Tiivistetysti

Moikka! Pitkästä aikaa.

Blogissa on ollut hiljaista,

mutta minä olen tehnyt töitä 

tukka putkella koko kesän,

joten vetoan siihen.

Välillä olen koittanut neuloakin.

Siitäpä läksinkin teille nyt vähän päivitystä tekemään.

Ainoa valmistunut neuleasia sitten viime kerran

 on tänään valmistunut pari villasukkia.

Näiden tekeminen oli alkuinnostuksen jälkeen 

tahmeaakin tahmeampaa,

mutta lopputulos on todellakin ärhäkän kesäisen 

kirkkaan vihreä - eikä toistu kuvassa kunnolla. :D

Nämä menevät lahjalaatikkoon.

Oikein perussukat lyhyillä varsilla.

(Siinä kohtaa loppui motivaatio.)

Neuloin 2,25mm sukkapuikoilla,

ja sukista tuli ehkä kokoa 39.

Se on villi veikkaus, en ole mitannut,

koska tein ihan fiiliksen mukaan.

Huh, ihana saada nuo puikot johonkin muuhun käyttöön!

No sitten, kesken mulla on useampikin työ.

On yksi briossikauluri, yhdet toiset sukat, yksi palapeitto 

ja tämä:

Tämä on ihana ja kutkuttava projekti,

Veera Välimäen Breathing Space -paita.

Maltan tuskin odottaa, että se valmistuu!

En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa hihojen neulomista.

Ja mitäs muuta?
Yhtenä sateisena iltana innostuin valamaan 

yhden jämäkynttilän.

Sinne menivät nekin vähäiset jämät, joita kaapista löytyi.

Ei se mitään.

Nyt on taas yksi tunnelmanluoja pimeneviin iltoihin.

Ja tähän loppuun vielä vähän maistiaisia!

Ruukkutomaattien satoa saa keräillä nyt päivittäin.

Hyviä ovat ja kauniin värisiä.

Siinä ois päällimmäisiä asioita pähkinänkuoressa.

Nyt minä lähden syömään perjantai-illan iloksi pitsaa,

 ja sitten pakastan noin kymmenen litraa mustikoita.

Ihan ostomustikoita tutun kautta,

metsään en ole itse ehtinyt!

Ajattelin myös leipasta mustikkapiirakan.

Täytyy sitä jotain piristystä olla,

kun jouduin nuhan takia loppuviikoksi saikulle.

Ei koronaa, eikä muutenkaan vakavaa,

mutta tällä hetkellä vähänkään kipeänä ei voi töihin mennä.

Sen jälkeen onkin enää kaksi 

(kiireistä) viikkoa töitä jäljellä.

Haipakkaa haipakkaa.

Mitenkäs siellä?

Mukavaa alkavaa elokuuta!

Vähän toivon, että se olisi itselle 

vähän leppoisampi kuin koko vuosi

tähän mennessä...

Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Varrettomat sukat

Edellisistä sukista jäi vielä

jonkin verran Nalle Gardenia.

Siitä syntyi vielä tällaiset varrettomat sukat,

ja vähän lankaa vielä jäikin.

Saajakin näille on heti tiedossa.

Muistelen, että tätini on sanonut pitävänsä 

erityisesti varrettomista villasukista,

ja värimaailmakin hänelle sopii...

;)

Koko 37-38,

neulottu kolmosen puikoilla,

14s/puikko.

Ihan perussukkaa!

Kohtahan näillekin alkaa olla taas käyttöä.

Sitä ennen odottelen tomaattien kypsymistä,

ramppaan lääkärissä,

ja saan harmaita hiuksia kaikista ötököistä,

jotka yrittävät valloittaa ruukkuistutukseni...

On kirvoja, toukkia ja vihannespunkkeja.

Kaikki kuivan kesän vitsaukset.

Menetetty on jo osa krasseista,

kerrottu miljoonakello, mansikka ja timjami,

kohta myös keltaiset samettiruusut.

Tosi kiva. Eih.

