perjantai 25. toukokuuta 2018

Iloa ja surua


En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,
mitä helmikuun lopulla kylvämilleni
mustasilmäsussuille kuuluu.

Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!

Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,
mikä on melko sopiva määrä.
11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen 
5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.


Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä
ihan silmissä!


Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.
Kevätaurinko teki vähän tepposia,
kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.

Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan 
varjoinen kohta parvekkeella
 ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.
Valehtelematta parissa päivässä on tullut
hirmuinen kasvuspurtti!
Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,
ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.

Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.
Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.
Siitä iloitsen, 
sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.

Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden 
päästä kukkia?
;)




Ilonaiheita on muitakin.
Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat
päivää aurinkoisella paikallaan.
Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla 
tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.

Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.
Koskahan mahtaa kukkia?
Varmasti hetki vielä menee.
Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.
Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.




Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.
Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.
<3




Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.
Onneksi hankin tämän.
Punainen pelakuu on min suosikki,
vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.

Vahvat värit on mun juttu.
Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,
niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.




Ja ihania nämä ovat muutkin.
On pirtsakkaa...




...ja on herkkää ja hempeää.




Kaikki sulassa sovussa keskenään.

Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,
tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa 
hieman persikkaisen väriseltä.
On tosi kiehtovan näköinen.




Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.
Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä 
orvokkikorista muiden keskeltä,
kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,
ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.

Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,
mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.




Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.
Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,
mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä
napostelupaprikalla.
Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!
Pieniä ja makeita, passaa.
Josko nyt syötävät kasvit riittäis?

No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...




Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja 
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.

Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3




Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit 
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.

Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.

Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
 rukoilkaa hellittämättä. 
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, 
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, 
siunatkaa älkääkä kirotko. 
Iloitkaa iloitsevien kanssa, 
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15

Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös 
vastoinkäymisten keskelle.
<3

8 kommenttia:

  1. Onpa ikävä tapahtuma teillä, voimia päiväänne.
    Minä laitoin just eilen mustasilmäsusannia isompiin purkkeihin. Olivat muuten kietoutuneet toisiinsa melko napakasti pienissä taimipurkeissaan, mutta selvisin. Onpa sinulla kaunista siellä, kyllä kukat ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Sussut osaa kietoutua aika napakasti. Vasta yhellä puutarhalla kattelin, että mitenköhän sussuamppelit saa oikein irrotettua, kun varret olivat kiemurrelleet pitkälle rakenteisiin. :) Kukat tuovat kyllä paljon iloa.

      Poista
  2. Hienoa että sussut lähtivät kasvuun, ovat kyllä kauniita sitten kukkiessa! Niinkuin kaikki muutkin kukat:) Kiva on tuollaisen kukkailoittelun keskellä istuskella! Raskaita päiviä, Voimia teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisiä kukkia kovasti odotan näihin. :) Partsilla vietänkin paljon aikaa, tulee hyvä mieli kaikesta kasvusta ja kukinnasta. Kiitos! <3

      Poista
  3. Mistähän syystä minulla ei riitä maltti esikasvattamiseen? Siksikö, että täällä on niin paljon kylmempi ja niin paljon pitempään kuin siellä etelässä? Menen kesäkuun 10. päivän jälkeen vakaripuutarhalleni ja ostan vahvat ja voimakkaat taimet valmiina. Mutta nyt on niin mukava seurata sinun kasvatuspuuhiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkuu on turvallinen valinta! Odotan, että pääsen näkemään sin kukkavalintoja! ;)

      Poista
  4. Voimia surutyöhön ❤ Kaunista on parvekkeellasi.voisi melkein sanoa, että jotakuta on puraissut puutarhakärpänen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Puutarhakärpänen on juu puraissut, isohkon palan. Ja joku öttiäinen on puraissut mun paprikaa! Ripsiäistä epäilen. Paprika joutui saunan ikkunalle karanteeniin, mäntysuopaliuosta sumuttelin ja vettä aion sumutella nyt päivittäin... :(

      Poista

Penni ajatuksistasi! (: