Roihu-revanssi

 Neulon harvoin samaa neulemallia 
moneen kertaan,
mutta joskus niinkin tapahtuu.

Tällä kertaa otin revanssin Outi Montosen Roihu-sukista.

Roihu-sukat olivat Sukka-Finlandian ensimmäisen etapin kisamalli 
tänä vuonna, ja kisaa varten neulomani sukat voitkin 
vilkaista muistin virkistykseksi *TÄSTÄ*.

Niistä tuli muuten ihan kivat sukat, mutta valtavat.

Siksi halusin kokeilla heti perään samaa mallia pienimmässä koossa 
ja vähän toisenlaisilla spekseillä.

Nämä sukat on nyt neulottu kokonaan 1,5mm puikoilla koossa S.
Lankana on herkullinen Ruskanlehden Merino Sock värissä Vastaleikattu nurmikko.

Näillä spekseillä sain toivotun lopputuloksen.

Olisin saanut tällä koolla hyvin omaan jalkaani istuvat sukat,
mutta tämä vihreä väri ja palmikkomalli kuiskuttelivat korvaani,
että nämä sukat haluavat päätyä erään neuleystävän jalkoihin.

Siksi neuloin viimeisen palmikkokaavion jälkeen vielä 20 kerrosta sileää,
että sain sukista kokoa 39.

Nyt olen tyytyväinen lopputulokseen!

Malli on hieno, koko on hyvä ja väri ja lanka ovat 
ihan omiaan näille palmikoille.
Palmikot tulevat kauniisti esiin.

Tätä sukkaohjetta suosittelen kyllä lämpimästi,
sitten kun se joskus kisan jälkeen on saatavilla.

Että jos kaunista palmikkosukkamallia etsit,
niin täs siul on sellane.
;)

Nämä valmistuivatkin sopivasti ennen Sukka-Finlandian
kolmatta etappia.
Torstaina klo 12 on startti ja minulla langat ja puikot valmiina.

Muutkin projektit ovat edistyneet kovasti,
mutta niistä lisää toisella kertaa.

Neulomisiin!
Mukavaa viikkoa sulle!
<3

Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

5. etapin Halo ja hidastetöyssyt

Jihuu, maaliskuu on täällä,

ja mie olen päässyt maaliin asti

Sukka-Finlandian viidennellä etapilla!

Tällä etapilla neulottiin Veera Välimäen

malli nimeltään Halo.

Se olikin kaunis ja simppeli palmikkomalli.

Silti, helppoudesta huolimatta,

sukkia neuloessa tuli aika paljon mutkia matkaan,

tai sanotaanko, että elämä tuli väliin.

Viikossa ehtii nimittäin tapahtua kaikenlaista.

Jo perjantaina ennen etapin alkua veljeni joutui 

sairaalaan, kun viikkoa aiemmin poistetun

viisaudenhampaan jäljiltä suu ei alkanutkaan parantua; 

antibiootit eivät olleet tehonneet lainkaan.

Tulehdusarvot hengenvaarallisissa lukemissa ja 

verenmyrkytys... Huhheijaa.

No, leikkaukseen, antibioottia suoraan suoneen,

ja märkää poisteltiin monta päivää.

Nyt veli on jo päässyt kotiin ja voi hyvin,

mutta olipahan hurja juttu,

melkein viikon sairaalareissu.

Ei oikein tilannetta seuraillessa neulominen maistunut

viime viikonloppuna, ja jouduin myös purkamaan

toista sukkaa jonkin matkaa,

kun olin tehnyt yhden palmikonkierron väärin,

ja huomasin sen vasta jonkin ajan päästä.

Lisäksi sunnuntaina oli yhdet 8-vuotissynttärit,

ja maanantaiaamuna lähdinkin varhaisnuorten 

hiihtolomaleireille ohjaajaksi.

Aika haipakkaa.

Olen kotiutunut eilen!

Toki otin neulomuksen mukaan leireille,

mutta en siellä tietenkään ehtinyt paljoa neuloa,

kun oli kaikenlaista menoa ja meininkiä.

Vain kantapään tein loppuun

 yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa.

Kun eilen pääsin kotiin, en jaksanut edes ajatella sukkia.

Siinä menee aina hetki, 

ennen kuin leirielämän hektisyydestä toipuu.

Tänään tuli kuitenkin valmista!

Sukkien koko on 38, ja ne on neulottu Novitan Venlasta

2mm pyöröpuikoilla.

En muuten aio enää Venlasta neuloa palmikoita.

Lanka on niin hitsin lerjua, etteivät palmikot

nouse kovin nätisti esiin.

No, kauniit sukat tuli näinkin, vaikka ei tuo värikään

nyt se täydellisin tähän malliin ollut.

Näillä spekseillä pääsin kuitenkin maaliin asti,

ja se on pääasia.

Puuh. Joskus niitä hidastetöyssyjä vaan riittää.

Mitenkäs sinun maaliskuusi on alkanut?

Toivottavasti aurinkoisissa merkeissä.

Mukavaa viikonloppua ja pirtsakkaa kevään alkua!

Eikös niin uskalla jo sanoa?

Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat,

on mukavaa, että olette löytäneet tänne!

<3

Ps. En muuten ole unohtanut 

*Tajunnanvirta-KALia*,

se on tulossa kyllä vaikka en ole 

siitä ehtinyt pitää meteliä!

Mallisukissa on jo kantapäät tehtyinä.

;)

Harmaata ja keltaista

Näin viikko sitten 

Villahaka-blogissa ohjeen kauniille 

*Aamu-sukille*.

