maanantai 12. maaliskuuta 2018

Odottavan aika on pitkä


Tiedättekö tunteen,
kun joskus odottaa jotain niin kovasti,
että jo vähän turhauttaa?


11:ista kylvetystä siemenestä iti 7kpl.


Miul on ollu semmonen tunne ja olotila 
nyt viime perjantaista lähtien.

Nimittäin, juttu on niin, että kävin viime perjantaina
vihdoin ja viimein optikolla näöntarkastuksessa.
Olen koko talven kitkutellut rasittuvien 
ja kuivien silmien kanssa, ja lopulta totesin,
että on se nyt selvitettävä missä mättää.
No, siinäpä kävi sitten niin,
että optikkotäti määräsi mulle monitehot siltä istumalta,
joten odottelen nyt silmälaseja saapuvaksi 
kuin kuuta nousevaa!

Lähinäkö on huonontunut aika paljon,
hajataittoa pitää vähän korjata ja muuta pientä.
Ei ihme että silmät väsyvät 
vähemmälläkin lukemisella ja käsitöitä tehdessä,
ja huonon lähinäön takia tv-tekstityksetkin ovat 
välillä menneet vinksin vonksin,
kun silmät eivät jaksa tarkentaa...




Syy ongelmille on siis onneksi nyt selvillä,
ja kyllä se maailma niin paljon terävämmältä 
näytti linssien läpi,
että ihan innolla odotan sen kirkastumista.
En tosiaan ollut tajunnutkaan, kuinka sumeaa on ollut!
Kivat pokatkin löytyivät, ja olen aina ollut sitä 
mieltä että silmälasit sopii miulle,
joten sen puoleen aihetta kriisiin ei ole.
;)

Lasien pitäisi tulla tässä parin viikon sisään,
mutta pidetään peukkuja että jo tämän viikon 
lopulla saisin ne, koska ois kiva saada 
luettua vielä yksi tenttikirja ensi viikolla 
niin, että näkisi kunnolla, eikä lukeminen 
tökkisi niin paljon silmien väsymisen takia.
Niin ja se mustiin sukkiin silmukoiminenkin 
muuten varmaan helpottuu,
kun näen ihan oikeasti mitä oon tekemässä.


Mies toi miulle kukkia viime viikolla,
kun harmitti... Kauniisti ovat kestäneet!


Että semmosta näkövinkkelin muutosta tulossa!
Ihan kiva.
Toki ilman laseja ois periaatteessa kivempi olla,
mutta mie ajattelen niin, 
että kaikkein kivointa on nähdä kunnolla.
Sitä paitsi en tarvitse laseja välttämättä autolla ajaessa 
tai ulkona liikkuessa, joten voin olla välillä ilmankin.


Jotenkin tulee jo käytettyä enemmän
keväisen värisiä kahvikuppeja...


Notta vanhuus ei tuu yksin.
Miul on synttäritki sopivasti tällä viikolla.
;)

Ajattelin sen kunniaksi leipasta viikonlopuksi
 punaherukka-valkosuklaa-juustokakun.
En oo ikänäni juustokakkua leiponu,
mutta nyt kokeillaan, syteen tai saveen.
Löysin mielestäni kivan ohjeenkin moiseen.
Siitä lisää sitten, jos ja kun kakku onnistuu.

Siispä odottelen myös vieraita, ja sitä ennen 
tiedossa koulujuttuja, siivousta, leipomista...
Tästä tulee touhukas viikko.
Ei se mitään.


Suunnitelmia, suunnitelmia...


Kevään odotuskin purkautuu 
vimmaisena suunnitteluna, vihkoon raapusteluna 
ja kivojen kukkajuttujen selailuna netissä...
Niin, ja mustasilmäsusannan taimien töllistelyllä 
vähän väliä, niin kovasti toivon niiden 
hengissä pysymistä.

Välillä miusta tuntuu,
(ja miehestä etenkin) että oon vähän hömpsähtänyt.
Mutku en millään jaksais nyt odottaa!
Noh, täytyy vaan malttaa. (Pläääääh!)
Odotus palkitaan sitten ajallaan.

Hih. Mitäpä sie odotat tällä hetkellä,
vai odotatko mitään?
:)