Mikäs se tässä möllöttää?
Jep, tomaattipa hyvinkin.
Pink Baby Plum F1 |
Kävin tässä alkuviikosta pyörähtämässä
Hilun (Maatiaiskanasen elämää) hoodeilla,
ja hain häneltä pari tomaatintainta,
kuten oli jo aiemmin keväällä sovittu.
Tuo pitkä roikkana on miniluumutomaatti Pink Baby Plum F1,
ja tuossa vieressä oikealla
on vähän huonosti kuvasta erottuva
coctailtomaatti Aranka.
Pieniä ja makeita molemmat.
Noh, jos nyt ensin edes saan nämä kasvamaan!
On tuolla tuo yksi tomsku jo vähän niin kuin
lupailevana...
Kaikkee täytyy kokeilla! |
Nyt sitten vaan varkaita pois napsimaan,
ja lannoitustakin täytynee pohtia.
Valoa ja lämpöä pitäis olla ihan riittämiin.
Tomaattien juurelle istutin
pari tavallista samettiruusua.
Josko ne pitäisivät osan ei-toivotuista ötököistä loitolla.
Ei täällä kyllä toistaiseksi ole näkynyt
kuin eksyneitä pörriäisiä, leppiksiä, pieniä hämähäkkejä
ja muutamia harsosääskiä.
Heh. En suoraan sanottuna tiedä tomaatinkasvatuksesta
juuri mitään,
mutta jostainhan se on aloitettava.
Kokeilemista ei estä mikään!
Pitäkee peukkuja, että saahaan ees maistiaiset...
Notta tomaatit on.
On myös jotain muuta uutta.
Kävin nimittäin viikonloppuna äiteen kanssa
Mustilassa (Arboretum Mustila),
ja äiti sponssas mulle muutaman kukan...
Aikani pähkäilin, mitähän ihmettä valkkais.
kun oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla.
Sitten ihastuin tähän limenvihreään värinokkoseen.
Hetken tosin arvoin tämän ja sellaisen huikean
oranssin värinokkosen välillä,
mutta vihreän raikkaus voitti tällä kertaa.
Nokkonen oli siis ykkösvalinta,
ja sen kaveriksi mallailimme erilaisia kukkia.
Lopulta tuo hennon vaaleanpunainen pelakuu
ja pinkihkö (ei oo livenä ihan noin pinkki)
kerrottu miljoonakello valikoituivat asetelmaan,
josta tulikin tosi kaunis.
Tykkään!
On se näköjään niin,
että en pysty pitämään näppejäni irti pelakuista.
Kun annat pikkusormen...
Ja jep. On taas niin hempeää ja vaaleanpunaista,
että hieman huolestuttaa,
mutta nää sopi kaikkein parhaiten nokkosen seuraan,
ja sitä hempeyttä on parvekkeella nyt vaikka
muille jakaa.
Vehreältä ja täydeltä alkaa näyttää,
mutta jotain mahtuu vielä varmasti sekaan.
Ei oo ees ahdasta!
Vaikka mies vähän huokailee siihen malliin
välillä että laita itte tomaattinarus sinne kattoon...
Noo, ripusti hää ne kumminkin.
Hih. ;)
Lomailu on ollut siis vahvasti kasvipainotteista,
kun en ole voinut neuloakkaan.
(Tunnustan, yritin, ja kaduin seuraavana päivänä,
kun koko kättä särki...)
Venyttelyä, lepoa. Joskus näin.
Ei anneta tauon haitata, se tekee välillä hyvääkin.
Näin muuten ekat kukkivat lupiinit tänään,
kun kävin lenkillä... tai siis köh,
ostamassa ne samettikukat...
Aurinkoa ja iloa tähän viikkoon!
<3