torstai 31. maaliskuuta 2016

Runo 13#


Lukitsen onnettoman sieluni
siihen laatikkoon,
jonne tungetaan kaikki turha.

Pois silmistä,
pois mielestä.

Se on armomurha.
Pian pölyinen ja unohdettu.
Olen kyllästynyt kaappiluurankoihin
ja eetteriin, 
jolla hukutan perhosia iltaisin.

Jokainen siivenisku tuntuu 
vatsahaavalta.

Maalaan kuolemalle kasvot 
karamellivärein, 
kun turhaudun silmäpusseihin,
jotka on tatuoitu silmieni alle.

Ja nostan maljan elämälle, 
jossa jokainen on kuokkavieras.



2 kommenttia:

Penni ajatuksistasi! (: