maanantai 27. heinäkuuta 2015

Runo 4#

Unelmoi
edes siiveniskun
verran,

ennen kuin värit varisevat
syksyn harmaina aamuina
sateen kohmeisten sormien
kosketuksessa

ja niinä öinä,
kun ruusuja maalataan
sinisillä vesiväreillä
rikkinäisiin ikkunoihin,

ennen kuin siivet
putoavat

tai revitään irti
yksi kerrallaan.

Unelmoi
ennen kuin aaveet
vaeltavat uurnalehdoissa,
haudattujen
haaveiden kehdoissa
niiden puiden alla,

missä tähdenlennot
satavat uniin
ja usva peittelee
hiljaiset lapset
ruohotäkkien alle

ja maa kyynelehtii
tuhansin kastepisaroin.

Unelmoi silloin,
kun aurinko ei vielä
paljasta pimeitä polkuja
ajatustesi saloilla,

eikä kuu rakenna siltoja
painajaistesi raunioille,
niille rannoille,

joille et tahdo 

takaisin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi! (: