Osallistuinpa taas Niina Laitisen yhteisneulontaan.
Tällä kertaa yhdessä neulottiin
Isänpäiväsukat vuosimallia 2018.
Kyseinen yhteisneulonta ei alunperin
ollut suunnitelmissani ollenkaan.
Olin ajatellut, että en lähde KAListelemaan tänä syksynä.
Ja pöhpah. Tulipa taas käännettyä kelkkaa,
tai ylipäätään hypättyä siihen.
Kun olin selvinnyt syysloman varkkaleireistä,
niin kotiin tultuani kaipasin jotain aivotonta neulottavaa.
Yhteisneulonta, jonka aloituksesta
olin noin viikon myöhässä, alkoi tuntua houkuttelevalta.
Valmiita kuvioita sopivissa pätkissä.
Enpä siinä sitten aikaillut, puikot heilumaan.
Lankojen (7 veljestä) värit valikoituivat sen mukaan,
mitä kotoa löytyi.
Ajattelin ensin sinistä värimaailmaa,
mutta ainoa järkevä pohjaväri oli sen verran
tummaa harmaata, etteivät siniset langat
olisi siitä mihinkään erottuneet.
Siispä sukkiin tuli nyt mm. vihreitä lumihiutaleita.
Radioaktiivisiako?
Ei tämä nyt missään nimessä paras
mahdollinen väriyhdistelmä tähän malliin ole,
mutta ajaa asiansa.
Kuviotkin erottuvat vielä suhteellisen hyvin,
ja ainakaan tässä värimaailmassa ei lika heti näy.
;)
Hih.
Joulupukki saa kiikuttaa nämä
eräälle vihreän ystävälle.
Kokohan näissä on noin 38, naistensukat tein.
Neuloin pienimmässä, 39 koossa,
mutta teräosan jätin lyhyemmäksi.
Toiset kokovaihtoehdot olivat 42 ja 45.
Notta semmoset, kelpo sukat, vaikkei nyt niin
ihmeelliset muuten.
Taas on yksi yhteisneulonta taputeltu.
Seuraava projekti vielä hautuu mielessä.
Ois yksi tilaustyö, mutta sillä ei oo kiire.
En oikein tiedä, millaisella neulontatuulella olen,
mitä ois kiva tehä just nyt.
Mitäs siulla on työn alla tai ajattelit seuraavaksi tehdä?
Mukavaa viikkoa!
:)
