Sillä välin,
kun hitaasti (mutta varmasti)
yritän saada aina jotain valmiiksi,
voisin vähän kertoilla käsitöistäni
ajalta ennen tätä blogia.
:)
En ole suinkaan aina pitänyt käsitöistä!
Inhosin koulun rättikässää.
Aina oli pakko tehdä jotain tiettyä
ja jossain tietyssä ajassa.
Valitsinkin siis puukässän heti kun mahdollista,
joten käsityökokemukset kouluajoilta ovat olemattomat.
Minä kun en (vieläkään) tee mitään luovaa pakosta.
Kukapa tekisi?
Noh. Yläasteella sitten keksin,
että on se nyt opeteltava tuo lapasten teko
- äiskän opissa.
Ensitekeleet olivat joululahja silloiselle poikaystävälle;
varmaankin aika hirveät mutta ajatus oli tärkein!
Ekasta kunnon neulontakokemuksesta on
siis noin 7-8 vuotta.
Seuraavaksi (muutamien lapasten jälkeen)
uskaltauduin sukkien kimppuun
ja sillä tiellä taidan olla edelleen.
Ekat sukat olivat eriparia kooltaan mutta muuten
pikku virheineenkin ihan kivat.
En ole koskaan potenut mitään sukkatraumoja esim.
kantapään tekemisen suhteen.
Käytän ekoja sukkiani joskus vieläkin,
nyt ei ole vain kuvaa näyttää.
Ja sitten, kun sain tietää,
että minusta tulee täti,
niin hommahan karkasi lopullisesti käsistä...
 |
| Ensimmäinen tekemäni vauvannuttu! |
 |
| Menninkäishupulla... |
Homma siis lähti lapasesta,
kirjaimellisesti.
Sittemmin on tullut tehtyä kaikenlaista.
Parit ekat kirjoneulelapaset ja
muutama nuttunen lisää.
Ja sukkien tekemisellä
nyt ei ole ollut mitään rajaa,
tässä muutamia.
Joitain olen esitellytkin jo aiemmin TÄÄLLÄ!
 |
| Kuvassa kahdet eri sukat, ei eriparisukat, vaikka olisi nekin olleet aika hauskat! |
Siinäpä sitä historiaa.
Tällä tiellä ollaan varmaan niin kauan
kuin kädet ja näkö vaan antavat myöten!
Etenkin neulominen on mulle tärkeä
tapa rentoutua.
Ja rentoutua ajattelin nytkin!
Ihanaa alkavaa viikonloppua ihmiset!
Täällä on kutimet käsissä.
;)
