Moikka,
pitkästä pitkästä aikaa.
Pitkältä se ainakin tuntuu,
kun tässä kuukauden aikana
on tapahtunut vaikka ja mitä.
Aloitetaan nyt kumminkin ihan
kässäasialla ja kuulumisia kerron lopuksi,
käviskö näin?
Mulla on ollu puikoilla nyt vähän isompia
töitä, ja nyt pääsen esittelemään teille
uunituoretta mustaa neuletakkiani.
Kas näin!
Huhtikuun aurinko hölli kivasti kuvaushetkellä, hih.
Tämä neuletakki on niin perus musta neuletakki
kuin vain neuletakki voi olla.
Tässä ei ole mitään kommervenkkejä.
Ohje on Novitan ja se löytyy *TÄÄLTÄ*
sekä vaihtoehtoisesti Novitan Kevät 2018 -lehdestä.
Malli on suunniteltu Wool Cotton -langalle,
mutta minä neuloin takin Novitan Suvista,
joka oli viime kesän kesälanka.
Siinä on 70% viskoosia ja 30% pellavaa.
Ajattelin, että tämä on mukava materiaali
myös kesällä käytettäväksi.
Neuloin pienimmän koon ja reilusti ohjetta
pienemmillä puikoilla.
Ohjeessa on 4 ja 5mm puikot,
mutta minä käytin 3 ja 3,5mm puikkoja
- ja hyvä niin.
Takista tuli näillä spekseillä just hyvä.
Se istuu ihan näppärästi,
vai mitä.
Napitkin halusin ihan tuiki tavalliset,
ne tilasin Nappitalosta.
Nyt mulla on sitten se aina kaivattu
musta neuletakki olemassa.
Samalla osallistuin yhteen yhteisneulontaan,
joka löytyy esimerkiksi Instagramista
hästäkillä #mustatuntuukal.
Yhteisneulonta jatkuu vielä tuonne
toukokuun loppuun.
Saa nähdä, miten tämä lanka sitten käytössä
käyttäytyy, mutta ainakin viime kesänä
samasta langasta (eri värissä) neulomani
ja kovassa käytössä ollut
paita on pysynyt ihan kuosissaan.
Siitä edellisestä paidasta myös opin,
että Suvi-langan pöllyäminen
(miinus muuten kivassa langassa)
helpottaa pesukertojen myötä.
Toivoa siis on.
Ja onhan tää nyt mukava päällä,
pehmoinen ja tarpeeksi arkinen vaate.
Sopii moneen tilanteeseen.
Helman pituuteenkin olen tosi tyytyväinen,
nyt osuu hyvään kohtaan,
ja helma laskeutuu kauniisti.
Myös resorit sain pääteltyä sopivan napakasti,
ei liian kireästi eikä liian löysästi.
Täytyy kumminkin sanoa,
että ilolla aloin neuloa mitä räikeämmän värisiä
jämälankasukkia nyt,
kun sain tämän tumman neuleen pois alta.
Ihan hirveän usein en mustia neuleita taida
viitsiä tehdä!
Sitten niitä kuulumisia.
Mulla on ollut aika hurja kuukausi.
Joo, tämä virushässäkkä sotki työkuvioita,
se on ollut stressaavaa,
vaikka toki tiedän, että minulla on paljon
parempi tilanne kuin monilla muilla tällä hetkellä.
Tsemppiä vaan kovasti kaikille kotikoululaisille,
lomautetuille, työt kokonaan menettäneille,
riskiryhmäläisille - ja ihan kaikille.
Koitetaan selvitä. <3
Ja koska tässä ei ollut tietenkään tarpeeksi,
niin olen myös käynyt mm.
elämäni ekalla ambulanssiajelulla.
Eräs aamuyö päättyi siihen,
että mennessäni juomaan vettä,
pyörryin rytinällä keittiön lattialle.
Mies minut herätteli sieltä ja ambulanssitädit
kiikuttivat minut ystävällisesti tarkkailuun.
No, lopputulema oli onneksi vain alhainen
hemoglobiini, pientä anemiaa tässä.
Rautaa koitan nyt popsia ja sitä rataa.
Säikäytti kyllä, kun veriarvot ovat yleensä
olleet aina kohdallaan, niin tuli aivan puskista.
Pari päivää könkkäsin myös aika vaivalloisesti,
kun olin ottanut vähän osumaa päähän,
häntäluuhun ja kyynärpäihin.
Onneksi selvittiin kuitenkin mustelmilla ja kuhmuilla.
No, olo on nyt ollut sitten sellainen,
että rauhassa täytyy ottaa,
odotellaan, että olo kohenee.
Etätyöt mahdollistavat sen onneksi aika pitkälle.
Ei niin kivoja juttuja nämä tällaiset.
Toivon, että tämä huhtikuu on vähän lempeämpi tapaus.
Toivottavasti sulla on kaikki hyvin.
Ihanaa, jos olet vielä siellä,
vaikka täällä blogissa on ollut hiljaista.
Aurinkoista ja siunattua palmusunnuntaita!
Kuulemisiin.
<3
