Pampulapanta

 Heippa.

Esittelen tässä välissä yhden nopean 
välityön, jonka virkkasin yhdessä illassa ja aamussa.

Olen jo pitkään miettinyt,
että haluaisin opetella pitämään pantoja,
joten nyt päätin kokeilla sellaisen tekemistä,
kun mieleinen malli tuli vastaan.

Ohje kulkee Pampulapannan nimellä,
ja se on saatavilla ilmaisena *Rakkaudella Henna -blogissa*.

Minun pannastani tuli pienillä muokkauksilla tällainen.

Virkkasin pampulaosuuden 3,5mm koukulla 
ja muistaakseni neuloin tuon eteen tulevan kaistaleen 
myös 3,5mm puikoilla.

Lankana on eräässä lankavaihdossa saamaani De Rerum Naturan Gilliat-lankaa,
joka on vahvikkeetonta, ranskalaista merinovillaa (250m/100g).
Langan tuotannossa on otettu eettisyys ja ekologisuus huomioon.

Lanka osoittautuikin miellyttäväksi uudeksi tuttavuudeksi.
Jos joskus haluaisin oikein muhkean merinovillapaidan,
niin harkitsisin vahvasti tätä lankaa.

Heh, tuli vähän hassut kuvat ja oli aika kuuma kuvauspäivä,

mutta saatte sentään jonkinlaisen käsityksen siitä,
miltä panta näyttää päässä.

Neuloin jäljelle jääneestä langasta lapasetkin pannan kaveriksi,
mutta ne sain vasta pääteltyä, ja kuvat ovat ottamatta.
Postailen niistä erikseen myöhemmin.

Vähän luulen, että edelleen olen enemmän pipoihminen,
mutta koitan nyt opetella pitämään tätäkin,
kunhan säät sallivat.

Tykkäätkö sinä käyttää pantoja?

Seuraavaksi taidan postailla teille joko tontuista tai palmikkosukista.
Palmikot ovatkin nyt puhutelleet, kun elämä on heitellyt eteeni 
vaihteeksi vähän kiemuraisempia reittejä.

Kerrottakoon, että hymykuvista huolimatta
ei elämä hymyile nyt ihan niin paljon kuin haluaisin.

Kun työt loppuivat ja ehdin viimein hengähtää,
iski sellainen henkinen ja fyysinen väsymys päälle,
että jään nyt uupumuksen ja jo pidempään jatkuneiden
ahdistusoireiden takia sairaslomalle.

Kuinka pitkäksi aikaa, en tiedä.
Joka tapauksessa minun syksyni alkaa nyt lepäämisellä,
enkä aloita uutta työurakkaa, vaikka tarjolla kyllä olisi.
Sen sijaan polttelen kynttilöitä, neulon ja keräilen itseäni.
Se tulee enemmän kuin tarpeeseen...
Mutta joo, pää on niin sumussa nyt,
että ei siitä aiheesta sen enempää tässä vaiheessa.

Toivottavasti sinä jaksat ja olet valmiina 
syksyn aherrukseen.
Tsemppiä ja iloa sun päiviin!
Muista olla armollinen itsellesi,
ja kysyä myös muilta, mitä heille oikeasti kuuluu.
<3