Kohta pääsee maistamaan Aranka-tomaatteja!

Noh. Onhan tänä kesänä jo kaikki ehtinyt 

kukkiakin - ei tämä nyt niin vakavaa ole,

mutta harmillista.

Mitenkäs sinun kesäkukat voivat?

Entä ovatko sukkapuikot ja virkkuukoukut 

vielä lomalla vai joko on uusia 

juttuja työn alla?

Miulla on yksi virkkuutyö valmiina 

odottamassa esittelyä,

siitä lisää myöhemmin.

Vielä kaikille 

Vuodenaika-haasteeseen osallistujille tiedoksi:

jatketaan kesän haastetyön tekoaikaa tuonne 

elokuun loppuun asti!

Aika harva on kesän postausta vielä tehnyt,

joten nyt ehtii vielä.

Teen koostepostauksen elokuun lopulla.

Syksyisiäkin haastetöitä saa toki jo tehdä.

;)

Kaunista elokuun alkua kaikille!

<3

Vapaapäivä

Lauantai.

Vapaapäivä minullakin kuuden päivän työputken jälkeen,

ja sunnuntaiksi taas töihin.

Tämä vapaapäivä onkin käytetty hyvin.

Kävin kampaajalla ja miehen kanssa syömässä ulkona.

Sitten vielä saunaan,

ja loppuillan olla möllötän.

Blogitekstinkin ehdin kirjoittaa, jei.

Saatte nyt tällaisen kukkaisen kuvakavalkadin

kuluneelta viikolta.

Kuvia olen koittanut ottaa aina kun ehdin,

mutta kirjoittelu jää kyllä kummasti,

jos ja kun se työpäivä venyy sinne 18-20...

Myöskään vatsavaivojeni syytä ei ole saatu 

vielä selville, joten olen rampannut myös lääkärissä.

Huokaus. Voitte uskoa, että odottavan aika on pitkä.

Onneksi sain jotain lääkitystä, niin ei tunnu 

enää aamuisin siltä kuin heräisin vatsataudissa.

Että on tässä vähän kaikenlaista!

Mutta kuten sanottu, niin täytyy osata iloita 

pienistä asioista.

Ja tällä hetkellä olen tosi iloinen tästä pienestä 

paratiisista parvekkeella.

Se rauhoittaa, vaikka mielessä (ja vatsassa)

välillä myllertääkin.

Ensimmäinen lilja on alkanut kukkia jo.

Tällainen valkoinen (jota en edes muista valinneeni),

kaunis ja hieman torvimainen - ja aika pahanhajuinen.

:D

Onneksi parveke tuulettuu aika hyvin,

joten haju ei jää tyrmäävästi leijailemaan,

vaikka kolme kukkaa onkin auki.

Ensimmäinen tomaattikin on alkanut lupaavasti

punertaa, joten kohta saadaan maistiainen!

Auringonkukat ovat myös aivan villiintyneet.

En ole laskenut nuppuja, mutta niitä on paljon!

Keltaiset miljoonakellot ja tähtisilmätkin

pursuavat pian hauskasti ruukun reunojen yli.

Kukkia riittää! Vaikka työpäiviinkin.

Päiväriparin vikan päivän raamiskisana  

oli ns. Raamattu-cooper,

jossa 12 minuutin aikana piti tuoda papille 

niin monta vihjeiden eli raamatunkohtien

 mukaista esinettä kuin mahdollista...

Kesän eka ripari onkin siis

konfirmaatiota vaille taputeltu.

Oli min eka päiväripari koskaan. 

Ihan mielenkiintoinen kokemus,

taas vähän uutta vaikkakin tutuilla elementeillä.

Työfiilistelyistä kerron kuitenkin enemmän jossakin 

omassa postauksessa kesällä myöhemmin.

;)

Nyt toivon iloa ja valoa sun sunnuntaihin 

ja tulevaan viikkoon!

<3

Arki rullaa ja kasvit kasvaa

Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.

:)

Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,

sekä nämä mustasilmäsussut,

jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.