Sukkien palmikkoneule viehätti minua 

ensi silmäyksellä niin paljon,

että ei aikaakaan kun olin etsinyt käsiini kerän 

vaaleanharmaata seiskaveikkaa ja kolmosen puikot.

Ohje oli kirjoitettu 48 silmukalle,

joten palmikko oli sovellettavissa suoraan 

ohuemmallekin langalle,

vaikka alkuperäiset sukat oli tehty 

Novitan Isoveljestä.

Näistä sukista tuli mukava välityö,

kun en oikein tiennyt, mitä alkaisin tehdä seuraavaksi.

Palmikko oli tosi helppo neuloa, 

koska siinä ei tarvittu apupuikkoa,

vaan palmikot syntyivät nostettujen silmukoiden avulla.

Niitä välillä pudotellaan pois puikolta ja siirretään.

Kun idean tajusi, ei ohjetta tarvinnut alun jälkeen 

enää tuijotellakaan.

Eli jos kaipaat helppoa palmikkomallia, tässä on sellainen!

Oli kyllä kiva neuloa pitkästä aikaa harmaita sukkia.

Mulla on ennestään vain yhdet harmaat palmikkosukat,

ja ne on neulottu monta vuotta sitten,

joten nämä tulivat ihan tarpeeseen,

vaikka olivatkin sellaiset ex tempore -sukat.

Näiden neulominen oli myös hyvin rauhoittavaa 

edellisen viikon tenttiin lukemisen jälkeen,

ja muutenkin.

Olen viime aikoina ollut vähän levoton.

Näitä harmaita ihanuuksia neuloessa kuitenkin 

sain ajatuksia kasaan.

On se vaan terapeuttista, neulominen.

Ja vitsit että sain muuten ihanan yllätyksen postissa!

Värikkäitä unelmia -blogin Venla lähetti mulle 

aivan ihanat *villasukat*,

jotka oli neulottu hänen itse värjäämästään langasta.

 Malli on Niina Laitisen Kesäyöt.

Näiden kanssa oli käynyt niin, että lanka ei ollutkaan 

riittänyt isompiin sukkiin,

ja näille täytyi löytää sitten pienet jalat kokoa 35-36.

Ja tässä ne nyt on, minun varpaita lämmittämässä!

Ovat ihan täydellisen kokoiset ja väriset,

mallikin on tosi kaunis,

löytyy omaltakin to do -listalta.

Eli kiitos vaan Venla vielä tätäkin kautta,

on tosi ihanaa saada välillä jonkun muun tekemät sukat!

<3 :)

Nämä sopivat nyt pääsiäiseen kuin tiput,

ja luulen, että kesällä pidän näitä paljon myös,

kun ovat ohuet ja lyhytvartiset.

Ja pääsiäisestä puheen ollen,

mie en oo tänä vuonna oikein ehtinyt edes 

ajatella koko pääsiäistä.

Kotiin en ole hakenut edes pajunoksia,

kuten *viime vuonna*.

Pikkuisen ruukullisen olen rairuohoa kylvänyt,

mutta muuten taitavat narsissit jäädä 

ainoiksi koristuksiksi.

Noh, ei sitä aina tarvitse mitään erityistä ollakaan!

Huomenna menemme ehkä kiirastorstain ehtoolliskirkkoon,

mutta muuten ei ole geokätköilyä kummempaa 

ohjelmaakaan pääsiäiseksi tiedossa.

Ei se mitään. Pääsiäisen ihme ei ole 

minun koristeluinnostani kiinni.

Vaikka, ehtiihän tässä vielä innostua...

Noo, katsotaan.

;)

Siispä tyynen rauhallisesti jatkan 

kahvikupillisestani nauttimista,

ja voisin tehdä sen vaikkapa tuolla 

parvekkeen puolella.

Onko teillä suunnitelmia tälle viikolle tai 

oletteko laittaneet pääsiäiskoristuksia?

Aurinkoista hiljaisen viikon jatkoa!

<3

Pinkit palmikkosukat

Pinkkiä.

Ja palmikoita.

 

Niinhän erään villasukkalahjakortin toiveissa luki.

Tai no, toive oli joko palmikoita tai pitsiä,

väri pinkkiä tai violettia ja 

lisätoiveena pitkä varsi.

Koko 39-40.

 

  

Mallia ei tarvinnut näillä toiveilla kauaa pohtia,

koska olin jo jonkin aikaa halunnut tehdä

Novitan sukkalehden (2015) Saimaa-sukat.

Niistä olen nähnyt lähinnä harmaita versioita,

joten oli hauska tehdä vähän värikkäämmät yksilöt.

Ohjeesta kritiikkiä sen verran,

että siinä olisi voinut olla molemmille sukille 

omat kaaviot niin,

että palmikot olisivat olleet toistensa peilikuvia,

eikä niin, että sama kuvio tulee vain 

eri kohtaan kumpaakin sukkaa. 

 

Ei se käytössä varmaan häiritse mutta tehdessä vähän kaiversi,

enkä jaksanut tehdä itse uutta kaaviota.

Sitä paitsi, ei nyt kerrota kellekään,

mutta tuo palmikkokuvio asettui hitusen eri kohtaan sukissa.

En tiedä, sainko sen itse aikaan vai johtuiko se ohjeesta.

Ei sitä onneksi huomaa ellei tiedä.

 Ohjeesta poiketen tein muuten 

tavallisen vahvistetun kantapään,

enkä ranskalaista.

Kokonaisuudessaan sukat oli kyllä helppo tehdä,

sillä suurin osahan neulotaan sileää oikeaa 

ja vain yhdellä puikolla tuota palmikkoa.

Hih, tuli niistä kieltämättä aika söpöt.

Vai mitä?

;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

<3