Enpä olisi uskonut, että sinä päivänä,
kun perinteisesti laitetaan kesäkukat (10.6.),
saisinkin ihastella jo ensimmäistä aukeavaa auringonkukkaa.
Siis auringonkukkaa, ennen juhannusta!
Jo on aikoihin eletty.
Ihanaa kumminkin näin.
<3
Parvekemansikkakin on alkanut kukkia,
ehkäpä juhannuksena sais suun makiaksi?
Ja juu, tätä seuraavaa en kommentoi muuten
kuin että kun antaa pikkusormen...
Niin. Mulla on nyt yhden pelakuun sijasta viisi.
Ja kattokaa nyt tätäkin.
Tuommoinen ällö tyttömäinen ruukku,
ja sitten sille aluslautaseksi isäpuolen äidin
peruina jäänyt kukallinen posliinilautanen.
Voitte uskoa, että meitä äiteen kanssa nauratti,
kun tätä yhdistelmää teimme.
Se on niin hirveä, että se on hieno.
Harmi vain, että en saanut nyt kuviin tuota oikeaa
pinkin sävyä, joka riippapelargonin kukissa on,
se on aika veikeä livenä.
Seurana pelakuilla on markettaa ja äiteen
ojasta kaivettua suikeroalpia.
Mitäs luulette,
saadaanko myös liljoja jussiksi?
Tunnelma parvekkeella on aika ihana just nyt.
Olen niin iloinen,
että tähän kukkahullutukseen ryhdyin tänä keväänä.
Kyllä tulee iltaisin hengähdettyä tämän
kukkapaljouden keskellä,
kun töiltä kerkeää.
Olen tänäänkin ollut aamulla toimittamassa
messua päiväriparilaisten kanssa.
Töitä siis riittää, ja oon tykänny olla.
Muuten onkin kaikki ihan mainiosti,
mutta terveys vähän reistaa.
Vatsan kanssa on ollut ongelmia, kävin ihan
lekurilla, ja nyt odottelen labratuloksia.
Toivottavasti pian sais jotain tietoa,
odottelu on hermoja raastavaa...
Että ei kiva, vie mehuja, kun ei oo hyvä olla.
Mutta päivä kerrallaan mennään,
oloa kuulostellen.
Täytyy nyt yrittää keskittyä niihin asioihin,
jotka ovat hyvin - kuten siihen,
että olkapää alkaa pikku hiljaa toipua.
Ja elämä on ihan kivaa,
noin niin kuin kokonaisuudessaan.
Mikä sinua ilahduttaa ja auttaa jaksamaan just nyt?
Rauhallista sunnuntai-iltaa,
ja iloa ja siunausta alkavaan viikkoon!
Nähdään taas kun töiltä ehdin.
<3
