Roihu-sukat ja suurempia projekteja

 

Hei ja hyvää uutta käsityövuotta 2021!

Blogipostauksia on tänne tipahdellut viime aikoina 
harvakseltaan, mutta voin kertoa,
että puikot eivät ole levänneet - päin vastoin.

Olen taas mukana Sukka-Finlandia -kilpailussa,
ja muuten on tavallista isompia projekteja työn alla.

Sukka-Finlandian ensimmäinen kisaetappi starttasi loppiaisaamuna kello 8.
Etapilta paljastui Outi Montosen suunnittelema Roihu-sukkamalli.

Eikö oo kaunista palmikkoa!
Tiesin heti, että nämä sukat haluan neuloa.

Ja neuloin, neuloin, neuloin...

Ekana kisapäivänä puolen yön korvilla sain ensimmäisen sukan valmiiksi,
ja voi murhetta! Se näytti suuren suurelta - ja olikin.
Tässä ensimmäinen sukka mieheni 46-koon jalassa.

Kisavaatimusten mukaisella M-koolla, jonka piti vastata noin 38-39 kokoa,
minä sain reippaan kokoiset miesten sukat.
Voihan pieleen mennyt neuletiheys!

Sukkapuikot lähtivät yöksi jäähylle, minä myös.

Seuraavana päivänä sisuunnuin.

Halusin päästä pisteille ekalla etapilla,
ja päätin, että maaliin päästyäni vaikka sitten
 puran terät ja neulon niistä lyhyemmät,
jos ei sukille muuten löydy ottajaa.

Kaikkien tuskailujen jälkeen pääsinkin maaliin,
ja sijoitukseni oli 

tuskailuista ja tuumaustauoista huolimatta peräti 23. !

Lisäksi, kiitos somen, näille sukille löytyi ottaja,
enkä joutunutkaan purkuhommiin.

Lopulta sukista jäikin sitten hyvä mieli.

Neuloin muuten Dropsin Fabel-langasta (väri  113)
ja 2mm puikoilla muuten, paitsi viimeisen kaavion ja sukan kärjen 
neuloin 1,75mm puikoilla.

Sen verran tästä kisamallista myös tykkäsin,
että aion myöhemmin neuloa ohjeesta sen pienimmän koon,
jotta saisin mallista revanssin ja sellaiset alle 40-koon sukat...

Kisamallit muuten tulevat kaikkien saataville joskus Sukka-Finlandian päätyttyä.
Toistaiseksi mallit ovat saatavilla vain osallistumismaksua (18e) vastaan.
Ja osallistuahan voi ihan ilman kilpailemistakin,
sitten vaan nappaa kivat sukkaohjeet talteen, ja neuloo omassa aikataulussa!

Suosittelen. Jokaisesta osallistumisesta lahjoitetaan 1e Mieli Ry:lle,
joten hyvääkin kisan avulla tehdään, muutenkin kuin sukkien muodossa.

Seuraavaa kisaetappia odotellessa neulon todennäköisesti
näitä muita projekteja.

Pussista pilkottaa paidanhelma.
Eikö oo upeet pintaneuleet!

Lisäksi tämä peitto etenee pala palalta hurjaa vauhtia.
Tätä on kerta kaikkiaan ihana tehdä!
Olen myös saanut tähän hurjasti apuja, koska uskaltauduin kysymään 
Instagramin puolella, olisiko kenelläkään lahjoittaa sopivia jämälankoja,
edes pieniä määriä.

Oli, monellakin! Niin kiitollisena olen viime aikoina availlut 
postia että eivät sanat meinaa riittää.

Kiitos neuletoverit vielä tätäkin kautta.
<3

Tämä peitto lämmittää mieltä ja kehoa vielä monin tavoin.
Nytkin se tuntuu jo halaukselta,
kun sen asettelee hartioille lämmittämään.
Hih. <3

Mitä kaikkea sulla on puikoilla näin vuoden alussa?
:)

Pohjolan kutsu

Kaksi kuukautta ja kaksi päivää,

sen verran aikaa meni tämän paidan tekemiseen, 

ja pääteltäviä langanpäitä oli yhteensä 218kpl.

Ikinä en ole mitään näin suuritöistä neulonut,

mutta voin sanoa, että tämä oli kaiken 

vaivan arvoinen.

<3

Malli on Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu.

Ohje on julkaistu Novitan 3/2019 Syksy -lehdessä,

ja se on saatavilla nyt myös 

*Novitaknitsin sivuilla* ilmaiseksi.

Tästä paidasta on myös meneillään yhteisneulonta,

jota me järjestämme yhdessä 

Käsityökuplassa-neulepodcastin Pauliinan kanssa. 

Osallistua voi Instagramissa ja 

Pipotusta-ryhmässä Ravelryssa.

Yhteisneulonta alkoi lokakuun ekana päivänä 

(sai kyllä aloittaa jo aiemmin) ja se päättyy 

tammikuun viimeisenä päivänä.

Vielä ehtii mukaan, jos haluaa!

Osallistuneiden kesken arvotaan useampi palkinto,

joita olemmekin jo podcast-jaksoissamme esitelleet.

Alkuperäinen paita on neulottu Novitan Venlasta 

ja Baby Merinosta,

mutta minun täytyi herkkähipiäisenä valita 

muuta lankaa.

Päädyin Filcolana Arwettaan,

joka on suht edullinen ja helposti saatavilla oleva 

merinovillalanka.

Neuloin koon xs, ja käytin 3mm puikkoja muuten,

paitsi hihansuiden resoreissa,

jotka neuloin 2,5mm puikoilla.

Painoa tälle paidalle tuli vain noin 330 grammaa.

Kuinka paljon kutakin väriä meni,

sen voi kurkata mun *projektisivulta Ravelrysta*.

(Aika vähän meni kaikkia! Vois hyvin neuloa 

vähemmälläkin värimäärällä.)

Tästä tuli ihana.

Lämmin ja pehmoinen.

Olen tyytyväinen.

<3

Toki, jos nyt tekisin tämän uudelleen,

niin tekisin vyötärölle vähän muotoiluja,

ja poolokauluksen tekisin ihan xs-koon mukaan,

kuten koko muukin paita on tehty.

Jostain syystä neuloin nimittäin kauluksen s-koon mukaan,

kun en halunnut siitä kovin kireää.

Mutta pikku vikoja!

Ei voi ihan kaikkea hoksata, kun ei ole niin 

kovin montaa paitaa eläessään neulonut.

Seuraavalla kerralla taas viisaammin.

Tästä tuli ihan minun näköinen,

ja värit sopivat marraskuun vetiseen 

ja sumuiseen maisemaan täydellisesti.

Kiitos muuten hovikuvaajalleni 

aka miehelleni kauniista kuvista jälleen kerran.

<3

Aa että. Onnellinen neuloja täällä.

Mie osasin!

Oon aika hyvä. Hih.

;)

Nyt sais se talvi tulla meillekin,

kun mullakin on villapaita.

Mites teillä, onko lunta,

vai sataako vettä?

Niin tai näin, mukavaa marraskuun loppua!

Kyllä tästä vielä selvitään.

:)

Välityönä lisää kirjoneuletta

Nämä sukat ovat olleet valmiina 

jo useamman päivän

- paitsi että lankojen päättely uupui.

Tänään ryhdistäydyin sen suhteen,

ja samalla koitin räpsiä edes 

pari kelvollista kuvaa aurinkoisella 

parvekkeella.

Sukat ovat oikaistu versio 

Niina Laitisen Isänpäiväsukista vuosimallia 2019.

Kaipasin viime viikolla jotain helppoa 

neulottavaa, ja muistin, että näiden yhteisneulonta 

oli menossa Facebookin puolella Taimitarha- 

ja Niina Laitinen Designs -ryhmissä.

Mallin viimeinen ohjepätkä on itse asiassa 

julkaistu tänään.

Minä en kuitenkaan neulonut ohjeen mukaan kuin 

kantapäähän asti.

En myöskään neulonut sukkia miespuoliselle saajalle,

vaan tein ihan 38-koon sukat naisihmiselle.

Mallihan sopii kyllä ihan kelle vaan.

Resorin ja teräosat neuloin 3mm puikoilla,

ja kirjoneuleosuuden 3,5mm puikoilla.

Lankoina on kirkkaan valkoista ja kahta 

eri harmaata 7 veljestä.

Meinasin aluksi neuloa sukista puna-harmaa-valkoiset,

mutta en sitten halunnutkaan tehdä kovin jouluisia sukkia,

vaikka tiedän saajan punaisestakin tykkäävän.

Sen neulominen olisi nyt vain itsellä tökkinyt pahasti.

Mitähän muuta näistä pitäisi kertoa?

Ei kai sen enempää.

Täytyy ehkä neuloa saajalle vielä toisetkin sukat,

kun alkuperäinen ajatus oli neuloa jotkin tosi

värikkäät sukat...

