maanantai 13. heinäkuuta 2015

Runo 2#


Pelot tarttuvat
purkan lailla
elämänlankoihin

liisterinä solmukohtiin
ja silmukoihin

jättävät kädet niin tahmeiksi,
että likaiset sormenjäljet
peittävät sielun ikkunoita.

Ne pitäisi muistaa pestä.

Jotta näkisi paremmin,
kauemmas ja laajemmin.

Etteivät pienet ihmeet
peittyisi tummien verhojen
taakse,
piiloutuisi laskoksiin.

Pitäisi suoda
auringon paistaa sisään,
antaa valon
paljastaa kasvonsa kokonaan.

Avata ovi oudoille vieraille.

Hymyillä,
keittää kahvit ja istua alas.


Tutustua tuntemattomaan.




4 kommenttia:

Penni ajatuksistasi! (: