Edellisessä postauksessani pyysin
teitä lukijoita esittämään minulle kysymyksiä,
ja mielenkiintoisia kysymyksiä keksittekin!
Kiitos niistä, sain mietittävää.
Kiitos myös muutenkin ihanista kommenteistanne,
ne lämmittivät kovasti.
<3
Nyt pääsenkin sitten vastaamaan teille.
Kuvat postauksen höysteenä ovat *arkistojen aarteita*,
jotka löysin kun selasin postauksia vuodelta 2015.
Luonnollisesti äiteen pihamaan silloista
toukokuista kukkaloistoa.
(Näiden kuvien jälkeen piha on muuten muuttunut
jo moneen otteeseen, hih, aina jotain uutta ja nättiä.)
Mutta nyt kysymyksiin, aloitetaan käsityöaiheista!
Jos saisit kilon lankaa (ja tarpeeksi aikaa),
mitä lankaa haluaisit,
mitä siitä tekisit ja mitä karkkia söisit kutoessasi?
Tämä oli ehdottomasti vaikein kysymys. Piti miettimällä miettiä, mutta päädyin lopulta Kalalankaan! Haaveenani on virkata joskus verhot tai verhokappa, ja kilosta kalalankaa sais jo vaikka minkälaiset verhot tai useammatkin! Lisäksi ehkä vielä värjäisin verhot keltaisiksi tms. Ja mitä karkkia söisin, niin tällä hetkellä olen ihastunut Pirkan Raesekoitukseen, jossa on kaikenlaisia karkkirakeita - suklaata, salmiakkia, lakritsia, suklaarusinoita jne.
Onko joku käsityötekniikka,
mitä haluaisit kokeilla, vaikket ole koskaan niin tehnyt?
Tähän olikin vastaus valmiina, eli on, nimittäin mattojen kutominen. Sen aion vielä joskus opetella!
Sitten muihin aiheisiin.
Mihin paikkaan haluaisit matkustaa tai mitä haluaisit nähdä,
jos voisit valita ihan minkä paikan/nähtävyyden tahansa?!
Min täytyy tunnustaa, että olen aavistuksen matkustuskammoinen! Mutta ehdottomasti aion kyllä miehen kanssa vielä tässä elämässä matkustella ainakin geokätköilyn merkeissä jonkin verran. Olen ollut kerran kyllä Lontoossa ja siis lentokoneessa myös, ja Tukholmassa on tullut käytyä pariin otteeseen, ja viime kesänä olin siellä *Saaremaalla* työn puolesta. Vähän rohkeutta, aikaa ja rahaa tarvitaan siis vielä, mutta vastauksena kysymykseen, haluaisin erityisesti nähdä luonnonihmeitä, joita Suomessa ei voi nähdä. Siispä esim. punapuumetsien perässä täytyisi lähteä Pohjois-Amerikkaan Oregoniin tai Kaliforniaan. Islannissa ois kuumia lähteitä, Uusi Seelanti nyt on aivan oma lukunsa ja ylipäätään meret ja hiekkarannat kiehtovat, sekä vesiputoukset. Luonnon nähtävyydet ois mulle se juttu! Ehkä aloitamme sitten suht läheltä vaikka Norjasta. Niin ja Englannissa haluaisin kyllä nähdä puutarhoja parhaassa loistossaan!
Mikä sinusta on keväässä parasta?!
Keväässä ehdottomasti parasta on minun mielestäni lisääntyvä valon määrä. Erityisen pimeät ja lumettomat talvet, joita tätä meneillään olevaa lukuun ottamatta on viime vuosina ollut, saavat minut tosi alakuloiseksi. Pimeys väsyttää 24/7, ja tadaa, masennuskausille on oiva tilaisuus alkaa. Tästä syystä siis rakastan lumisia talvia myös, koska yksinkertaisesti jaksan paljon paremmin. Valo on siis ihan parasta! Ja näin maaliskuussa syntyneenä miulla on tietysti myös erityinen suhde kevääseen. Kevätauringossa tuntuu, että kaikki on vielä mahdollista kuluvana vuonna. :)
Miten päädyit opiskelemaan teologiaa?