Mitä sitten tapahtuikaan?

Marraskuu teki tepposet, ja valitsin lankalaatikosta 

sitten tällaiset synkeähköt värit.

:D

Noh, vähän vastapainoa muille kirjoneuleille,

kuten tälle Pohjolan kutsu -paidalle,

josta puuttuu enää toinen hiha,

ja jonka helmaresori pitää neuloa uusiksi.

Se jäi vähän liian löysäksi ja haluan siitä 

aavistuksen pidemmän.

Lankojen päättelystä sitten puhumattakaan,

ihan vaan muutama sata pätkää.

Notta onhan täällä neulottu niin maan... paljon,

vaikka ei se täällä blogin puolella ehkä 

ole näkynytkään.

Mutta hyvää kannattaa odottaa,

vai kuinka?

Tässä parin viikon sisään tämän olisi tarkoitus

valmistua, katsotaan, valmistuuko.

;)

Mukavaa marraskuun jatkoa!

<3

Kirjoneuletta ja kuulumisia

Heippa!

Syyskuu on lopuillaan.

Millainen kuukausi teillä on ollut?

Minun syyskuuhuni on mahtunut monenlaisia 

maisemia, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä.

Olin viitisen viikkoa seurakuntapastorin sijaisena 

eräässä seurakunnassa.

Ne viikot menivät äkkiä!

Blogissakin on ollut hiljaista,

mutta ei pelkästään töiden takia,

vaan siksi, että ei ole ollut mitään,

mitä esitellä.

Neulonut olen kyllä, mutta valmiina ovat 

vain mysteerineulonnan Tajunnanvirtasukat,

joita en voi esitellä,

ennen kuin yhteisneulonta päättyy.

Se, mikä taas on aktiivisesti kesken,

näyttää tältä:

Jep. Tässä on minun Pohjolan kutsu -paitani.

(Ohje Novitan 3/19 Syksy -lehdessä,

suunnittelija Sisko Sälpäkivi.)

Kuten voitte päätellä,

niin kirjoneulevillapaita ei ihan 

hetkessä valmistu.

Lisäksi minulla on kesken yhdet tavalliset sukat,

joista ei ole nyt tähän hätään kuvaa.

Ja tänään olen juonut monta kupillista teetä.

Meinaa syysflunssa kolkutella. Pöh.

Josko se tästä ohi menisi,

ennen kuin kunnolla tuleekaan.

Niin, ja kuulumisia vielä;

 olen ehtinyt käydä myös työhaastattelussa.

Ihan ei tärpännyt, mutta melkein!

Ekalle varasijalle jäin.

Seuraavaa työhaastattelukutsua jo odottelen

toiveikkaana, nyt oiskin tarjolla paikka, 

jonka todella haluaisin...

Saa pitää peukkuja.

Katsotaan, kuinka käy,

ja neulotaan sillä aikaa vähän lisää.

Pitäis vissiin ottaa

joululahjaneulomuksiakin jo työn alle.

Niitä en tänä vuonna kovin paljon aio tehdä,

mutta joitain kumminkin.

Ootko sie ehtiny neuloa syyskuussa?

Kauniita kuukauden viimeisiä päiviä,

ja iloa sun viikkoon!

<3

Yhteisneulontoja!

Heipsan.

Ajattelin, että teitä blogin lukijoitakin 

saattaisi kiinnostaa pari yhteisneulontaa,

joita olen järjestämässä.

Ensimmäinen on Tajunnanvirta-kal nro 2.

Se alkaa parin viikon päästä maanantaina 23.9.

Siinä neulotaan taas jämälankasukat antamieni 

vihjeiden mukaan.

Toinen on Pohjolan kutsu -kal,

jonka järjestän Käsityökuplassa-podcastin 

Pauliinan kanssa yhdessä.

Siinä neulotaan Novitan 3/19 Syksy -lehdestä

Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu -kirjoneulepaita.

Yhteisneulonta alkaa 1.10. ja loppuu 31.1.

Molempiin yhteisneulontoihin voi osallistua 

Instagramissa (ks. @pipotus) sekä mun 

*podcastin ryhmässä Ravelryssa*.

Näistä molemmista on tarkemmat ohjeet mun 

uusimmassa podcast-jaksossa:

Käyhän kurkkaamassa!

Blogin pariin palailen taas,

kunhan ehdin ja on jotain näytettävää.

Nyt on kaikkea kiirusta ja keskenräistä

vielä parisen viikkoa.

Palataan! Ihanaa syyskuun jatkoa!

<3