En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,
mitä helmikuun lopulla kylvämilleni
mustasilmäsussuille kuuluu.
Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!
Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,
mikä on melko sopiva määrä.
11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen
5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.
 |
| Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä ihan silmissä! |
Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.
Kevätaurinko teki vähän tepposia,
kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.
Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan
varjoinen kohta parvekkeella
ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.
Valehtelematta parissa päivässä on tullut
hirmuinen kasvuspurtti!
Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,
ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.
Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.
Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.
Siitä iloitsen,
sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.
Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden
päästä kukkia?
;)
Ilonaiheita on muitakin.
Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat
päivää aurinkoisella paikallaan.
Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla
tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.
Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.
Koskahan mahtaa kukkia?
Varmasti hetki vielä menee.
Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.
Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.
Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.
Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.
ja nuppuja ihan vimmatusti.
<3
Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.
Onneksi hankin tämän.
Punainen pelakuu on min suosikki,
vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.
Vahvat värit on mun juttu.
Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,
niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.
Ja ihania nämä ovat muutkin.
On pirtsakkaa...
...ja on herkkää ja hempeää.
Kaikki sulassa sovussa keskenään.
Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,
tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa
hieman persikkaisen väriseltä.
On tosi kiehtovan näköinen.
Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.
Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä
orvokkikorista muiden keskeltä,
kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,
ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.
Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,
mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.
Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.
Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,
mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä
napostelupaprikalla.
Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!
Pieniä ja makeita, passaa.
Josko nyt syötävät kasvit riittäis?
No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...
Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.
Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3
Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.
Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.
Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.
"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
rukoilkaa hellittämättä.
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä,
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat,
siunatkaa älkääkä kirotko.
Iloitkaa iloitsevien kanssa,
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15
Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös
vastoinkäymisten keskelle.
<3
