Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

Pohjoista viljaa

Tervehdys.

Lokakuun viimeisiä hetkiä viedään.

Meilläpäin satoi eilen ensilumi,

ja tänään saatiin herätä

kirkkaaseen ja kuulaaseen pakkasaamuun.

Valkeudesta huolimatta,
minun puikoiltani ovat pudonneet sukat,

jotka vievät ajatukset lähinnä 

loppukesän ja alkusyksyn viljapelloille.

Malli on tietenkin Pohjoista viljaa

Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Tämä on yksi niistä kirjan malleista,
joihin kiinnitin huomiota jo heti kirjaa

ensimmäisiä kertoja selaillessani.

Malli on kaunis ja mielenkiintoinen,

mutta silti suhteellisen simppeli neulottava.

Itse asiassa omalla kohdallani nämä taisivat 

olla jopa vähän liian helppoa neulottavaa;

Onnistuin sekoilemaan kahden kerroksen 

pintaneuleessa niin,

etteivät sukkien kerrosmäärät 

täsmää toisiinsa mitenkään.

Joissain kohdissa on tullut ilmeisesti nostettua 

silmukoita useampi kerros peräkkäin tai 

jotain sen suuntaista - useampaan otteeseen.

Sen siitä saa, kun ei keskity.

Hieman piti säätää, että sain sukat edes 

näyttämään suht saman pituisilta.

Hupsista. No, tämä ainakin sinetöi sen päätöksen,

että sukat jäävät ihan minun omaan käyttööni.

Kutkuttavin neuleosuus sukissa 

oli tuo säteittäinen kantapää.

Ohjeessahan on kaksi erilaista kantapäävaihtoehtoa,

ja itse päädyin tähän säteittäiseen vaihtoehtoon,

koska vaikutti kiinnostavimmalta.

Sitä se olikin!

Kaavioita sai kyllä tuijotella,

mutta lopputulos oli sen arvoinen

- ehkä jopa kaunein kantapäämalli,

jota olen koskaan neulonut.

Ilahduin myös kovasti,

kun tällainen kantapää

 myös istuu ainakin meikäläisen

 jalkaan aivan mainiosti.

Tässä seuraavassa kuvassa näkyy

parhaiten tuo kerrosmääräsekoilu, hihi.

Ai miksikö kerron tästä mokasta?

No tuota, yksi inhokkisanonnoistani 

käsitöihin liittyen on se,

että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka"

ynnä muut variaatiot aiheesta.

Itse en nimittäin liputa sen puolesta,

että virheitä pitäisi 

käsitöissä jotenkin erityisesti piilotella.

Itse kerron käsityömokista,

koska haluan muistuttaa,

että virheitä sattuu ihan kaikille,

ja se on täysin okei!

Haluan kannustaa armolliseen käsityöotteeseen.

Jos tekee virheen jossain, ei varmasti ole ainut,

jolle on joskus käynyt niin.

Välillä on myös hyvä näyttää etenkin somemaailmassa,

että ei se totuus aina ole pelkkää onnistumista.

Ugh.

Vai mitä sinä oot mieltä?

Kertokaas muuten, minkä kässäilymokan 

ootte itse tehneet viimeksi ja mikä 

fiilis siitä jäi.

Ois kiva kuulla.

:)

Hih, kauniit ja minun näköiset sukat 

näistä tuli joka tapauksessa.

Ilolla käytän!

Lankoina näissä on muuten Roosa nauha sukkalankaa

(oranssi) ja Novitan Venlaa (tummanharmaa).

Kirjoneuleosuudet neuloin 2,5mm puikoilla ja 

muuten sukat on neulottu 2mm puikoilla

koon S mukaan.

Lopputulos on kokoa 36.

Taas on yksi malli kirjasta kokeiltu!

Seuraavakin jo puikoilla.

Näillä sukilla osallistun myös, kuten niillä aiemmillakin,

*Tiina Kuun Ravelry-ryhmässä* järjestettävään 

Tuhansien villasukkien maa KALiin.

Sinne voi käydä postailemassa kuvia valmiista sukista

vielä vuoden loppuun asti, ja keskustelemassa muuten.

:)

Notta sellaista.

Aika haipakkaa on ollut tämä syksy,

eikä loppua näy.

Tosin, nyt mulla tulee sellainen kolmen viikon

tauko työjuttuihin, mutta sitten alkavatkin 

taas uudet jännät kuviot ehkä vähän pidemmäksi aikaa.

Kerron siitä ehkä lisää jossain vaiheessa,

mutta nyt eivät ole vielä ihan 

kaikki suuntaviivat selvillä.

Paljon on kaikenlaista kuitenkin meneillään.

Se on samaan aikaan innostavaa ja kivaa,

ja toisaalta myös tosi kuluttavaa.

Siispä neulon ja postailen sen mukaan,

miten ehdin ja jaksan, ja on jotakin esiteltävää.

Siispä seuraavaan kertaan!

Kiva kun olette yhä siellä.

Tsemppiä alkavaan marraskuuhun!

<3

Helsinkiä pakoon

Kun nyt vauhtiin pääsin,

niin neuloin saman tien toisetkin sukat 

Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa 

-kirjasta.

Tämän mallin nimi on Helsinkiä pakoon.

Neuloin nämä sukat koon M silmukkamäärillä,

ja sillä ajatuksella, että nämä tulevat 

miespuoliselle ihmiselle.

Kapeaan miehen 41-42-jalkaan nämä menevätkin 

todennäköisesti oikein hyvin.

Kirjoneuletta koitin neuloa löysähkösti,

ja tuo pintaneulos joustaa,

joten koko ei ole mitenkään kiveen hakattu,

venyvät tarvittaessa.

Lankoina Novitan Venlaa väreissä Sammal ja Hiekkaranta,

ja harmaa on jotakin Roosa nauha -lankaa.

Puikot 2mm ja 2,5mm.

Tuon Sammal-langan kanssa jännitin loppuun asti,

riittääkö se, kun sitä oli vain jämiä jäljellä,

mutta lopputulema oli se,

että sitä jäi vielä 11g.

Ihan loppumaton lanka.

Siitä on tehty jo vaikka ja mitä,

kun joskus tuli hamstrattua useampi kerä.

Nyt olen sentään voiton puolella 

näiden sukkien jälkeen!

:D

Tämäkin oli ihana malli neuloa.

Siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.

Toivottavasti saajakin tykkää.

Alan olla sen verran koukussa tuon kirjan 

malleihin, että seuraavaa jo mietin...

Tässä välissä täytyy kuitenkin neuloa 

jotain pientä ja suloista yhdelle pikku prinsessalle,

joka syntyi tuossa heinäkuun puolella.

Ja uusia Tajunnanvirtasukkiakin pitäisi suunnitella.

Työrintamallakin on jotain mitä odottaa,

katsotaan nyt vain, onko jotain pidempiaikaista,

vaiko ihan vain pikkupätkä.

Mutta jotain on aina jotain!

:)

Elämme jännittäviä aikoja.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja iloa 

sun alkavaan viikkoon!
Kiva kun kävit.

<3

Sumuisena aamuna

Minä kuuluin niihin onnettomiin,

jotka eivät päässeet neulefestareille 

tänäkään kesänä.

Siksi päätin hankkia 

itselleni lohdutuspalkinnon.

Koska oli näin hyvä syy, niin minä hankin
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.

Onneksi minulla oli valmistujaislahjaksi saatu 

kirjakaupan lahjakortti vielä käyttämättä!

Money well spent.

Kirja on just niin hyvä kuin oletinkin.

Ensimmäisenä siitä pääsi puikoille tämä

Sumuisena aamuna -niminen malli.

Se oli saman tien lempparini kaikista malleista.

Jokin tässä mallissa kolahti,
ja toisten mallisukkien väritys 

(kahta harmaata ja oranssia)

puhutteli tietenkin meikäläisen värisilmää.

No, näistä ei tullut sen värisiä.

En lähtenyt ostamaan uusia lankoja,

vaan käytin niitä, joita oli jo jemmassa.

Kyseistä kirjaa selailleet huomaavat heti,

että olen tehnyt värien kanssa vähän kikkailuja muutenkin.

Alkuperäisessä mallissa on sama pohjaväri alusta loppuun.

Minulla ei sattunut olemaan käytettävissä 

sellaisia värejä, jotka olisivat erottuneet yhdestä 

ja samasta pohjaväristä.

Esim. tuo vihreä ei olisi erottunut 

tarpeeksi pinkistä pohjasta.

Siksi piti vähän soveltaa.

Se ei haittaa, koska tykkään tästä raikkaudesta,

ja köynnöksetkin pääsevät näin esiin.

Neuloin mallin koossa S ja ohjeenmukaisilla puikoilla.

Kirjoneuleosuuksissa oli 2,5mm puikot, ja resori,

kantapää ja kärjet on neulottu 2mm puikoilla.

Sukkien kooksi tuli 36.

Omaan jalkaani nämä istuvat kuin nenä päähän,

mutta jos yhtään isommat sukat tarvitsisin,

neuloisin nämä sukat 

isommassa koossa tai vähän isommilla puikoilla.

Istuvuudestaan huolimatta nämäkin sukat 

pääsevät lahjalaatikon täytteeksi.

Alkuperäinen ajatus oli kyllä neuloa nämä sukat itselle,

mutta kotoa ei löytynyt oranssille pohjavärille 

sopivia kavereita.

Valkoinen toki kävisi, ja sitä olisi vielä,

mutta itse vierastan valkoista vaatteissa ylipäänsä,

ja erityisesti villasukissa.

Halusin kuitenkin päästä kokeilemaan tätä mallia,

koska se puhutteli niin paljon,

joten kompromissina tein sitten sukat langoilla,

joita oli kotona jo valmiiksi.

Lankoinahan näissä on siis Roosa nauha -lankaa

(pinkki ja valkoinen) ja Novitan Venlaa (vihreä).

Uskon, että joku tulee näistä sukista melkoisen 

onnelliseksi juuri tämänvärisinä.

Sukista tuli tällä värimaailmalla ihan eri henkiset 

kuin kirjan mallikuvissa,

mutta tosi kauniit joka tapauksessa.

Tykkään hirmuisesti siitä,

kuinka näissä sukissa on ajateltu moni asia 

ja yksityiskohta loppuun asti,

kuten tuo kiilakavennusten sijoittelu sukan pohjaan

 ja kerroksen vaihtumiskohdan häivyttäminen.

Näiden neulominen oli yhtä juhlaa.

Sitä odotan kirjan muiltakin malleilta,

onhan sentään suunnittelijana Tiina Kuu.

Hatunnosto ja kiitos siihen suuntaan.

<3

Unohdinkohan sanoa näistä jotain?

Mulla oli paljon ajatuksia,

mutta ehkä ne tiivistyivät jo sanottuun,

ja kuvat puhuvat puolestaan.

Oletko sinä neulonut jo jonkin 

Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleista?

Tai onko aikomus neuloa?

Mie tässä jo pohdin,

minkä mallin seuraavaksi neuloisin.

Pari muutakin ajatusta toki ois.

Katsotaan, mikä prokkis houkuttelee eniten.

;)

Ihanaa viikonloppua ja 

lempeää alkanutta elokuuta teille kaikille!

<3

Ps. *Runoblogin* puolellakin on ollut 

tänä kesänä elämää.

Sinnekin olette tervetulleita vierailemaan,

en vain muista siitä yleensä mainita.