Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3