Piipottaa piipottaa!
Keväinen tunnelma alkaa olla käsinkosketeltava,
kun lumi ulkona sulaa suorastaan liristen,
ja ensimmäiset kasvun merkit ovat havaittavissa.
Syyskuun lopussa istuttamani tulppaanien
sipulit ovat nimittäin alkaneet itää lasitetulla
parvekkeella.
Tällaisia iloisenvärisiä ihanuuksia
pitäisi ruukuista nousta.
Katsotaan, päästäänkö sinne asti!
Toivotaan ainakin hurjasti.
Se oli jo maaliskuun kolmas päivä,
kun ikkunasta ulos vilkaistessani huomasin
ruukuissa muutamia uhmakkaita piiponkärkiä.
Hyvä etten kaatanut aamukahvia kupista ohi.
Säntäsin parvekkeelle ihmettelemään saman tien.
Joko nyt?! En ollut yhtään valmistautunut
mihinkään kasvutapahtumaan vielä hetkeen.
No, tämä on taas osoitus siitä, että kasvuolosuhteet
ovat lasitetulla ja vieläpä etelänpuoleisella
kolmannen kerroksen parvekkeella
melko lailla kasvihuonemaiset, suojaisat.
Aurinko lämmittää parvekkeen päivisin lämpimäksi
jo helmikuun puolella.
Tämä seuraava kuva on otettu 11.3.
...ja tämä on tilanne 19.3.
Kasvua ei voi estää!
Vielä toistaiseksi pidän sanomalehtiä piippojen päällä,
mutta huhtikuussa ne saavat luvan pärjäillä jo ilman,
paitsi tietysti silloin, jos tulee vielä kovia pakkasia.
Jos piipot pilkistävät usein jo lumienkin alta,
niin eivätköhän ne selviä partsillakin sitten
ihan mainiosti.
Ovathan sipulit selvinneet näköjään
talvenkin pakkasjaksoista,
vaikka en ruukkuja mitenkään suojannut.
Sijoitin ne vain parvekkeen
suojaisimpaan ja varjoisimpaan
nurkkaukseen kukkahyllykön päälle niin,
etteivät ruukut saa kylmää suoraan lattian kautta.
Viime vuonna mulla meni narsissikokeilu
ihan plörinäksi liian pienissä ruukuissa
ja liian aikaisella kastelulla yms.
Olenpahan siitä ainakin jotain oppinut, hih.
Sanoisin, että tällä kertaa toivoa on!
Lisäksi kevät on nyt virallisesti saapunut
myös sisätiloihin,
koska olen aloittanut tämänvuotiset esikasvatukset.
Eilen kylvin mustasilmäsussut ja kosmoskukan siemenet.
Ne pääsivät saunaan itämään, kun siellä on sopivasti tilaa.
Siirrän nämä itämisen jälkeen sitten keittiön pöydälle
ja olohuoneeseen, mihin nyt saan mahtumaan.
Mustasilmäsusannan kanssa onnistuin viime
vuonna yli odotusten, siksi haluan kokeilla sitä
nyt ehdottomasti uudestaan.
Viime vuonna tosin kylvin sussut jo kuukautta aiemmin.
Tällä kertaa ajattelin, että vähän lykkään esikasvatusta,
niin saan kukinnan sijoittumaan heinäkuun alkuun,
mikäli hyvin käy.
Kosmoskukkiin taas ihastuin viime kesänä niin paljon,
että nyt haluan kokeilla niiden kasvattamista itsekin,
kun se on kuulemma aika helppoa. Katsotaan, onko!
Ihania värivaihtoehtoja on monia, mutta tuo
vaaleankeltainen viehätti tässä hetkessä eniten.
Saa nähdä, millaisia kukista todella tulee,
koska siemenpussin kuva hämää keltaisuudellaan.
Kyse on ennemminkin valkoisesta kukasta häivähdyksellä
keltaista.
Jännityksellä odotan!
Ja sitten kylvämistä odottaa vielä tämä viime kesän hitti,
'Strawberry Blond' -samettikukka.
Itsehän innostun kaikesta aina jälkijunassa,
mutta mitäpäs se haittaa.
Pääasia on, että innostun.
Mie oon aina tykänny samettikukista hajusta huolimatta,
ja iloisen keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt
ovat olleet aina lähellä sydäntä.
Tämän lajikkeen värit eivät ole ihan perinteiset,
mutta huikean kauniilta ne ovat ainakin
kuvissa näyttäneet, joten odotukseni ovat korkealla.
Ja kuten huomaatte, niin minun tämänvuotisten
kesäkukkaistutusten värimaailma on alkanut jo hahmottua.
Keltaista, oranssia, punaisen sävyjä,
roosan ja keltaisen yhdistelmä kiehtoo erityisesti.
Ja hei, iloisia uutisia myös tästä
Mårbacka-pelargoniastani.
Se innostui kovasti mullanvaihdosta,
ja siitä ottamani pistokaskin on ilmeisesti
onnistunut juurtumaan,
koska uusia lehtiä on ilmestynyt!
Ah. Tää on niin ihanaa.
Suunnittelu, kevät, kasvu, kokeileminen, onnistuminen.
Kyllä se viherpeukalogeeni on selvästi aktivoitunut.
Mitäs kevään merkkejä teilläpäin näkyy?
Entä mitä kaikkea teillä on esikasvatuksessa tai
suunnitelmissa kasvattaa ensi kesänä?
Ja mitkä värit teitä puhuttelee kukissa just nyt?
Ihanaa ja valoisaa viikkoa!
<3