Onpas tämä vuosi nyt yhtä "ekaa kertaa".
Olen saanut tehdä paljon itselleni uusia asioita
kuluneen vuoden aikana ja joutunut moniin uusiin
tilanteisiin ja se nyt heijastuu näköjään tännekin.
Tein ekaa kertaa elämässäni ihan oikeat jämälankasukat.
Toisaalta, eipä minulla koskaan näin paljon ole
jämälankoja vielä ollutkaan.
Aika veikeän väriset,
vaikka itse sanonkin.
(Toki näistä voi olla montaa mieltä!)
Koko on 38-39.
Itselleni isot, vaikka kuvat ehkä vähän huijaavat.
Näissä on venymävaraa, enkä ole näitä höyryttänyt.
Ovat sen tyyliset,
että saavat mukautua saajansa jalkaan.
Kolmosen puikot, Nalle-langan jämiä,
kaksinkertainen vahvistettu kantapää ja sädekavennus.
Näin sitä ehti näköjään leirien välissäkin neulomaan
taas yhdet sukat.
Mitähän lankoja ottaisin seuraavalle rippileirille mukaan?
Saas nähdä. Ikävästi yllätti kurkkukipukin
juuri tässä lähdön alla
ja pari päivää on mennyt ihan nukkuen, teetä juoden, neuloen
ja kadonnutta ääntä takaisin houkutellen.
Toivottavasti olo helpottaa parin päivän sisällä,
muuten täytyy keksiä luovia ratkaisuja oppitunneille.
Huh huh. Kaikkea sitä ja vähän päälle.
Mitens muilla kesä menee?
Miulla työpainotteisesti,
milloin mitäkin saarnaa kirjoittaen, tuntia suunnitellen,
leiriruoasta nauttien yms.
mutta toisaalta se kaikki on vaan niin kivaa,
etten vaihtaisi päivääkään.
Siitä puheen ollen, saanen jakaa teille erään rukouksen,
joka itseäni on puhutellut kovasti viime aikoina.
Tämä on veli Rogerin rukous, johon törmäsin sattumalta:
"Meitä rakastava Jumala,
vaikka rukouksemme olisi kuinka köyhä,
etsimme sinua luottavaisina.
Sinun rakkautesi avautuu meille tieksi halki
epäröintimme ja epäilyjemme.
Aamen."
<3
Totisesti.
Siunattua heinäkuuta kaikille!
:)
