Olen oomeena, olen oomeena...

Olen pyöreä omena!

Nimittäin vanha 

ulkosaunan pukuhuoneen verho,

jolla on enemmän ikää 

kuin allekirjoittaneella.

Tällaisen aarteen äitee löysi 

jostain kaapin perukoilta. 

Kangas on osittain auringon haalistama

mutta sehän ei haittaa,

vanhalta saa näyttääkin,

kun on kerran retroa.

Omenaverho päätyi hyppysissäni 

uusiokäyttöön.

Siitä tuli nyt tyynyliina 

toiselle löhötyynylle

omaan olohuoneeseen,

jonne vastikään sain joululahjana

vihreät sisustustaulut.

Väriä elämään.

Ja aarteista vielä

puheen ollen,

samaan tarkoitukseen 

taitaa soveltua myös

tämä ihana lakana.

Heh, minusta ihana kuosi siis -

esimerkiksi oman äitini 

mielestä kammottava.

Minulla ja edesmenneellä

mummollani,

jota en ikinä tavannut,

taitaa olla vähän

sama maku...

Turkoosi

Turkoosi kerä

alelaarista,

muutama kerä vanhaa valkoista,

sopivaa hetkeä

odottanut taikanalle.

Voiko hempeistä langoista

muuta tehdäkään

kuin jotain pientä

ja suloista?

Neuloin pienelle

kesäprinsessalle

syksyksi lämmikettä 

ja värejä harmaisiin iltoihin.

:)

                       

<3

Suklaapaita

Kyllä virheet on 

tehtävä itse.

Ei puolestasi kukaan muu

niitä tee.

Ja kun elämä lipuu ohitse,

virheetkin loppuvat

- tai jos eivät lopu,

niin ainakin ne vähenee.

-Jarkko Martikainen

Tästä lähdin liikkeelle eilen,

vihdoin monen mutkan kautta.

Kaikki kappaleet paidasta

olivat vuoden uurastuksen

jälkeen kasassa.

Ja tässä paita on nyt! Jei!

Oli se urakka. 

Välillä innostus lopahti 

ja tein kaikkea muuta

ja jatkoin taas kuukausien

päästä uudelleen.

Jatkoin kuitenkin!

Virheitä on tämän puseron kanssa

tehty ja välillä

on purettu ja tehty uudelleen.

Kavennuksissa oli hieman ongelmia

etu- ja takakappaleiden osalta,

sillä ohje oli vähän tulkinnanvarainen

ja laskin vähän väärin

mutta onneksi kaikesta huolimatta

paita istuu hyvin.

Sain hihat sovitettua niin,

ettei mokaa edes tajua.

Hihi. Uskoisiko ekaksi 

itse tehdyksi neulepuseroksi?

Ohje on siis Novitan kesän 2014 lehdestä.

Löytyy myös täältä:

https://www.novitaknits.com/fi/node/4885/instructions

Sokeria, sisaret!

Vieraita tulossa,

nyt joku helppo suklaaherkku kehiin!

Google auttoi.

Päädyin amerikkalaisiin suklaamuffinsseihin,

joiden ohjeen löysin

monelta eri sivustolta ja monesta blogista.

Gluteenittomana versiona esimerkiksi täältä:

http://www.gluteenitontaleivontaa.fi/2012/08/amerikkalaiset-suklaamuffinssit.html

Itse tein ihan normiversiona.

Pienillä muutoksilla 

ohjeesta tuli tällainen:

AMERIKKALAISET SUKLAAMUFFINSSIT

100g voita

2½ dl sokeria

2 kananmunaa

1 dl maitoa

½ dl vahvaa kahvia

4 dl vehnäjauhoja

3 rkl leivontakaakaota

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

100g taloussuklaata

Sokeri, voi, maito ja kananmunat sekoitetaan keskenään,

esimerkiksi puuhaarukalla. Ei siis tarvitse vatkata.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja

siivilöidään muiden ainesten sekaan ja sekoitetaan.

Samalla lisätään suklaarouhetta sekaan.

Taikinasta tulee sitkeähköä.

Sitten vaan annostellaan paperivuokiin

muffinssipellille,

ripotellaan suklaamuruja vielä päälle

 ja laitetaan uuniin, 200 astetta ja 20-25 min.

Jännitys tiivistyy...

...jaa sopivasti yli reunan.

Om nom!

Vielä en ole maistanut

mutta tuoksun ja ulkonäön perusteella

on aika taivaallista herkkua!

