Olisin suudellut rosoisia huulia,
sileitä tai veden kuluttamia,
tuulen tekemiä rohtuneita.
Halannut havuntuoksuista syliä,
hengittänyt pihkaa ja tulta.
Kulkenut paljain jaloin pitkin
vihreää untuvapeittoa.
Hipaissut viimeisiä valonsäteitä
latvojen yllä.
Silittänyt syvään uurtuneita ryppyjä
naavaisissa kasvoissa,
jotka nukkuvat ikiuntaan.
Maannut kallioilla
kuunnellen haavanlehtiä,
joiden kaiku soi hiljaisuudessa,
kun pian sataa lunta.
Mutta minun täytyy mennä
sinne,
missä sade murtuu betoniin,
ja syksy on meren harmaa.
