maanantai 12. lokakuuta 2015

Runo 7#


On niin pimeää,
etten voi hengittää.
Tukehdun harmaan sävyihin.

Näen jo kangastuksia.
Virvatulet piirtävät
polkuja eteeni öisellä
aavikolla,
kokot syttyvät horisonttiin
ja haihtuvat kosketuksestani.

Ja minä vajoan
pinnan alle hetteikköisiin
syvyyksiin.

Hourailisin,
jos minulla olisi kuumetta.
Mutta minun on vain kylmä.

Palelen jäisen kannen alla
ja kaikki hämärtyy,
kun katselen lammen pohjalla
makaavaa taivasta.

Antaisin polttaa itseni roviolla,
jos joku vain vetäisi minut ylös.

Mutta kukaan ei tule
tarjoamaan edes tulta.

Ne ottivat minulta sytkärin.
Ne veivät tulitikut,

ja bensakanisterin.

Minulla on
pyromaanin sydän.

Syttyy herkästi.
Palaa hitaasti.
Palaa loppuun.

Te tapatte minut.

Hiilloksesta on lyhyt matka 
tuhkaksi.


2 kommenttia:

Penni ajatuksistasi! (: