Helmikuun puoliväli, huh!
Hyvää ystävänpäivää blogiystävät,
näin jälkikäteen.
Mie en oo oikein ehtiny käydä
lueskelemassa blogeja,
enkä oo kyllä ehtiny iha hirveesti
neuloakaan.
Neulepodcasteja oon koittanu
katella iltaisin jakson tai pari,
mutta vähän väsynyttä meininkiä on ollut,
kun uuden työn opettelu vie oman aikansa
- ja ennen kaikkea ne kuuluisat mehut.
No. Eilen illalla sain kuitenkin vihdoin
puikoilta pois (ja päättelinkin heti!)
yhden työmaan, jonka loppuun saattaminen
tuntui kestävän pienen ikuisuuden.
Nämä ovat Sukka-Finlandian kolmannen etapin
sukat - tai tarkemmin ottaen vähän modattu versio
luovaan sarjaan.
Malli on *Anna Mäkilän Valse triste*.
Nopeuskisassa olisi pitänyt tehdät sukat
vähintään koossa M, ja sukkiin olisi tuohon
varren kukkaosuuteen pitänyt lisätä helmiä.
Minä en tähän ryhtynyt,
vaan hyppäsin suoraan luovaan osioon sitten,
kun havahduin sen olemassaoloon muutama päivä
etapin alkamisen jälkeen.
Minähän nimittäin jo väitin, etten neulo tämän
kolmannen etapin sukkia ollenkaan.
Se oli vielä ennen kuin tosiaan tiesin,
että etapilla on myös tämä luova sarja vaihtoehtona.
Luovassa sarjassa sai jättää helmet pois ja
muokata kokoa, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.
Ja tällaiset näistä nyt sitten tuli.
Ei yhtään mun väriset, koska lankalaatikossa
ei ollut sellaisia värejä riittävästi,
mutta kauniit näistä kumminkin tuli.
Lahjalaatikko saa taas lisää täytettä.
Neuloin 2mm puikoilla muuten,
mutta kirjoneuleosuuden varressa tein
2,5mm puikoilla.
Lankoina käytin Venlaa (vaaleanpunainen ja harmaa)
ja Roosa nauha lankoja (valkoinen ja pinkki).
Aloitin koon S silmukoilla,
mutta kavensin varren kukkakuvion jälkeen vielä
neljä silmukkaa.
Vaikka tein vielä pienintäkin kokoa aavistuksen
pienemmällä silmukkamäärällä,
niin näiden sukkien tekeminen oli jotenkin
valtavan hidasta.
Yksi syy oli varmasti niissä mun huonoissa
pyöröpuikoissa, jotka muuten heitin vihdoin roskiin,
kun kaapelikin meni ihan omituisille vääntyneille
kulmille, ja sain hankittua vihdoin kunnolliset puikot
tilalle...
Näitä sukkia neuloessa sain jopa sormet kipeiksi,
kun onnistuin saamaan kovettumat oikean käden
etusormeen ja nimettömään.
Ihan ihme hankautumat, ei yleensä tuu koskaan.
Ei ollut siis mitenkään nautinnollisin neulekokemus.
En myöskään muista, milloin olisin viimeksi tehnyt
niin paljon virheitä, kuin mitä näihin sukkiin tuli ja jäi.
En jaksanut matkan varrella kauheasti korjailla,
jos jotain pientä meni pieleen.
Ei niitä virheitä valmiista sukasta heti bongaa,
ja onpahan nyt sitten uniikit.
Köh. ;)
Noo, oli näissä sukissa kiva tuo kirjoneulekuvio,
ja kantapäästä tykkäsin, se oli mulle uusi.
Notta tämmöstä tällä kertaa.
Seuraavaksi aion neuloa vain ja ainoastaan
kivoja ja leppoisia juttuja!
Neljäs etappi multa jäikin sitten oikeasti väliin.
Vaadittu silmukkamäärä ois ollu mun käsialalle
ihan hillitön,
eikä mulla ois kyllä nyt ollut aikaakaan kisata.
Että silviisiin.
Mitenkäs teidän helmikuu on sujunut
käsitöiden suhteen?
:)
Ps. Oottehan huomanneet
Instagramin puolella mun jämälankayhteisneulonnan?
Kurkatkaapa #hukkapätkäkal !