Kattokaa ny, reilu viikko sitten:

Ja nyt:

Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!

Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.

Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.

Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,

ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.

Muurinkelloa olen harkinnut,

mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?

Se jää nähtäväksi.

;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa

ja hanskat tallessa.

Kokeileva ruukkupuutarha

Mikäs se tässä möllöttää?

Jep, tomaattipa hyvinkin.

Pink Baby Plum F1

Kävin tässä alkuviikosta pyörähtämässä 

Hilun (Maatiaiskanasen elämää) hoodeilla,

ja hain häneltä pari tomaatintainta,

kuten oli jo aiemmin keväällä sovittu.

Tuo pitkä roikkana on miniluumutomaatti Pink Baby Plum F1,

ja tuossa vieressä oikealla 

on vähän huonosti kuvasta erottuva

coctailtomaatti Aranka.

Pieniä ja makeita molemmat.

Noh, jos nyt ensin edes saan nämä kasvamaan!

On tuolla tuo yksi tomsku jo vähän niin kuin 

lupailevana...

Kaikkee täytyy kokeilla!

Nyt sitten vaan varkaita pois napsimaan,

ja lannoitustakin täytynee pohtia.

Valoa ja lämpöä pitäis olla ihan riittämiin.

Tomaattien juurelle istutin

pari tavallista samettiruusua.

Josko ne pitäisivät osan ei-toivotuista ötököistä loitolla.

Ei täällä kyllä toistaiseksi ole näkynyt 

kuin eksyneitä pörriäisiä, leppiksiä, pieniä hämähäkkejä 

ja muutamia harsosääskiä.

Heh. En suoraan sanottuna tiedä tomaatinkasvatuksesta 

juuri mitään,

mutta jostainhan se on aloitettava.

Kokeilemista ei estä mikään!

Pitäkee peukkuja, että saahaan ees maistiaiset...

Notta tomaatit on.

On myös jotain muuta uutta.

Kävin nimittäin viikonloppuna äiteen kanssa 

Mustilassa (Arboretum Mustila),

ja äiti sponssas mulle muutaman kukan...

 

Aikani pähkäilin, mitähän ihmettä valkkais.

kun oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla.

Sitten ihastuin tähän limenvihreään värinokkoseen.

Hetken tosin arvoin tämän ja sellaisen huikean 

oranssin värinokkosen välillä,

mutta vihreän raikkaus voitti tällä kertaa.

Nokkonen oli siis ykkösvalinta,

ja sen kaveriksi mallailimme erilaisia kukkia.

Lopulta tuo hennon vaaleanpunainen pelakuu 

ja pinkihkö (ei oo livenä ihan noin pinkki)

kerrottu miljoonakello valikoituivat asetelmaan,

josta tulikin tosi kaunis.

Tykkään!

On se näköjään niin,

että en pysty pitämään näppejäni irti pelakuista.

Kun annat pikkusormen...

Ja jep. On taas niin hempeää ja vaaleanpunaista,

että hieman huolestuttaa,

mutta nää sopi kaikkein parhaiten nokkosen seuraan,

ja sitä hempeyttä on parvekkeella nyt vaikka

muille jakaa.

Vehreältä ja täydeltä alkaa näyttää,

mutta jotain mahtuu vielä varmasti sekaan.

Ei oo ees ahdasta!

Vaikka mies vähän huokailee siihen malliin 

välillä että laita itte tomaattinarus sinne kattoon...

Noo, ripusti hää ne kumminkin.

Hih. ;)

Lomailu on ollut siis vahvasti kasvipainotteista,

kun en ole voinut neuloakkaan.

(Tunnustan, yritin, ja kaduin seuraavana päivänä,

kun koko kättä särki...)

Venyttelyä, lepoa. Joskus näin.

Ei anneta tauon haitata, se tekee välillä hyvääkin.

Näin muuten ekat kukkivat lupiinit tänään,

kun kävin lenkillä... tai siis köh,

ostamassa ne samettikukat...

Aurinkoa ja iloa tähän viikkoon!

<3