Paidan neulomisen jälkeen teki
mieli neuloa taas sukkia.
Vaan millaisia?
Selasin monta sukkakirjaa ja -lehteä lävitse
etsiessäni inspiraatiota,
mutta lopulta tuumasin, että mikään ohjeesta
seurattava malli ei houkutellut yhtään.
Siispä valitsin vain ohuiden lankojen laatikosta
senhetkistä mielentilaa vastaavat värit,
ja aloin neuloa raitoja varpaista varteen.
Langoiksi valikoituivat Novitan Venla-kerät
väreissä Sammal ja Hiekkaranta.
Sen verran sentään haastoin itseäni,
että palauttelin mieleen,
miten tehdään *Judy's magic cast-on*,
eli eräs tietynlainen kärkialoitus.
Olen sitä joskus aiemmin kokeillut,
mutta en ole muistaakseni tehnyt sitä koskaan
sukkiin ihan varta vasten.
Nytpä tein!
Sillä saa tosi siistin kärkialoituksen.
Lisäksi neuloin sukkiin kantapään,
jonka opin Sukka-Finlandian aikana.
*Tiina Kuun Elämän virta -sukissa* oli tehty
minikiiloilla varustettu tiimalasikantapää,
joka istuu ainakin meikäläisen jalkaan ihan
loistavasti,
toisin kuin tavallinen tiimalasikantapää.
Minikiilat tekevät sukkaan just sopivasti tilaa,
ja ne ovat siistin näköiset,
eivätkä häiritse silmää.
Neljän kerroksen raidoilla kantapää asettui
myös tosi nätisti.
Neuloin sukat 2,5mm sukkapuikoilla,
ja sukkien koko on 38,
joten näistä tuli itselle liian isot.
En osannut arvioida kiilan aloituskohtaa
ihan oikein, mutta se ei haittaa;
nämä olivat hyvät harjoitussukat,
ja lahjalaatikossa on aina tilaa.
Näiden neulominen oli aika mukavaa,
rentouttavaa.
Väritkin puhuttelivat,
kun ne olivat suoraan maisemasta,
joka näkyi ikkunan takaa;
pilvinen, sateinen päivä ja puissa lehdet,
hieman hämärää, mutta raikasta ja viileää.
Olenkin nauttinut sadepäivistä nyt täysin rinnoin.
Luonto on kaivannut vettä,
ja viime kesän jäljiltä on ollut ikävä sateen ääntä
ja tuoksua.
Tiedän, että joitakin sateen kohina ja ropina
häiritsee vaikka nukkuessa,
mutta minusta siihen on päinvastoin ihana nukahtaa.
Sateen äänestä tulee mieleen lapsuudenkodin aittarakennus,
jossa pääsi kesällä nukkumaan,
ja sade ropisi peltikattoon.
:)
Toivoisin itse asiassa
sadetta ja leppoista neulottavaa lisää, kiitos.
:D
Omassa mielessä myllertää nyt niin paljon
asioita aiheista "mikä musta tulee isona" ja
"mitähän tällä elämälläni tekisin" sekä
"mitä minä oikeasti haluan tehdä",
että levolliset sadepäivät ja neulontahetket
ennen kesätöiden (jotka myös vähän mietityttävät,
vaikka onkin tuttua hommaa) alkua.
Hieman on rauhaton ja alakuloinen kausi taas menossa.
Se kuuluu tosin ihan luonteenlaatuun,
ei ole mitään vakavaa, mutta vie aika ajoin energiaa
vähän turhan paljon.
No, jämänöttösiä tuossa eilen pyörittelin
pieniksi keriksi siihen malliin,
että ehkäpä raitasukkia syntyy lisää.
Onko teilläpäin satanut?
Entä mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Mukavaa äitienpäivän iltaa ja
iloa ja levollisuutta ensi viikkoon!
<3
