*Lumienkeli-blogin* Elina oli tehnyt
söpön palmikkopipon Novitan Utuinen-langasta.
Sitä ihastellessani mutustelin tuota langan nimeä.
Kuulostipa se tutulta.
Sitten minulla välähti.
Minulla, jolla nyt sangen harvoin oikeasti on
mitään keskeneräisyyksiä kaapeissa,
oli jäänyt viime keväänä kesken veljeni tilaama kauluri.
Sieltähän se keskeneräinen kaapista löytyi.
Lankasotkun nähdessäni muistin myös keskenjäämisen syyn.
Sai sitä jonkin aikaa selvitellä!
Paljoa tekemistä ei kuitenkaan ollut enää jäljellä,
joten tikuttelin kaulurin illalla loppuun asti.
Samalla huomasin toisen syyn keskeneräisyydelle.
En tiedä, mitä olin ajatellut tätä neuloessani mutta
kovin loogisia ratkaisuja en ollut tehnyt.
Jos nyt tekisin tuon uudestaan,
olisi monen monta asiaa,
jotka tekisin toisin.
Nyt olin kuitenkin niin loppusuoralla,
etten viitsinyt enää purkaa hassuista ratkaisuista huolimatta.
Sitä paitsi tämä todennäköisesti päätyy metsästys- ja
pilkkireissujen vaatevarustukseen,
joten ulkonäöllä ei niin väliä - kunhan on lämmin!
Toiveissa oli erityisesti korkea kaulus ja tässä
sitä ainakin riittää.
Tämä on siis tehty sillä Utuinen-langalla
(80% akryylia, 20% villaa),
vitosen pyöröpuikoilla.
Tein etu- ja takakappaleen erikseen ja lopuksi
ompelin resoriosat yhteen ja virkkasin
yhtenäisen reunuksen.
Alareunat vähän käpristelevät mutta kostutus ja
pingotus auttoivat jo vähän ja käytössä varmasti
muokkautuu ihan hyväksi.
On muuten niin pehmeää lankaa,
että minäkin voisin erityisen herkkähipiäisenä
käyttää tästä tehtyä pipoa tai kauluria.
Täytyypä ehkä tehdä!
Kaulurille ois käyttöä, ei tarttis aina
huivien kanssa rassata - vaikka niitä rakastankin.
Juupa juu.
Ohjetta tähän ei siis ole,
enkä tästä suoraan sellaista tekisikään,
kun kaikki tuli vähän sinnepäin.
:D
Ensi kerralla olen taas viisaampi!
Kuinkas moni teistä tykkää käyttää kaulureita?
Tai on tehnyt joskus?
:)
