Pelot tarttuvat
purkan lailla
elämänlankoihin
liisterinä
solmukohtiin
ja silmukoihin
jättävät kädet
niin tahmeiksi,
että likaiset
sormenjäljet
peittävät sielun
ikkunoita.
Ne pitäisi muistaa
pestä.
Jotta näkisi
paremmin,
kauemmas ja
laajemmin.
Etteivät pienet
ihmeet
peittyisi tummien
verhojen
taakse,
piiloutuisi
laskoksiin.
Pitäisi suoda
auringon paistaa
sisään,
antaa valon
paljastaa kasvonsa
kokonaan.
Avata ovi oudoille
vieraille.
Hymyillä,
keittää kahvit ja
istua alas.
Tutustua
tuntemattomaan.