Tähän oli vastaus valmiina, koska tätä on kysytty minulta moneen otteeseen: tiivistetysti kutsumus, kiinnostus, omat lahjat. Ei tämä valinta kuitenkaan ihan itsestään selvä ollut. Minusta piti tulla arkkitehti, graafikko, äidinkielen opettaja, maisemoija tai floristi. Mutta lukion vikana vuonna totesin, että yhdessäkään näistä en saisi toteutettua itseäni tarpeeksi laajasti. Jotakin jäisi puuttumaan. Isostaustani vuoksi sain myös seurata monenlaisia pappeja työssään, ja pikku hiljaa huomasin, että minun taidoistani olisi kyseisessä ammatissa paljon hyötyä. Lisäksi muistui mieleeni eräs ammatinvalintatesti ysiluokalta. Sen mukaan yksi minulle sopiva vaihtoehto olisi juuri pappi, ja tätä pohdiskelin silloisen opon kanssa, ja hän oli ihan sitä mieltä, että kyllä pappeja tarvitaan, joten miksipä ei. Ysiluokan jälkeen kävin tosiaan eri vaihtoehtoja mielessäni läpi paljon, erityisesti juuri mainitsemiani, mutta tosiaan lukion vikana vuonna muita vaihtoehtoja ei vain enää ollut. Kutsumus oli herännyt, vahvistunut ja tullut jäädäkseen. Voin sanoa, että todella yliopistoon hakiessani tiesin, mitä haluan. Tai vaikka ei aina haluaisikaan, niin Jumalalle ei noin vain sanota ei. :D Ja kutsumusta on mahdoton selittää, ellei sitä itse koe. Se on sellainen sisäinen palo, mikä ei vain sammu. Ja päivääkään en ole valintaani katunut.
 |
| Tuota orapihlaja-aitaa ei ole ollut enää aikoihin! |
Mitä mielenkiintoista (vaikka ihan pientäkin, yllättävää)
löytyy kotiseudultasi?
Olen kotoisin Kouvolasta, jossa olen asunut useammassakin paikassa, ja jossa nytkin asun taas väliaikaisesti. Ja minun on pakko todeta, että maineestaan huolimatta Kouvola on muutakin kuin betonia - etenkin nyt, kun Kouvolan kaupunkiin kuuluvat myös entiset Kuusankosken, Valkealan, Elimäen, Anjalankosken ja Jaalan alueet. Käymisen arvoisena suosittelen tietenkin Repoveden kansallispuistoa, Verlan tehdasmuseoaluetta (UNESCOn perintökohde), ja tuoreimpana kokemisen arvoisena kohteena Kuusankosken Taideruukkia, joka on syntynyt vanhaan tehdasmiljööseen. Siellä on taidetta, käsityötä, pieniä putiikkeja, kirppari, kahvila, tapahtumia... Vähän sokkeloinenhan tuo on, mutta kehittyy koko ajan. Lisäksi suosittelen käymään kesäaikaan naapurikunnassa Iitissä, jota Suomen kauneimmaksi kyläksikin on tituleerattu. Siellä on kesäisin tunnelmallinen kesäkahvila ja mitä suloisin jäätelökioski, ja nätti punainen puukirkko. Kouvolan alueellakin on kauniita kirkkoja, paitsi Kouvolan keskuskirkko, se on just niin ruma ku kerrotaan. :D Sydämeltäni kuusaalaiseen uskallan näin sanoa. Nippelinä mainittakoon vielä, että sisällissodasta kiinnostuneelle Kouvola tarjoaa muistomerkkejä ja tarinoita yllin yllin, koska se "murhakeskuksenakin" tunnetaan. Luonto on myös tietenkin kaunista täällä Kymijoen varrella! Geokätköilyn ystäville ja retkeilijöille muutenkin suosittelen vaikkapa Nauha-Anhavan kuntoreittiä/hiitoreittiä (20km). Mukavaa maastoa ja makkaranpaistomahdollisuus. :)
Huh! Kiitos vielä kerran kivoista kysymyksistä.
Parhaani mukaan koitin vastata.
Jos jokin jäi vielä askarruttamaan, niin kerro toki.
Erääseen murre-kommenttiin palaan vielä myöhemmin.
Nyt hyvää viikonlopun jatkoa!
Ensi viikolla tiedossa ehkä palmikkosukat.
;)
