Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3