Tänään oli huono päivä.
Tuskailin gradua,
tuskailin riittämättömyyttä,
tuskailin syksyä.
Tuntui taas, että mitään tärkeää en osaa.
Aikani itkeskelin.
Sitten lähdin ulos, lenkille.
Hengittelemään.
Pokemoneja keräilin,
hengittelin lähipuistojen syksyistä ilmaa.
Rauhoittuneena kotiin,
sitten vielä ilta-aurinkoon geokätköä etsimään.
Mistä itseni löysinkään?
Joen rannasta, peltojen keskeltä.
Pihlajanmarjojen lomasta.
Syksynpunaista oli montaa sävyä.
Siinä ihmettelin ja puhelimen kanssa pyörin.
Kuva sieltä, kuva täältä.
Hengittelin syksyn värejä.
Saisikohan niitä purkkiin?
Että jaksaisi ne pimeät illat ja aamut,
ja sen harmaan siinä välissä.
No.
Ainakin ne tekevät huonoista päivistä
parempia.
Pitää vain osata nähdä.
<3
