Runo 15#

Mietin,
olisiko hyppääminen sattunut vähemmän,
kun silta huojuu jalkojeni alla,
enkä uskalla liikahtaa.

Solmin köydet haparoivin sormin.

Nyt tuijotan sumuun yli tyhjyyden.

Kuinka kaukana olet?

Ensimmäisen askelen jälkeen
en voi kääntyä enää takaisin,

enkä tiedä,
tuletko edes puolitiehen vastaan. 

 

Fisukat

Tässä nää ny ois.

Niina Laitisen Fisukat.

:)

 

Niina Laitinen Desingsin facebook-sivulla 

järjestettiin taas knit-along-häppeninki.

Joka päivä paljastui kalaisista sukista uusi

neulottava kuviokerta.

Ohje tullee kokonaisuudessaan pian

Ravelryyn ja Niinan uusille Taimitarha-nettisivuille.

 

  

Itse uiskentelin tähän yhdessäneulontaan pari päivää myöhässä,

koska olin katsonut aiemmin Niinan julkaisemaa päivitystä 

sinisistä lankakeristä.

Toki siinä kuvan mukana oli infoa tulevasta sukkamallista 

mutta sen sinisyyden vuoksi jotenkin sivuutin koko jutun aluksi.

Parin päivän päästä sitten havahduin, että haa, täähän vois 

ollakin ihan kiva malli.

Ja olihan se!

Vaikkakin parin kuvion pitkät langanjuoksut 

vähän jännittivät.

Yllättävän hyvin niistä silti selvisin.

 

Minulla sattui tuota vauvansinistä ja farkkusinistä Nallea 

vielä varastosta löytymään ja tämä malli oli oikein hyvä 

niiden tuhoamiseen!

Harmikseni niitä kuitenkin vielä jäi.

Kaveriksi laitoin harmaata, punaista ja valkoista,

mitä sitten neuloessani tuskailin kovin.

Kai ne värit nyt ihan hyvin pärjäilevät toistensa kanssa?

Tuo harmaa ainakin tasoittaa vähän muita...

Onneksi mereen kaloja mahtuu, kaikenlaisia,

ja maailmaan sukkia noin muuten. 

Ei näistä nyt mun lemppareita tullut mutta malli on tosi hauska.

Nämä pääsevät jonkun muun kuin minun varpaita lämmittämään jo 

ihan senkin vuoksi,

että ovat kokoa 38-39.

Miulle siis tosi isot varpaista.

:D

 

 Jees.

Pari viikkoa meni näihin mukavasti.

Nyt lepuutan käsiä ja selkää ennen 

seuraavaa neulomusta.

 :)

Niin ja hmm,

tässä tulee nyt varmaan parin viikon 

tauko tänne blogin puolelle taas,

koska leirityö kutsuu ja vähän raksun kanssa reissaillaan.

;)

Mutta juhannuksena palailen tänne!

Siihen asti näkemisiin!

 

<3

 

Kolmen euron kesämekko ja kivoja korviksia

Hejssan alla!

 

Olisi minulla ihan pian 

puikoilta pudonnutta esiteltävääkin mutta 

se saa vielä odottaa päättelyä ja höyryttämistä.

Voin kyllä paljastaa,

että Niina Laitisen Fisukat täällä seuraavaksi näette.

:D

Ennen sitä ajattelin kuitenkin esitellä 

teille kirppislöytöni.

En ole mikään varsinainen kirppari-ihminen 

mutta satuin nyt käymään ja 

tällä kertaa en voinut vastustaa tätä löytöä:

Zaran mekko, 3e.

Takana vetoketjun alaosa repsotti pikkuisen

 mutta äiskä hurautti sen nopsaan ompelukoneella kuntoon.

(Minä en uskaltanut vetoketjuasioihin vielä itsenäisesti kajota...)

 Sitä pientä repsotusta lukuun ottamatta mekko oli 

lähes käyttämättömän oloinen.

Oli ihme, että löysin kerrankin minun kokoani.

Vaikkakin, tätä joutuu vähän välillä nostelemaan,

kun olen niin kamalan pieni... 

Kolmen euron mekossa annan sen kuitenkin anteeksi!

En edes yleensä hanki olkaimettomia mekkoja,

koska en osaa pitää niitä.

Mutta tämä oli kiva ja tarvitsen tätä,

koska hääpuvussani ei ole olkaimia.

En halua pahoja rusketusrajoja!

:D

 

Koosta puheen ollen, ette muuten usko, 

kuinka paljon siitä minun hääpukuni takasaumasta

lähti S/M-koosta huolimatta.

20cm! Tsiisös. Kapea vyötärö ja sillai.

Sekin on siis ompelijalta jo tullut ja nyt se on kuin unelma.

Näette sitten elokuussa kuvia.

;) 

Missäs kirpparilla muuten kävin?

Kävin Kuusankosken Taideruukin kirpparilla.

Se on kiva, siisti, pieni kirppis ihanassa tehdasmiljöössä,

jossa on myös uusi kahvila ja erilaisia pikkupuoteja,

sekä taidenäyttelyitä yms. toimintaa.

Käykää kurkkaamassa, jos Kouvolaan eksytte.

Taideruukin sivuille pääsee *TÄSTÄ*.

Ja samasta miljööstä ostin nämä korvakorutkin,

Anni's Creative Corner -nimisestä putiikista.

Siellä oli kaikkea tosi ihanaa...

 

 

Kierrätyksen ystäville, kuten minulle, 

oli ilo huomata, että kyseinen putiikki suosii 

kierrätettyjä materiaaleja.

Esim. näiden korujen "alustana", jossa korut olivat kiinni,

oli käytetty vanhojen kirjojen taiteltuja sivuja.

 

Tämä ei ollut sitten mikään maksettu mainos!

:)

Haluan vain tukea kotipaikkakuntani 

käsityöläisiä ja työtä ylipäätään.

On hienoa, että tehdasrakennukset on saatu uusiokäyttöön.

Voin lämpimästi suositella Taideruukkia vierailukohteeksi

ulkopaikkakuntalaisillekin.

Sieltä voi tilata vaikka räsymattoja!

Itse aion tänä kesänä vähintäänkin istua siellä kahvilla,

ihailla vanhoja tehdasrakennuksia ja ostaa ehkä parit 

korvikset lissää...

Ps. Geokätköilyn ystäville: pari kätköä löytyy alueelta 

ja yksi niistä on minun tekemäni.

;)

Vihdoin valmista

Viimeinen muuttokuorma on vihdoin tuotu ja

avaimet edelliseen asuntoon on palautettu.

Osa tavaroista etsii vielä omaa paikkaansa 

mutta kyllä tämä tästä.

Alkaa olla valmista monella tapaa!

Olen jopa leiponut marjapiirakan uuden kodin kunniaksi! Huh huh.

Tässä on tavallinen murotaikinapohja ja kermaviilitäyte.

Marjoina käytin viime vuodelta pakkaseen jääneitä 

valkoisia viinimarjoja.

Hyvää on!

Leipuri itsekin hämmästyi,

kun tämä ei jäänyt edes löröksi keskeltä vaan tästä

saa oikein kauniita paloja leikattua.

Ja maku on kohdillaan. Nam.

 

Muutakin on valmistunut:

 

Miesten sukat, siro 46.

Neuloin Nallesta kolmosen puikoilla, 16s/puikko.

Siksi näissä vähän kestikin.

Tuntui, etteivät nämä valmistu ikinä.

 

 

 

Mutta valmistuivatpa hyvinkin.

Ja rakas miäs pääsi ne jalassa poseeraamaan.

Sukat eivät kyllä taida päätyä hänelle vaan 

lahjalaatikkoon odottelemaan oikeaa hetkeä.

 

Ah, ihana fiilis, kun saa jotain konkreettista 

valmiiksi ja näkee heti sen kädenjäljen.

Niiiiin terapeuttista.

Mites teillä menee?

:)

Iloa uudessa kodissa

Heippa!

Ihanaa toukokuun loppupuolta kaikille.

<3

Mie alan jo vähän toipua keväästä,

kun minulla on ollut tämä viikko ns. lomaa.

Olen saanut nauttia pitkistä aamukahveista,

ystävien kyläilystä ja tietenkin jääkiekkohuumasta.

Sain tuon ihanaisen perhosorkidean ystävältä 

lahjana uuteen kotiin. 

Se on hurjan kaunis mutta vaikea kuvattava.

<3

 

 Viimeinen tenttikin (latina) meni läpi. Lukematta 4/5.

Kiitän onneani - sitä riittää joskus ihmeellisiin asioihin.

Ja asunto tuntuu jo ihan kodilta.

Suurin osa tavaroista on paikoillaan.

Koska kukat ovat ihania ja halusin palkita itseni kevään uurastuksesta,

ostin itselleni myös kimpun neilikoita.

Ne ovat kohta viikon kukkineet maljakossa.

Välillä leikkaan uusia imupintoja ja vaihdan veden.

Silmänruokaa!

 :)

Ja tässä on nyt tämä ihanuus,

jota koko viime talven odotin ja haaveilin:

 Anoppilasta pelastettu kiikkutuoli.

Koska tuolia oli säilytetty ulkovarastossa,

se oli tosi likainen mutta pesemällä pääsi jo pitkälle.

Vähän tupakankeltaiseksi jäi vielä paikka paikoin,

kun on ollut vaarin tupakkatuolina sisätiloissa.

Se väri ei ihan heti lähdekään mutta ei sillä ole mitään väliä.

Aion maalata kiikkutuolin kokonaan uusiksi kesällä,

kun vanhat jo hilseilevät.

Ajattelin ensin, että tuolista tulee musta, mutta kun olen

sitä nyt jonkin aikaa töllistellyt,

niin eiköhän se valkoisena saa pysyä. 

Valkoinen sopii tähän asuntoon.

Pehmusteita voi sitten hankkia joka väriä.

;)

Muutenhan täällä kyllä väriä riittää,

niin kuin näissä lattiatyynyissä,

jotka ovat ihan miun lemppareita.

Näillä on kiva istuskella ja nämä sopivat hyvin 

kuvaustaustoiksi esimerkiksi sukille...

:D

Tyynyt ovatkin kuvissa vilahdelleet täällä blogissa

mutta en ole tainnut esitellä niitä sen kummemmin koskaan.

Ne eivät ole itse tehtyjä, vaikka voisivat toki ollakin. 

Ihan kaupasta ostin, kun en voinut vastustaa.

Ehkä joskus teen vastaavia itse?

Nuo mattopäälliset saa siis pois ja pestyä,

niissä on saumassa vetoketju.

 

Ja käsityökori näyttää tällä hetkellä tuolta.

Kaikkea kivaa on tekeillä.

Niistä lisää, kun valmiiksi jotain saan.

Mukavaa viikonloppua!

Nautitaan.

:)

Kapioarkku ja kirsikoita

Muutto alkaa olla voiton puolella, jee!

Isoimmat huonekalut on jo tuotu ja

keittiö alkaa näyttää jo asuinkelpoiselta.

Muualla kaikki on vielä mullin mallin.

:D

Tässäpä muuten vielä kuva,

joka piti laittaa jo vappuna.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Onnellinen teolooki tässä juuri harkan viimeisenä päivänä 

ekan "yksin toimitetun" sanajumiksen jälkeen.

(Hyvin meni!)

 

 Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin,

ylioppilasajoistakiin vielä kauemmas,

tarkalleen ottaen päivämäärään:

 

Tuona päivänä pääsin ripille ja sain 

äidiltä lahjaksi tämän arkun,

jota leikkimielisesti on kutsuttu aina kapioarkuksi.

(Tietääköhän nykynuoriso edes mikä on kapioarkku?

Ei varmaan tiennyt enää silloinkaan, kun minä tämän sain.)

Tähän asti arkussa on aina säilytelty kaikkea

turhaa tai sellaista tavaraa,

joka ei muualle mahdu,

mutta tänään se sai sellaista sisältöä,

mitä olen jo kauan aikaa suunnitellut:

 

 

Nyt kelpaa säilytellä lankoja!

Pienessä korissa on ompelutarvikkeita ja

suuremmassa korissa pidän tästä lähtien vain

sitä työtä,

mikä on parhaillaan kesken.

Hihi.

Muuton seassa tapahtuu siis kaikkea pientä kivaa.

Löysin itse asiassa tuosta kapioarkustani tämän mukin,

jonka olemassaoloa en edes muistanut!

 

Tästä nallemukista on monet aamuteet lapsena juotu 

- silloin tosin maidon kanssa, nykyään ilman.

Ehkäpä otan sen taas käyttöön! 

 

Käyttöön pääsevät myös nämä ihanuudet,

jotka anoppilasta pelastin, 

kun olivat roskiin päätymässä:

 

4Xkuppi ja tassi + yksi ylimääräinen kuppi

Arabian Kirsikkaa.

Ihanat ovat, kelpaa tuparikahveja keitellä!

 

 

 

On se varmaan kerran vuoteen se kakkukin väännettävä,

tuparikakku tällä kertaa. 

Täytyy kyllä tunnustaa,

että leipominen ei ole minun juttuni. 

Osaan tehdä pullaa ja kakkuja ja piirakoita mutta 

en mitenkään erityisesti innostu niistä. 

Ehkä hurahdan vielä joskus?

;)

Näihin makeisiin mietteisiin jään.

Mukavaa viikonloppua!

Kuulumisia

Heipparallaa.

Kevät on jo pitkällä ja täällä blogin 

puolella on ollut hiljaista,

koska koko kevät on ollut ihan hullunmyllyä.

Nyt olen kuitenkin jo voiton puolella.
Harjoittelustakin selvisin -

se meni kivasti ja oli tosi antoisaa.

Vuoden vika tentti on vielä tällä viikolla.

  

Sen jälkeen jos pääsisin ihan kunnolla

keskittymään muuttolaatikoiden purkuun.

Suurin osa on jo uudessa (ihanassa!)

kodissa mutta en ole ehtinyt vielä keskittyä 

kuin välttämättömiin juttuihin.

Elossa siis olen mutta kutimet käsissä 

en ehdi istua vielä hetkeen.

Huh huh. Niin ja häätkin tietysti tulossa.

"Kaikkea pientä" meneillään siis.

Välillä kyllä tuntuu,

että enää ei jaksa...

Sellaisina hetkinä istahdan alas,

otan kahvikupin käteen ja ihailen vaikka viimeisiä 

kertoja näitä villiintyneen pihan ilopilkkuja.

Ja hengittelen syvään.

Yritän palailla pian blogien pariin,

ikävä kaikkia kivoja käsityöjuttuja!

Vielä vähän aikaa jos maltatte,

niin tulee myös uusi retropostaus,

sain vähän astioita.

;)

Valokuvausta vaille...

 

Mutta nyt iloitaan auringosta!

Ja uskotaan, että elämä voittaa.

<3