Ja suklaasta puheen ollen,

tässä vähän maistiaisia

suklaisen ruskeasta

paitaprojektista. :)

Kerran jo prässätty mutta oli kassissa... 

Muusta en tiedä mutta neule on ainakin nätti! ;)

Neiti Kevät

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

-Sir Elwoodin Hiljaiset värit

Aloitin tämän kevään 

haravointiurakan.

Mikä terapiatuokio!

Ja kyllä vain, 

minussa on myös viherpeukalon vikaa.

Asun siis tällä hetkellä hieman ränsistyneessä
omakotitalossa vuokralla ja 

pihassakaan ei ole 

(toistaiseksi)

ollut kehumista.

Syksyllä,

kun tähän muutin,

piha oli aivan kaatopaikka 

risukasoineen ja roskineen.

Kaikki oli jätetty villiintymään.

Ruoho oli leikkaamatta,

kasvit hoitamatta.

Ihmeitä sille ei siis ehtinyt vielä tehdä

mutta siivosimme sentään jonkin verran.

Mikä muodonmuutos pelkällä

ruohonleikkuulla ja haravoinnilla!

Nyt on kuitenkin tullut kevät. Jee!

Pääsen kuopsuttelemaan, ihanaa.

Tänään aloitin varsinaisen 

kevätsiivouksen:

otin haravan käteen ja aloin perkaamaan

toista puolta pihasta.

Ja löysin aarteita!

Voin vain kuvitella,

millainen tämä piha on ollut

parhaimpina aikoinaan, 

hoidettuna ja rakastettuna.

On meinaan niin täynnä krookuksia

ja narsisseja nyt

(kun olen kaivanut kaiken lehtien seasta esiin)

että voin vain kuvitella!

Viime kesänä ehdin täällä

nähdä myös pioneja ja liljoja.

Lisäksi ruusupensaita on joka puolella,

vaikkakin todella huonosti hoidettuina 

- täytynee leikata matalaksi

ja antaa kasvaa parempana takaisin.

Katsotaan siis,

pystynkö tuomaan näitä 

ihania vanhoja kasveja esiin

kaiken muun seasta.

Saatte seurata

pinnistelyjäni täälläkin! (:

Sukkavanhuksia

Kevät, kuljen Hakaniemen rantaan.

Sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa.

-Tavaramarkkinat

Neulon tällä hetkellä paitaa ja
muutamia sukkia.

Mikään niistä ei inspiroi tarpeeksi,
eikä minulla ole opiskeluiden ohessa

tällä hetkellä niin paljon 

aikaa kuin toivoisin.

Ja se paita... huokaus! Ehkä se joskus valmistuu. 

Eli nyt tuntuu, 

etten saa mitään aikaiseksi.

Noh, jos tänä viikonloppuna
saisin edes narsissit 

pihalle ja kotirappusille.

Sillä välin,

itselleni ja teille,

inspiraatiota

edellisvuosilta.

Olen tehnyt paljon muutakin kuin sukkia,
ja sukistakin tässä on vain murto-osa,
mutta jätetään ne luomukset toiseen

kollaasiin.

Aamuisin

Viiltävä tuuli käy aamuisin
kiiltävään porttiin ja koivuihin.

-Zen Café

Minähän en tunnetusti ole mikään leipuri,
mutta joskus innostun.

Eli aina silloin, kun olen ehtinyt jo unohtaa syyt sille, 

miksi en leivo kovin usein.

Jokunen aika sitten päätin leipoa kuitenkin pullaa.

Jälki ei tietenkään ollut kovin kaunista.
Tavallisista laskiaispullista tuli kyllä oikein mallikkaita
mutta nämä puustit olivat kyllä jotain ihan muuta.

Suoraan sanottuna vähän itketti,

kun otin ne uunista pois.

Sniff!

Onneksi ongelma on (yleensä) vain ulkonäöllisissä seikoissa. 

Saapahan sitten hyvällä omallatunnolla mutustaa
herkut pois kuleksimasta,
kun niitä ei kestä katsella.

Ei nyt menny niin ku strömsössä.

Enivei. Joskus tekeleistäni kuitenkin onneksi
tulee paljon hauskempia luomuksia kuin etukäteen
odottaisi - niin kuin vaikkapa tästä munavalaasta,
joka ilmestyi paistinpannulle,
kun tein viime viikonloppuna aamiaista.

Munavalas häränsilmällä. O.o