Lupasin tälle viikolle sukat
ja saamanne pitää.
Nalle Taikasta, kolmosen puikoilla, koko 39-40
tai ehkä jopa vähän reilu.
Olisin voinut tehdä vähän pienemmällä silmukkamäärällä
mutta toivotaan nyt,
etteivät ole ihan löröt saajan jalkaan.
Varret valepalmikkoresorilla.
Minusta näistä tuli tosi veikeän väriset.
Itse asiassa oli ihanaa neuloa tätä lankaa,
kun väri oli niin mieleinen.
Piristi siellä leirilläkin, kun sai neuloa ja
langassa oli niin paljon ihania värisävyjä.
Jos ette vielä tienneet,
niin lempivärinihän on oranssi.
Kaikki keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin sävyt
ovat myös lähellä sydäntä - ja turkoosi.
Sininen, pinkki ja persikka ovat miun inhokkeja.
Sininen on liian kylmä, liian rauhallinen.
Pinkki on... No, pinkki, jne...
Mutta se, että ne ovat minun inhokkejani,
ei tarkoita sitä,
etteivätkö ne olisi hyviä värejä.
Jokainen väri on oikeasti kaunis.
Olen tämän oppinut vasta muutaman vuoden aikana.
Ennen olin kauhean tarkka siitä, jos jossain oli "väärää väriä".
Mutta nykyään voin jo myöntää,
että esimerkiksi vaaleanpunaiset ja pinkit kukat ovat kauniita ja
sellainen indigonsininen on pieninä määrinä jossain tosi sykähdyttävä.
Ja voin ostaa vaatteita,
vaikka niissä olisi jokin vääränvärinen yksityiskohta.
Sisustuksessa en varta vasten käyttäisi sinistä tai pinkkiä
tms. mutta jokaiselle värille on paikkansa.
Ja on minulla yksi pinkki viltti.
Olen sitä mieltä, ettei värimieltymyksiä saa arvostella.
Se on ihan oikeasti ikävää.
Jollekin se oma inhokki on se väri,
joka tekee omasta elämästä edes vähän parempaa,
voimauttaa ja tekee onnelliseksi.
Se tietty väri saa kaiken näyttämään kauniimmalta.
Itselleni juurikin oranssi on se the väri.
Täynnä elämäniloa, auringonlaskuja, appelsiineja ja
tiikerililjoja.
Olen niin onnellinen,
kun ekaa kertaa sitten porukoiden luona asumisen
minulla on paljon oranssia kotona.
Voin esitellä teille joskus, jos teitä kiinnostaa.
Miun omassa huoneessa oli (ja on edelleen) yksi oranssi seinä.
Nyt miulla on kotona vain valkoisia seiniä mutta oranssit
verhot, tyynynpäälliset ja oranssikeltainen matto näyttävät
sitäkin kirkkaammilta.
;)
Ja kirkkaudesta puheen ollen...
Eiks oo muuten veikee retkituoli?
Ei viitsitty hommata kunnollisia parvekekalusteita vielä,
koska tänne on tulossa julkisivuremontti,
jonka seurauksena nyt vain puoliksi lasitettu partsi lasitetaan kokonaan.
Siispä teimme kompromissin.
Partsilla on kiva istua nyt.
Miun on tämä keltainen ja muru halusi itselleen
sellaisen maastonvihreän,
jonka voi ottaa myös kalareissuille mukaan.
En nyrpistänyt nenääni erivärisyydelle,
sillä tuolta parvekkeelta ei tule väriä puuttumaan,
mikäli minä saan päättää.
Ja sitten kuitenkin omituisesta päähänpistosta hankin valkoisia
pikkupetunioita...
On tuossa korissa violettejakin kukkia,
mutta niissä on tällä hetkellä vain nuppuja.
Näette niistä ehkä kuvia myöhemmin.
Värikästä loppuviikkoa kaikille!
:)
