaleanpunaisia, valkoista, pinkkiä, ruskeanpunaista.

Ne ovat upeita vuodesta toiseen.

Ei uskois että tämmösistä tulee kauniita kukkia!

Tietysti pistimme puoliksi myös 

sellaisen 50 tulppaanin kimpun.

Isot kukkakimput kun ovat semmoinen messujuttu.

;)

Notta tuli sieltä nyt jotain tuomisia kotiinkin asti,

ja voin sanoa, että oli tosi mukava messupäivä.

Rauhassa kierreltiin ja katseltiin ja ihasteltiin.

Jäi hyvä mieli! Menen mieluusti toistekin.

Jotta kotiinkaan tullessa ei kukilta voisi välttyä,

niin pensasköynnöskrassi päätti ilahduttaa minua 

ensimmäisellä taimenalullaan saunan ikkunalla!

Laitoin viikko sitten ihan vain yhteen ruukkuun 

kokeeksi kolme siementä.

En malttanut odottaa toukokuuta ja kaikkien 

kylvämistä ulos.

;)

Orvokit myös availevat nuppujaan huimaa tahtia,

se sopii miulle!

Hih, tämmöisiä kukkaistunnelmia minulla.

Oikein kukkaisenerginen päivä!

Mites siulla?

 Ootko käyny Kevätmessuilla nyt 

tai aiempina vuosina?

:)

Pastellilapaset

Innostuin joskus taannoin 

ostamaan Novitan Lapaslehden 

ja jotenkin tuon huiviprojektin 

jälkeen minua alkoivat nuo lehden

Tähtitaivas-lapaset kiinnostaa. 

Ilman noita tyhmiä helmiä tietysti. 

Käytännöllisyys ennen kaikkea...

Tuumasta toimeen!

Ensin tein siis ihan tavalliset lapaset 

valkoisesta 7-veikasta pikkupalmikkoresorilla 

ja opettelin samalla tuon kiilapeukalon. 

En vain jostain syystä ole kokeillut sitä aiemmin. 

Tästä lähtien teen sen varmaan aina, 

on niin helppo ja istuu hyvin. 

Kaikki sujui tähän asti oikein mainiosti, 

parina iltana tuli valmista.

Sitten alkoivat ne vaikeudet. 

Ensinnäkään, en osannut yhtään päättää, 

minkä väriset päälliset lapasiin teen. 

Mallailin suurin piirtein kaikkia Nalle-lankoja,

joita sattui kotona olemaan mutten ollut 

tyytyväinen värivalikoimaan. 

Olin kuitenkin päättänyt, 

että uutta lankaa en osta näitä varten. 

Nurmilintu-huivista jäänyttä Huurrettakin kokeilin 

mutta siitä ei oikein tullut mitään,

eikä se varmaan käytössä kestäisikään.

Lopulta (usean kokeilun jälkeen)

 päädyin kolmeen jämäkerään, 

joista mikään ei olisi yksinään riittänyt, 

eikä kahden kerän väriyhdistelmä olisi

toiminut sinällään. 

Siksi lopputulos on nyt tällainen 

erittäin hempeä pastellihässäkkä:

jotain Nalle Taikaa, meleerattua beigeä ja

omituisen sävyistä vaaleanpunaista.

Ongelmat eivät kuitenkaan tähän loppuneet. 

Suurin osa niistä sai alkunsa siitä,

että seurasin ohjeen mallikuvaa hieman 

huolimattomasti ja jouduin välillä purkamaan. 

Lisäksi olin löytävinäni pari virhettä ohjeesta: 

Oikean käden päällislapasen peukalokiila tuskin 

tulee 2 silmukan päähän 3. puikon alusta, 

kun vasemman käden päällislapasen kiila tulee 

käytännössä 1 silmukan päähän 2. puikon lopusta. 

(Huom. vasemman päällislapasen silmukkamäärät puikoilla 

1-4 ovat 11, 11, 9 ja 9, oikean toisin päin,

eli 9, 9, 11 ja 11, koska ne tehdään peilikuvina.) 

Muutoinhan ne tulevat eri kohtiin!

Lisäksi II-ruutupiirroksen pitsikuvion 

13. kierroksen lopussa on neulottava 

3 oikein yhteen, eikä vain kaksi. 

Muutoin silmukkamäärät eivät 

täsmää seuraavalla kierroksella.

Juupajuu. 

En voi sanoa kyllä muutenkaan, 

että olisin erityisemmin tuon pitsikuvion 

tekemisestä nauttinut,

vaikkei se nyt loppupeleissä niin 

vaikeaa ollut tehdäkään. 

Jokin juttu siinä nyt ei vaan napannut. 

Valmista tuli kuitenkin!

Eiköhän nuo ole ihan mukiinmenevät 

joululahjalapaset, 

vai mitä olette mieltä?

Seuraavaksi aion viettää kunnon 

terapiatuokion hyvin maanläheisten 

ja tummien värien parissa, 

sillä listalla on miesten villasukkia! 

Ah, pääsen lähemmäs omaa värimaailmaa.

<3

Sitä ennen,

loppukevennyksenä, 

kattokaa ny kuin upeita mein äiskän 

liljat on (hempeydestään huolimatta)...

                  

Mummokukkia

Meni hermot 

nuupahtaneiden ja kotiloiden natustamien

kesäkukkien kanssa...

Mun kauniit samettiruusut oli syöty ihan kokonaan,

kun olin muutaman viikon poissa vahtimasta.

Noh, nyt on krysanteemit portinpielessä. 

Niistä kuvia ehkä sitten,

kun kukat aukeavat kunnolla. 

Rapunpielessä sen sijaan on nyt syklaameja.

En tiedä, onko liian aikaista niille 

mutta kokeillaan.

Syklaami on mummokukka, 

jos minulta kysytään.

Se tuoksuukin mummolle, 

kuten mies ilmaisi asian. 

Mutta se teki minuun vaikutuksen viime syksynä, 

kun sain äitini tekemän syysistutuksen.

ja siinä oli syklaameja:

Sori, huono kuva!

Nuo syklaamit kukkivat kauniisti 

vielä joulukuussa tässä 

lasitetulla terassilla!

Tällaista tällä kertaa. 

Koti ei vaan oo koti ilman kukkia. 

Viherkasveja on pakko olla ja jotain väriä 

ulkona - vähintään ruukuissa. 

Ehkä jonain päivänä on se ihan oma piha

ja puutarha.

<3

Kukkia kukkia paljon kukkia

Paluu Espoon kevääseen.

Kyllä oli useiden

viikkojen poissaolon

jälkeen häkellyttävä

muutos pihassa.

Vihreää.

Ja kukkia.

Joka paikassa!

Nyt kun vielä saisi

ruohonleikkurin

mahdollisimman pian

tänne, ennen kuin

kaikki villiintyy...

No, sitä ennen

nautin ruukkuistutuksista...

...ja kesän ensimmäisistä kaunottarista,

joita on valehtelematta

satoja vielä nupullaan!

Useita eri versioita.

<3